Anneli Auer, a victim of corruption in Finland
Show MenuHide Menu

Tag: Pekka Santtila

Ulvilan murhamysteeri dokumentti ja sensuuri

16/03/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

+++

Ulvilan murhamysteeri

***Osta Ulvilan Murhamysteeri DVD omaksesi alla olevista linkeistä.***

Ulvilan murhamysteeri dokumentti ja sensuuri

Ohjaaja Pekka Lehdon elokuva Ulvilan murhamysteeri sai viime vuonna kulttuuri- ja elokuvakriitikoilta erittäin hyvät arvostelut. Pieni äänekäs toimittajajoukko Satakunnan Kansasta ja YLE Satakunnasta esitti kuitenkin mediassa vihaisia vastalauseitaan. Elokuva oli heidän mielestään mm. hyvän maun vastainen ja rikkoi lasten etuja.

Uutistoimittajilla on perinteisesti työnsä puolesta läheiset suhteet päättäjiin ja viranomaisiin. Pienellä paikkakunnalla suhteet ovat sitäkin läheisemmät. Ulvilan murhamysteeri elokuva pureutuu nimenomaan satakuntalaisten viranomaisten toimintaan Ulvilan murhan selvittelyssä, sekä Anneli Auerin lasten saamaan kohteluun samaisten viranomaisten taholta.

Ulvilan murhamysteeri dokumentti esitetään ensi kertaa televisiossa tänään maanantaina 16.03.2015 YLE TV1 klo 21.30. Esitysaika on ajoitettu tarkoituksellisesti myöhäisiltaan, jotta koululaiset olisivat jo nukkumassa. YLE on tehnyt omatoimisesti muutoksia Lehdon elokuvaan “suojellakseen Auerin lapsia”. Ohjaaja Lehto on muutoksista raivoissaan ja on uhannut viedä asian oikeuteen, mikäli sensuroitu versio esitetään televisiossa. Eihän YLE menisi sensuroimaan omatoimisesti esim. David Attenborough’n luontodokumenttejakaan “suojellakseen lapsia”, koska niissä näytetään mm. eläinten harrastamaa seksiä.

Dokumenttielokuva nimensä mukaisesti dokumentoi tapahtumia. Ohjaaja Lehto on seurannut vuosikausia tiiviisti Auer tapauksen oikeudenistuntoja kuvausryhmineen. Hän on lukenut tuhansia sivuja asiaan liittyviä virallisia papereita, sekä haastatellut useita viranomaisia, asiantuntijoita ja muita asiaan liittyviä. Elokuvassa tapahtumat niistä annettuine viranomaislausuntoineen avautuvat katsojille sellaisinaan. Monia katsojia tämä kokonaisuus on järkyttänyt ja joiltain osin jopa naurattanut.

Lehto on kasannut elokuvan kuvaamastaan materiaalista, poliisin esitutkintamateriaalista (joka on julkista veronmaksajien rahoilla maksettua materiaalia) sekä lähes kymmenen vuotta vanhoista Auer-Lahden perhealbumi valokuvista, joissa näkyy aivan tavallinen ja onnellinen suomalainen perhe yhteispotreteissa. Tämä sotii tietenkin sitä viranomaisten mediassa maalaamaa kuvaa vastaan, että perheessä olisi ollut ongelmia; väkivaltaa ja riitoja, jotka johtivat isän väkivaltaiseen murhaan. Auerin vanhin tytär sanoo itkien elokuvassa: “Minulla oli kiva perhe ennenkuin isä kuoli. Kyl mä vieläkin odotan, että voidaan palata jonkinlaiseksi perheeksi”. Kukaan naapureista, sukulaisista, lasten koulusta, tai muualtakaan ei ole raportoinut tai havainnut, että Auer-Lahti perheessä olisi ollut ongelmia. Perheen raha-asiat olivat kunnossa, eikä alkoholilla ollut osuutta perheen elämässä. Suojellaanko lasten kasvojen pikseloinnilla sittenkin Auerin nuorimpia lapsia näkemästä omaa onnellista menneisyyttään? Nämä kolme lasta on eristetty ja vieroitettu viranomaisten toimesta kokonaan muusta suvustaan.

