Tag: ulkopuolinen surmaaja
Paateron laiva ei uponnut, – vielä
Päivitetty 23.03.2014
English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.
Blogin kotisivulla voi rullata alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös arkisto-sivulta.
—
Paateron laiva ei uponnut, – vielä
Kaksi tuomaria on hyväksynyt syytteen, toinen osin tuomiossa lausuttuja perusteita täydentäen.
Erimieltä ollut tuomari on katsonut, että vaikkakin syytteen puolesta puhuvia seikkoja on, jää asiassa kuitenkin varteenotettava epäily siitä, että asunnossa on voinut tekoaikaan olla ulkopuolinen henkilö paikalla, minkä vuoksi hän olisi hylännyt syytteen.
Blogistilla ei ole enään pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Suomessa poliisi ja tuomioistuimet olisi rakenteellisesti korruptoituneita, kun syyttömiä tuomitaan ilman todisteita ja vastoin näyttöä pitkiin vankeusrangaistuksiin.
Asia ei jää tähän.
***
25.11.2013, Poliisiylijohtaja Paatero: Kannan vastuun paremmin pysymällä virassa
“Mikko Paatero kertoi pitämässään lehdistötilaisuudessa, että hän jatkaa poliisiylijohtajana. Paateron mukaan hän kantaa vastuunsa paremmin pysymällä virassa, eikä hän harkitse irtisanoutumista. Sisäministeri Räsänen antoi viime torstaina Mikko Paaterolle viikonlopun yli aikaa miettiä, voiko tämä jatkaa tehtävässään.” – Nelonen.fi
ALLA JOITAKIN AIEMPIA PAATERO-UUTISIA:
Helsingin huumeyksikön johtajan Jari Aarnion korruptio-tutkinta lähti käyntiin prostituoidun “Saaran” kertomuksella. Saara kertoo, ettei poliisi ottanut hänen kertomustaan todesta. Saarasta ei ole kuulunut sen koommin enään mitään. Linkki Helsingin Sanomien juttuun alempana.
“Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Juha Kääriäisen mukaan Helsingin huumepoliisiin liittyvä vyyhti voi heikentää hetkellisesti kansalaisten luottamusta poliisia kohtaan. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten luottamus poliisiin on Euroopan kärkeä…Hän arvelee, että huumepoliisin toimet voivat myös kerätä ymmärrystä.
– Tavallinen kansalainen voi ajatella myös, että on ihan hyvä, että poliisi käyttää kaikkia keinoja, jopa laittomia, kunhan voittaa taistelun huumeita vastaan.”
Lähde: HS 20.11.2013, Ministeri Räsänen: Poliisijohdon luottamus on nyt puntarissa
***
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Auer-tapauksessa poliisi on syyllistynyt todistusaineiston pimittämiseen ja manipulointiin, ja paljon muuhun, mistä kaikesta kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen päätti jättää syyttämättä eräitä Satakunnan poliisilaitoksella työskentelevää poliiseja, joista Auer oli tehnyt rikosilmoituksen.
“Tutkintapyynnön mukaan Aueriin kohdistetussa esitutkinnassa olisi rikottu esitutkintalain säännöksiä. Tutkintapyynnön mukaan esitutkinnassa olisi muun muassa toimittu syyttömyysolettaman vastaisesti, kuulusteltu Aueria ja muita esitutkintalain vastaisesti, tiedotettu esitutkinnasta esitutkintalain vastaisesti sekä jätetty esitutkinnasta pois materiaalia, joka tutkintapyynnön tekijän näkemyksen mukaan olisi tullut liittää aineistoon.” – Satakunnan Kansa 4.12.2013
Sen sijaan valtionsyyttäjä Jorma Äijälä piti huolta, että Auerin syyttömyyteen uskovaa ensimmäistä tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahtea syytetään virka-asemansa väärinkäyttämisestä, koska tämä oli lähettänyt Porilaisen näyttelijä Kai Tannerin huputetun valokuvan sähköpostilla Auerille ennen tunnistusrivin järjestämistä. Joutsenlahti sai menettelystään sakot Satakunnan käräjäoikeudessa 01.03.2014. Käräjäoikeuden mukaan Juha Joutsenlahden toiminta rikkoi syyttömyysolettamaa.