Elokuvaa on esitetty sensuroimattomana televisiossa Saksassa ja Ranskassa. Suomalaisten viranomaisten toiminnasta järkyttyneet katsojat etsivät lähetysten jälkeen netistä lisää tietoa tapauksesta. He löysivät blogini englanninkielisen About-sivun, jonne he kirjoittivat kauhistuneina kommenttejaan. Kommenteille yhteistä on järkyttynyt epäusko, että Anneli Auerin perheelle on voinut tapahtua mitään näin kamalaa nimenomaan Suomessa, joka heidän silmissään on ollut edistyksellinen ja moderni oikeusvaltio. Nämä katsojat eivät ole lukeneet vuosikausia suomalaisen median uutisointia Anneli Auerista. He katsoivat elokuvan ulkopuolisina sille demonisoinille, jota Anneli Auer on saanut osakseen suomalaisessa mediassa. Heillä ei ollut ennakkoasennetta Anneli Aueria kohtaan.

Media muokkaa ihmisten käsityksiä itsestä ja muista ihmisistä, omasta kulttuurista, elinympäristöstä, politiikasta jne. Median valtaa mielipidemuokkaajana on turha kenenkään vähätellä. Tuleeko tämä valta kuitenkin ilman vastuuta?

Itselleni suomalaisen journalismin tila tuli ikävänä yllätyksenä. Olen asunut ulkomailla jo pitkään, joten en osannut varautua siihen yksipuoliseen raportointiin ja sensuuriin, jota media Auer-jutun ympärillä harjoitti ja edelleen suurelta osin harjoittaa. Pienessä maassa ei ole tarpeeksi suuret markkinat ja sen mukanaan tuomaa kilpailua, joten eriäviä näkökulmia ei tule julki samaan tapaan, kuin esim. englantilaisessa lehdistössä. Tutkivia journalisteja on Suomessa hyvin harvassa, sillä resursseja (lue rahaa) ei löydy juttujen perinpohjaiseen penkomiseen. Kotimaan uutiset syntyvät siten, että viranomaiset lähettävät tiedotteen Suomen tietotoimistolle, josta uutinen leviää kaikille medioille. Poliisin ja viranomaisten näkemys asioissa leviää kulovalkean tavoin koko kansalle, eikä monikaan epäile tai kyseenalaista tiedon oikeellisuutta, tai tutki taustoja sen enempää. Suomessa ollaan totuttu luottamaan viranomaisiin ja heiltä saadun tiedon oikeellisuuteen. Jari Aarnion tapaus on ravistellut kansalaisia heräämään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kuinka monta korruptoitunutta poliisia Suomesta löytyy, vai onko kaikki pahuus jälleeen kerran kaadettu virkakoneiston voimin mediassa yhden henkilön niskaan? Tilannetta ei auta myöskään viranomaisten agressiivinen uhittelu, joka luo pelon ilmapiiriä eriävien näkemysten esittäjissä.

Liian monet toimittajat Suomessa ovat nähtävästi unohtaneet mitä tarkoittaa sanonta, että toimittajan tehtävä on toimia vallan vahtikoirana. Heidän tehtävänsä on vahtia, ettei valtaa käytetä väärin. Jostain syystä useat toimittajat vahtivat sensijaan, etteivät kansalaiset (kuten Lehto) ryppyile vallanpitäjille. Toimittajat ovat syöneet ja juoneet liian kauan viranomaisten kädestä.

Anneli Auer -dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri on tyrmäävää katsottavaa

Suomen Kuvalehti 13.6.2014 19:03

Kalle Kinnunen

 

Uskomatonta. Aivan uskomatonta.

Tällaisia ovat ensitunnelmat dokumenttielokuvasta Ulvilan murhamysteeri.

Pekka Lehdon yli viiden vuoden ajan kuvaama dokumentti murhasta, oikeudenkäynneistä ja Anneli Auerista on nyt valmis. Ulvilan murhamysteeri sai ensi-iltansa tänään iltapäivällä Sodankylän elokuvajuhlilla. Elokuva näyttää kronologisesti, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun Jukka S. Lahti murhattiin kotonaan Ulvilassa 1. joulukuuta 2006.

Dokumentti ei paljasta paljoakaan uutta, mutta sen todistusvoima on suuri. Elokuvassa yhdistetään palasia tavalla, jota ei ole aiemmin tehty. Joitain asiayhteyksiä lausutaan nyt ensimmäistä kertaa ääneen.

Lehto kuvaa moderneja noitavainoja. Dokumentin antaman kuvan mukaan viranomaiset ovat päättäneet, että Anneli Auer on syyllinen, ja melkein kaikki kelpaa nyt todisteeksi tämän väitteen puolesta.