***
04.09.2013 IltaSanomat
Tutkinnanjohtaja: “Mikään näyttö ei kytkenyt Aueria murhan tekijäksi”
Kova on ollut yritys saada Anneli Auerista tehtyä syyllinen. Yleensä henkirikokset selviävät vähemmälläkin yrityksellä, sillä tekijä on tehnyt tekonsa pikaistuksissaan ja jättänyt poliisille joukon kiistattomia todisteita syyllisyydestään. Harvalla epäillyllä on myöskään joukkoa ihmisiä puolustamassa tämän syyttömyyttä. Anneli Auerin tapauksessa poliisi on joutunut soveltamaan ja säveltämään todisteita Annelia vastaan.
Poliisin ja syyttäjän viisi vuotta kestänyt ristiretki Anneli Aueria vastaan ei näytä saavan loppua edelleenkään tällä viimeisimmällä Satakunnan käräjäoikeuden tuomiolla. Oikeusoppineet ihmettelevät professori Jyrki Virolaisen blogissa, kuinka voi olla mahdollista, että korkeimmalle oikeudelle esitetyt uudet todisteet , joilla valituslupa heltisi, on sivuutettu ja tuomio perustuu sittenkin vanhoille näytöille, joista on jo entuudestaan hovioikeuden yksimielinen vapauttava tuomio.
Linkit avautuvat uuteen ikkunaan
JYRKI VIROLAINEN 808. Ulvila-juttu käy entistä sekavammaksi, käräjäoikeudelta jälleen äänestyspäätös
Helsingin Sanomat – SAARAN TARINA
Paatero: Kannan vastuuni paremmin pysymällä virassa
Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä ajaa terrorilla Auer-tuomiota
Entäs valtionsyyttäjä Jorma Äijälän teot?
Voit rullata sivua alas edellisiin artikkeleihin (toimii ainoastaan kotisivulla). Kaikki kirjoitukset löytyvät myös arkisto-sivulta.
POLIISI TYRII, – TAAS!
On selvinnyt, että murhapaikalta löytyneestä kuusenklapista löydetty tuntematon DNA sekoitettuna uhrin DNA:han onkin keskusrikospoliisin tutkijan DNA.
Poliisi on tähän mennessä väärentänyt hätäpuhelu-tallenteen litteroinnin, näpelöinyt alkuperäistä tallennetta, sotkenut DNA näytteen, suorittanut vääristeleviä rekonstruktioita, – ja mitä vielä?
Minäpä kerron. Poliisi on marssittanut todistajiksi oikeuteen huippusalaisia ääriuskovaisia asiantuntijoita ja jopa yhden vakavaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan mielenterveyspotilaan. Kaikki on mahdollista salaisissa oikeudenkäynneissä suljettujen ovien takana.
Poliisi on käyttänyt pelokkaiden lasten videoituja kauhutarinoita tärkeimpänä todisteenaan lasten omaa äitiä vastaan, sekä estänyt näiden lasten tutkimisen ja kuulustelun puolustuksen asiantuntijoilta. Puolustukselta on evätty mahdollisuus verifioida onko lasten iholta löytyneet paljain silmin näkymättömät rastit tai ristit edes olemassa, tai milloin sellaisia olisi voinut iholle ilmestyä? Lasten ihoa aiemmin tutkineet lääkärit eivät ole niitä koskaan havainneet. (Näistä Anneli Auer on kuitenkin tuomittu). Tai onko kyseessä naarmut, vaiko arvet? Mikä on niiden syntytapa, tai mikä on niiden todistettava osuus mihinkään?
Puolustukselta on myös evätty mahdollisuus selvittää lasten tarinoiden syntyhistoria. Tosiasiassa nämä pelokkaat lapset on täysin eristetty myös koko suvustaan, eivätkä edes isovanhemmat ole saaneet tavata lapsia, ettei vaan missään yhteydessä paljastuisi, että lapset ovat puhuneet omiaan.
Kuinka kauan poliisilla on ollut tiedossaan, että DNA kuuluukin poliisin omalle tutkijalle? Missä yhteydessä ja miten asia selvisi?
Kuten professori Matti Tolvanen päivän IltaLehdessä kommentoi, on mielenkiintoista missä vaiheessa keskusrikospoliisin tutkijan DNA on rikospaikalle joutunut, onko hän mahdollisesti käynyt surmapaikalla ennen rikostutkintojen alkua? Professori Tolvanen on todennäköisesti oikeassa siinä, että tunnistettu DNA tulee olemaan syyttäjien puolelta todisteena vahvistamassa käsitystä, ettei surmapaikalla ollut ulkopuolista tekijää. Olen eriävää mieltä professori Tolvasen kanssa siitä, että tunnistettu DNA selventäisi tilannetta tai vahvistaisi käsitystä, ettei ulkopuolista tekijää ole. Anneli Aueria lainatakseni, professori Tolvanen “ei tiedä mitä me tiedetään”. Hän antaa lausuntojaan medialle omista johtopäätöksistään vain niillä vajavaisin tiedoin mitkä hänelle on asiasta suotu tässä huippusalaisessa ja Suomen rikoshistorian erikoisimmassa jutussa.
Varmaa on, että tunnistettu DNA herättää paljon kysymyksiä, joihin kaivataan vastauksia. Mikä oli tämän keskusrikospoliisin tutkijan osuus tutkinnoissa? Oliko hän murhapaikan tutkija, vaiko rikoslaboratorion henkilökuntaa? Miten DNA:t ovat sotkeutuneet toisiinsa? Poliisin ammattitaito on tämänkin tyrimisen jälkeen entistä kyseenalaisempaa.
Mitkä ovat olleet DNA-töppäyksen vaikutukset alkuperäiseille rikostutkinnalle? Pääsikö murhaaja livahtamaan epäiltyjen listalta vain sen takia, ettei DNA-näyte sopinut yhteen klapista löydetyn näytteen kanssa? Avaako poliisi uudelleen nämä alkuperäiset tutkintalinjat?
Poliisi on vuosia väittänyt, jopa Auerin pienille lapsille, ettei surmatalossa ollut ulkopuolista tekijää. Hätäpuhelun uudessa tarkassa litteroinnissa selviää, että paikalla oli ulkopuolinen suomalainen mieshenkilö, joka kiroaa taustalla uhrilta henkeä ottaessaan. Nämä havainnot hätäpuhelutallenteineen on toimitettu kirjoittajan toimesta keskusrikospoliisille todennettavaksi.
Poliisilla on organisaationa paljon vastattavaa Ulvilan surman tutkinnan möhlimisestä sekä johdonmukaisesta vääristämisestä, syytetyn leskiäidin syyttömyyttä osoittavien todisteiden peittelystä, syyttömyysolettaman rikkomisesta, skandaalinomaisesta ja valheellisesta tiedottamisestaan medialle, jonka avulla on saatu syytetyt näyttämään syyllisiltä kansalaisten silmissä, ja paljon, paljon muusta, kuten syytettyjen pyytämien tutkintojen johdonmukaisesta estämisestä. Lista on pitkä.
Eräs poliisin medialle vuotamista karkeimmista valheista oli, että syytettyjen hallusta olisi löytynyt video- ja kuvamateriaalia väitetyistä seksirikoksista. Tätä tietoa ei tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari, eikä poliishallitus kyenneet aikoinaan vahvistamaan. Eipä tietenkään, koska se oli valhetta. Veljeni koneelta löydetyt 42 valokuvaa eivät liity mitenkään väitettyihin tekoihin, tai lapsipornoon. Osan alkuperäkin on kyseenalainen, ne eivät olleet veljeni itsensä kuvaamia, tai koneelle lataamia. Mitään videomateriaalia väitetyistä teoista ei myöskään ole olemassa, vaan julkisuudessa mainitut 30 tuntia videomateriaalia ovat pelkkiä lasten haastatteluita. Lapsia on videolle haastatellut mm. lasten eno Ari Auer vaimonsa Minna Auerin kanssa.
Tässä tilanteessa poliisiylijohtaja Mikko Paateron on turha selitellä mitään poliisia puolustelevaa, vaan hänen on otettava härkää sarvista ja tarkasteltava kriittisesti useita julkisuudessakin esiintyneitä poliisin härskejä toimintatapoja. Ongelmat poliisiorganisaation sisällä vaativat korjauksia. Jollei poliisin tekemistä virkavirheistä ja virkarikoksista joudu kukaan vastuuseen, vaarana on, että koko organisaatio korruptoituu rakenteellisesti. Onko näin päässyt jo tapahtumaan? On huolestuttavaa mikäli kansalainen ei pysty erottamaan poliisia rikollisesta.
Hätäpuhelun tarkka litterointi
CHILD WITNESSES (article in English)