Poliisin tutkinnanjohtaja sanoo ääneen, että jo Auerin itkemättömyys on merkki syyllisyydestä. Pienten lasten todistajanlausunnot muuttuvat vuosia myöhemmin yhä epärealistisemmiksi, mutta niihin tartutaan yhä hanakammin – vaikka uudet lausunnot olisivat myös täysin ristiriidassa aiempien kanssa. Paikallislehden toimittaja paljastaa, että satakuntalaiset poliisit ovat syöttäneet medialle karkeita valheita Auerin seksuaalirikoksiin liittyvien todisteiden olemassaolosta.

Julkisuudessa jo puitu poliisin peitetoiminta näyttää dokumentin myötä entistäkin mielettömämmältä. Peitepoliisin kirjaamat havainnot ovat toisaalta ristiriidassa seksuaalirikossyytteiden kanssa.

Vähäeleisesti Lehto kyseenalaistaa valtaosan todisteista, joiden perusteella tuomiot Auerille on annettu. Itse murhaa hän ei yritä ratkaista.

Elokuva on ainutlaatuinen: en tiedä toista suomalaista dokumenttia, jossa avoin oikeustapaus perataan. Se tietenkin johtuu myös oikeusprosessin pitkittymisestä.

Tapauksesta on tullut irvokas ja loputon mediasirkus. Siksi on hätkähdyttävää nähdä rauhallinen Auer haastateltuna sellissään ja kotonaan tapauksen eri vaiheissa ja eri vuosina. Hän näyttäytyy ihmisenä, ei salaperäisenä hirviönä, josta lehtien sanamuodoiltaan yhä mutkikkaammiksi muuttuneissa jutuissa kirjoitetaan. Mutkikkuus johtuu tapauksen äärimmäisen ongelmallisista intimiteettisuoja-asioista: todistajien ja asianomaisten henkilöllisyyksiä suojellaan.

Tästä syystä on hyvin mielenkiintoista, voidaanko Ulvilan murhamysteeri tuoda nykyisessä muodossaan julkiseen levitykseen.

Siksi joudun myös kirjoittamaan: kaikki, mitä tämä blogimerkintä sisältää, on tulkintaa Lehdon dokumenttielokuvasta ja kuvailua sen herättämistä tunteista.

Kyllä. Sotku on jo sitä luokkaa, että sen rajukin purkaminen on aivan välttämätöntä. Kun joitain tosiasioita varotaan sanomasta julkisuudessa, toiset seikat painottuvat kohtuuttomasti.

Tavatessani viimeksi Lehdon syksyllä 2013 hän kuvaili silloin vielä tekeillä ollutta dokumenttiaan kauhutarinaksi, joka näyttää, kuinka Satakunnassa ja koko Suomessa ollaan Pohjois-Korean tasolla. Se kuulosti hurjalta, mutta kun dokumentissa kerrotaan, millaisin keinoin Aueria on mustamaalattu, tuntuu kaikki olevan maassamme mahdollista.

Lehdon ei tarvitse esittää todisteita Auerin syyttömyydestä. Riittää, että dokumentti näyttää, kuinka heppoisia alati muuttuvat todisteet syyllisyydestä ovat.

Mitään kovia tai yllättäviä väitteitä ei Lehto elokuvassa tuo esiin. Loppupuolelle kerätyt tosiasiat esimerkiksi Auerin saaman seksuaalirikostuomion välillisestä, suuresta taloudellisesta hyödystä niistä todisteet poliisille vieneelle henkilölle ovat kuitenkin tyrmääviä.

Niitä ei voi listata tässä.

Lehdon dokumentti ei ole elokuvana ehkä mestariteos, ja ohjaajan omat vertaukset Errol Morrisin huikeaan ja psykologialtaan universaaliin murha- ja ihmisanalyysiin Johtolanka (Thin Blue Line) ontuvat: koska tapaus Ulvila on yhä kesken, liikaa jää yhä sanomatta.

Merkitykseltään Lehdon elokuva voi silti olla suuri. Ulvilan murhamysteerin nähtyään on enää mahdoton sanoa, ettei ota kantaa tapahtuneeseen.

Lehto on puhunut jatko-osasta elokuvalleen. Se olisi mielenkiintoista nähdä. Materiaalia dokumentaristille on kertynyt satoja tunteja. Viime syksynä vielä Lehto harkitsi mahdollisuutta peräti kolmituntisen elokuvan levittämisestä, mutta nyt valmistunut Ulvilan murhamysteeri on noin 85-minuuttinen.

Anneli Auer itse on nähnyt elokuvan ja piti siitä, ohjaaja on kertonut.

Elokuvassa on karmeitakin hetkiä. Ne eivät liity esimerkiksi pieneläinten toistuviin rituaalimurhiin (ja muihin päätähuimaaviin satanistisiin tempauksiin, kuten dildojen ja veitsien heilutteluihin pihalla kerrostaloalueella), joista tapahtumahetkillä pienet lapset ovat vuosia myöhemmin aivan yllättäen kertoneet.

Dokumentissa esitetyt näytteet lasten kuulusteluvideoista kertovat paitsi johdattelusta, myös suuresta henkisestä tuskasta.

Mediasirkuksen keskellä unohtuu, että kyse on erään perheen täydellisestä tragediasta. Ulvilan murhamysteeri ei väitä, että Anneli Auer on syytön, mutta se kyseenalaistaa poliisin ja oikeuslaitoksen toimet ankarasti.

Sen mukaan epäselvää murhaa on seurannut selkeä oikeusmurha.

***

“Sensuuri on valtion viranomaisten suorittama suullisten, kirjallisten tai kuvallisten esitysten tarkastus, jonka läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle. Yleis- tai puhekielessä sensuurilla voidaan tarkoittaa myös jonkin tietyn tekstin, kuvan tai vastaavan jättämistä julkaisematta.” – Wikipedia

***

Dokumenttiprojekti: Ulvilan murhamysteeri nähtävissä ilmaiseksi netissä jonkin aikaa. (YLEn leikkaus).

http://areena.yle.fi/tv/2689828   HUOM! Ohjelman katseluaika on päättynyt : / (64190 katselua)

Alempana on linkit sivuille, joista elokuvan voi ostaa omaksi, tai katsoa netissä.

MUUTA LUETTAVAA

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/05/dokumenttiprojekti-ulvilan-murhamysteeri

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/13/anneli-auerin-tytar-enta-jos-taas-tulee-uusi-kaanne

Elokuva kysyy ikäviä Ulvilan surmasta

Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet

Auerin seksuaalirikostuomio on purettava

https://www.facebook.com/SuskuLondon

https://www.facebook.com/ulvilanmurhamysteeri 

http://anneliauer.com/kantelu-osa-3-porin-pienet-piirit-kuka-tuntee-kenet/

http://niinaberg.com/2014/09/21/uhratut-lapset/

http://niinaberg.com/2014/08/02/vino-ja-yksipuolinen-tapio-vallin/

KATSO: Ulvilan murhamysteerin sensuroimaton ohjaajan leikkaus netissä:
Elisa Viihde

Ulvilan murhamysteeri CD ON LOPPUUNMYYTY useimmista liikkeistä.
Rosebud kirjakaupasta sitä voi olla vielä muutama kappale tilattavissa: (tilaa samalla Murhalesken muistelmat).

http://www.rosebud.fi/2011/kirjat_2010.php?ryhma2=hak

Voit kysellä elokuvaa myös paikallisesta kirjastostasi.

KUUNTELE: ohjaaja Pekka Lehto arvostelee murhatutkintaa, oikeusprosessia, mediaa jne.
Ulvilan murhan selvittely on ollut fantasiaa 2 min.

Ulvilan murhamysteeri on suomalainen Twin Peaks-tarina 26 min.

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:

Turun hovioikeuden julkinen seloste

09/07/2013

English speakers, see the About page and the category “in English”. This post is in Finnish only.

 

“Anneli Auerin rikosjuttu on todellinen farssi ja pohjanoteeraus suomalaisen rikostutkinnan ja – oikeudenkäynnin historiassa.”

– Jyrki Virolainen

 

Tästä olen professori Virolaisen kanssa täysin samaa mieltä. Pahinta on ollut kaiken salaaminen ja peittely. Sen lisäksi poliisi ja syyttäjät ovat yksipuolisesti saaneet vastata tiedottamisesta, jolla on annettu tahallisesti ihmisten ymmärtää väärin suurinpiirtein kaikki. Tämä on osaltaan estänyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, kun syytetyt on valmiiksi mediassa tuomittu.

Turun hovioikeuden julkisessa selosteessa mainitaan erikseen lapsista löytyneet arvet. Ihmiset ovat sen perusteella kuvitelleet Annelin silponeen lapsiansa puukolla tai veitsellä. Tosiasiassa arvet ovat paljain silmin näkymättömiä, eli paremminkin parantuneita pintanaarmuja, kuin arpia. Naarmujen alkuperän selvittäminen, tai edes olemassaolo, on puolustuksen lääkäreiltä ja asiantuntijoilta evätty. Anneli Auer sai tuomion näistä näkymättömistä “arvista” Turun hovioikeudessa, eli hän sai puoli vuotta lisää vankeutta väitetyistä pahoinpitelyistä.

“Arpien” esiinnostaminen erikseen hovioikeuden selosteessa palvelee mielestäni elokuussa Porissa alkavaa Ulvilan surman käräjäoikeuden käsittelyä, jossa todistellaan pienten lasten kertomuksia saatananpalvonnasta ja rituaaleista. Ilmeisesti kahden lapsen iholta uskovaisen lääkärin löytämät naarmurastit ovatkin todisteellisesti nurinpäin olevia ristejä, joita on viillelty iholle saatanallisissa rituaaleissa?

Lapsista UV-valossa havaitut “arvet” eivät liittyneet mitenkään seri-syytöksiin, eikä veljeni Jens Kukan ole väitetty syyllistyneen niiden tekoon. Miksi ne olivat Turun hovioikeuden julkisessa selosteessa ollenkaan edes mainittuina? Väitän, että ne olivat tarkoituksellisesti tukemassa julkista mielikuvaa saatananpalvonnasta ja lasten pahoinpitelyistä.

Tuotiinko hovioikeuden selosteessa “arvet” esille syyttäjäpuolen tahdosta varmistamaan tuomio myös Ulvilan surma-asiassa? Miksi näin tärkeässä asemassa olevien löydösten olemassaoloa tai syntyperää ei ole annettu puolustuksen asiantuntijoiden ja lääkärien tutkia? Miksi lapset on eristetty koko suvustaan niin, ettei kenelläkään ole ollut mahdollisuutta tarkistaa arpien olemassaoloa tai niiden syntytarinaa? Voiko tälläinen menettely olla laillista, tai edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä?

Syyttäjä Heli Haapalehto

Seri-jutun toinen syyttäjä

Selosteessa annettiin kuva, että kaikki asiantuntijat ja lääkärit olisivat olleet yksimielisiä. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Puolustuksen asiantuntijat ovat Suomen arvostetuimpia ja heidän lausuntonsa lasten tarinoiden luotettavuudesta on painettu villaisella. Kaiken lisäksi heidän palkkionsa jätettiin maksamatta. Miten voi olla mahdollista, että puolustukselta on evätty tämäkin resurssi tilanteessa, jossa syyttäjäpuolella on käytössään neljä syyttäjää yhtä asianajajaa vastassa, ja käytössä valtion pohjaton kassa? Veljeni ja Anneli Auerin omaisuudet on takavarikoitu, eikä mahdollisuuksia tasapuoliseen oikeudenkäyntiin ole ollut.

Moniko oikeasti alallaan arvostettu asiantuntija on tulevaisuudessa valmis tekemään puolustukselle töitä, kun tiedossa on, ettei  työstä saa palkkiota ja sitä halveerataan? Kun vertaa mihin kaikkeen rahaa on palanut Auer-tapauksen eri käänteissä syyttäjäpuolen taholta, niin Santtilan ja Finnilän laskut ovat vain pieni murto-osa kokonaiskuluista. Kukahan selvittäisi paljonko on maksanut pelkästään Porin poliisin ja syyttäjien oleskelut hotelleissa kilometrikorvauksineen ja päivärahoineen?

Syyttäjäpuolen asiantuntijoiden nimet on järjestelmällisesti salattu julkisuudelta sen vuoksi, ettei heidän asiantuntemuksensa tasoa voitaisi julkisesti tarkastella. Ei nähtävästi riitä, että heidän lausuntojensa sisältö on salattu 60 vuodeksi. Nämä lausunnot pitäisi kuitenkin saada ulkopuolisen tahon (toimikunnan) tarkasteltaviksi, sillä tilanne on sietämättömän epäreilu ja epäoikeudenmukainen.

Eikö sekin riko syyttömyysolettamaa vastaan, kun puolustuksen kuluja ei haluta maksaa? Käräjäoikeuteen ei esimerkiksi haluttu perheenjäseniä todistamaan veljeni puolesta. Matkakuluiksemme maksettiin vain junalippu välillä Helsinki-Turku. Lennot ulkomailta ja hotellin Turussa maksoimme itse. Kuulemiseni ehdotettiin tehtäväksi puhelimitse. Kuinkahan siinä tilanteessa olisi salaaminen varmistettu?

Turun hovioikeus sen sijaan korvasi lentokulumme ja hotelliyön Turussa. 81-vuotiaalle Helsingistä edellisenä päivänä omalla autolla saapuneelle isälle tarjottiin vain bussimatkoja kulukorvauksiksi. Hänen olisi tullut nousta kukonlaulun aikaan ja matkustaa julkisella kulkuneuvolla parisataa kilometriä ollakseen aamulla Turussa. Haluaisinpa todella tietää paljonko on kulukorvauksia maksettu syyttäjäpuolen edustajille, asiantuntijoille ja todistajille?

Hovioikeuden ratkaisun kerrottiin perustuneen näytön kokonaisarviointiin. Kuinka on näyttöä arvioitu kokonaisuutena, kun puolustuksen asiantuntijoiden lausuntoja ei ole otettu ollenkaan huomioon? Vain syyttäjän näkökulmaa tukeva näyttö on hyväksytty. Miten tämä voisi olla tasapuolista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä?

Välitöntä näyttöä ovat olleet lasten kertomukset. Vanhinta 15v täyttänyttä lasta kuultiin oikeudessa, nuorempia vain enon ja poliisin tekemiltä videotallenteilta. Kuinka huomioitiin vanhimman lapsen kertomusta, ettei nuorempien lasten kertomukset pidä paikkaansa? Vanhimman lapsen lailla muut paikallaolleiksi väitetyt lapset kieltävät mitään tapahtuneen. Kuinka on otettu heidän kertomuksensa huomioon selosteessa mainitun “yleisen elämänkokemuksen” perusteella? Miten todennäköisinä voidaan pitää nuorempien lasten tarinoita, kun ne sisältävät elementtejä, joiden paikkaansapitävyys on voitu suoraan kyseenalaistaa muiden lasten taholta ja myös sillä perusteella, ettei tapahtumakuvaukset olleet ainoastaan yksityisissä sisätiloissa ja kotioloissa, kuten julkisessa selosteessa virheellisesti väitetään?

Selosteessa mainitaan, ettei lääkärintutkimuksen mukaan voitu sulkea pois rikoksen mahdollisuutta. Tässä ilmeisesti viitataan syyttäjien uskovaisen lääkärin Minna Joki-Erkkilän lausuntoon, että immenkalvot kasvavat takaisin? Teonkuvausten perusteella ja todennäköisyyslaskelmilla kaikkien kolmen tyttären immenkalvot eivät millään olisi voineet parantua siinä määrin, että heidät neitseiksi edelleen voidaan todeta. Mitä sanoo tuomareiden yleinen elämänkokemus tästä? Voisi melkein luulla, että heidän yleinen elämänkokemuksesta seksiin liittyvistä asioista on nolla.

Selosteessa mainitaan psykologin kuulleen vanhinta lasta, joka näki isänsä murhaajan ja kieltää väitetyt pahoinpitelyt ja raiskaukset. Samaisen nimettömän psykologin asenteellisen lausunnon mukaan lapsi ei ole kertonut tapahtumista totuutta, sillä siitä koituisi ikäviä seurauksia. Selvästikään psykologi ei halua uskoa vanhinta lasta. Samaiset “arpilöydökset” tulevat uudelleen esille tässä kohtaa selostetta. Jollei lapsi ole niitä itsekään omalla, tai sisartensa iholla havainnut, tai tiedä mitään selitystä niiden syntymiseen, niin ei se tarkoita, että hän valehtelee.

Onko olemassa tutkittua tietoa, että ihmiset muistaisivat jokaisen naarmun mikä UV-valoissa saadaan vuosien jälkeen näkyville? Onko tieteellistä tutkimustietoa olemassa kuinka useita vastaavanlaisia “arpia” hyväksikäyttöä kokemattomilla ihmisillä löytyy iholtaan, tai kuinka paljon “arpia” lapsilla on keskimäärin missäkin iässä? Ovatko vastaavanlaisten “arpien” määrät poikkeuksellisia, vai ehkä keskimääräisiä lapsen ikä huomioon ottaen? Onko kyseisellä psykologilla tai lääkärillä ollut verrata johtopäätöksiään tutkittuun tietoon?

Yhtähyvin hovioikeuden selosteessa olisi voitu samaisen psykologin toimesta analysoida syitä miksi nuoremmat lapset kertovat epätosia kauhutarinoita äidistään ja sisarestaan? Onko vanhimman lapsen kertomusta heikentävä seikka se, että nuoremmat syyttävät tätä saatanallisista teoista yhdessä äitinsä kanssa, kuten ryhmäseksistä ja viiltelyistä? Eikö psykologin yksipuolinen puolueellisuus ole lähinnä asenteellisuutta ja törkeä syyttömyysolettaman rikkomus lasta kohtaan, joka oli väitettyjen tekojen aikaan vain 9-11 vuotias?

Annelin nuorimmaisten lasten tarinoiden julkistaminen on ainoa tapa saada oikeudenmukaisuutta oikeudenkäynteihin, joissa on kolme syytettyä, -kaksi aikuista ja yksi lapsi. Satakunnan käräjäoikeus olisi julkistanut lasten tarinat kesäkuussa, mutta asiasta valitettiin. Asia on parhaillaan päätettävänä  Vaasan hovioikeudessa. Lasten kertomusten syntyhistoria tulisi myös selvittää perusteellisesti.

Miten voidaan Turun hovioikeudessa laatia näin yksipuolinen ja harhaanjohtava julkinen seloste täynnä paikkaansapitämättömiä syyttäjien esittämiä väitteitä? Samaista selostetta kehui mediassa muutama rikosoikeuden professori tietämättä kolikon toisesta puolesta mitään. Suomessa on totuttu siihen, että viranomaisten toimintaan on voitu luottaa. Anneli Auerin tapaus rikkoo kaikin puolin tuota luottamusta.

LINKIT Professori Virolaisen blogiin:

Uutta tietoa Ulvilan surmajutun leväperäisestä tutkinnasta

Hovioikeuden seloste Anneli Auerin ym. tuomiosta

Ja lopuksi

Annelin oma vastine julkiseen selosteeseen

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaaren kirjoitus marraskuussa 2013:

Oikeudenkäynnissä eivät puntit ole tasan

 

Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

07/06/2013

Ulvila emergency call – an accurate transcription, (in Finnish only for now. I may translate it later). The police has circulated a false transcription in the Finnish press. The aim has been to make Anneli Auer look guilty for the murder of her husband. The police has claimed for years that there was no outside assailant, and have managed to make Anneli’s youngest children scared of their mother. It is the only reason why the children started telling horror stories about their mother after she was suddenly released from prison in spring 2011.

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

 Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

Olen merkinnyt litterointiin värikoodein äänten lähteet.

  • Äidin ja tyttären repliikit
  • Uhrin äänet
  • Iskuäänet ja huonekalujen liikahdukset
  • Murhaajan äänet
  • Mahdolliset muut murhaajan äänet, sekä muut epäselvyydet

HUOM! Suosittelen avaamaan erilliselle selaimen ikkunalle Tähtisentien asunnon pohjapiirroksen itse hätäpuhelua kuunnellessa ja litterointiani seuratessasi. (Linkit alempana).

 

Hätäkeskuspuhelu alkaa 1.12. 2006 kello 2.43,22.

0:00 Epäilty: Huoh!

0:00 Häke: Hätäkeskus.

0:01 Epäilty nopeasti huutaen: Huoh! Tää, – Tääl o joku tappaja. *Tulkaa nopeesti!  (*kuuluu vaimeita taustaääniä)

0:03 Häke: Mi-, mikä? (päällekkäin soittajan kanssa)

0:04 Epäilty huutaen ja hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää (huoh).

0:05 Häke vaativasti: Rauhotu, mikä paikkakunta?

0:06 Epäilty kiireisesti: Ööh…Ulvila!

0:08 Häke rauhallisesti: Ulvila, jooh. (Taustalta kuuluu vaimeita ääniä).

0:10 Epäilty: nielaisee ja sanoo kiireisesti osoitteen: Tähtisentie 54

0:11 Häke: Anteeks mikä?

0:12 Epäilty toistaa painokkaasti tien nimen ja hengittää huohottaen: Tähtisentie!

0:13 Taustalta kuuluu joku ääni. Voi olla luurin pitämisestä kädessä, liikehtimisestä tai häkestä?

0:14 Häke rauhallisesti: Joo-o.

0:15 Epäilty toistaa kadun numeron: 54!

0:16 Häke rauhallisesti: Onks tää omakotitalo?

0:17 Epäilty vastaa nopeasti: On. Kuuluu vaimeita taustaääniä.

0:17 Häke: Joo, Mitä siellä nyt tapahtuu?

0:19 Epäilty hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.

0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla? Taustalla uhri huutaa samaan aikaan kivusta: Auuu!

0:24 Epäilty vastaa kiireisesti: Kyllä!

0:24 Häke kysyy vaativasti päälle: Kuka siellä hakkaa puukolla?

0:25 Taustalta kuuluu (uhrin?) ääntä. Sanoo epäselvästi jotain? Öyn?

0:26 Epäilty vastaa päälle: Heti.

0:27 Häke vaativasti: Kuka siellä* hakkaa puukolla? *taustalla kuuluu uhrin valitusta Uhri: Auu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)

0:28 Epäilty hengittää raskaasti luuriin

0:29 Häke: Tunneksä sitä?

0:30 Epäilty (hengästyneesti, murtuneella äänellä epätoivoisena, mutta rauhallisemmin): E-Ei siel o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsi(n). Mu-Mullakin tulee näköjää verta.

0:35 Häke: Joo, -joo.

0:36 Epäilty huudahtaa hätääntyneesti: Hei! Nopeesti!

0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?

0:39 Epäilty epätoivoisesti kiirehtien: Meil o myös neljä lasta täälläh.

0:41 Häke: Neljä lasta?

0:42 Epäilty painokkaasti: Kylläh!

0:43 Häke: Jaaha,* Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois. (*Taustalta kuuluu samalla äännähdys).

0:47 Epäilty: Enh. Epäilty hengittää raskaasti luuriin.

0:50 Taustalta kuuluu kovalla kuin huonekalun liikahdus (laahaava ääni) ja heti perään uhrin huutoa tuskasta Uhri: A-Aiii!

0:52 Epäilty huudahtaa hädissään: Nopeesti! Epäilty hengittää raskasti hengitys vapisten luuriin.

0:53 Uhri: huutaa taustalla mahdollisesti “tuu joo” (tarkoittaen tuu jo?)

0:54 Epäilty hengittää raskaasti, sanoo epätoivoisena kimakalla äänellä: Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?

0:56 Uhri: Iskuääni ja heti perään uhrin reaktio: -Uohh!, perään kaksi perättäistä onttoa iskuääntä (kuin klapilla päähän iskuja?), joiden jälkeen Uhri parahtaa: Ähh! ja jotain muuta, joka katkeaa kesken epäillyn alkaessa taas puhua luuriin.

0:59 Epäilty huudahtaa epätoivoisesti ja hengästyneenä lapselleen, joka on ilmeisesti näköyhteydessä takkahuoneeseen: Meni, -lähtikse mies jo?

– Korjaan, että tässä kohtaa nauhaa ei käy vielä selville onko lapsi tullut jo huoneestaan. Anneli on voinut tarkoittaa tämän sittenkin miehelleen. Lapsen ilmestyminen kutsuttaessa tulee selväksi kohdassa 1:36. Tämän väärinkäsityksen takia Annelia on syytetty lapsen lähettämisestä katsomaan onko murhaaja vielä talossa.

1:01 Uhri: Kopsautus ja Aargh!! (erittäin voimakas karjaisu tuskasta).

1:02 Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)

1:04 Epäilty: huoahtaa puhelimeen ja hengittää raskaasti

1:06 Kuin huonekalun laahaus ääni ja kolaus/iskuääni?.

1:08 Toinen laahaava ääni ja uhrin älähdys päällekkäin uuoh!

1:09 Isku/kopsahdus ja uhri huutaa tuskasta: Äähh, auuh!

1:10 Epäilty: hengittää raskaasti puhelimessa

1:11 Iskuääni ja uhri huutaa kovaa tuskasta: Tule Aaahh! (yrittää sanoa tule auttaan, mutta kova kipu estää lauseen loppuun lausumisen?)

1:12 Epäilty: O-Onks joku tulossa jo? hengitys edelleen epätasaista

1:14 Taustalta kuuluu painokas: Vittu! Tämä on ulkopuolinen murhaaja, sillä epäilty on puhelimessa ja heti perään kuuluu uhrin älähdys kivusta

1:15 Uhri tuskainen: Öhh! vaimeata kolinaa

1:16 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin.

1:18 Uhri huudahtaa lyhyesti…auto! -Voi yrittää sanoa auta!?

1:19 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin. Taustatapahtumia vaikea erottaa hengityksen alta, kuin kopsahdus kuuluisi.

1:21 kopsahdus

1:23 vaimea iskuääni

1:24 toinen vaimea iskuääni

1:25 kolmas vaimea iskuääni, Uhri tuskasta: Uoh!

1:26 Epäilty hengittää edelleen raskaasti luuriin.

1:26 taustalla iskuääni tai huonekalun liikahdus ja Ähh!

1:28 Uhri huutaa: Karkuun! tai Varpyyyyyn! perään kopsahdus, vaiko puhelin käsittelystä ääni?

1:30 Uhri huutaa: —-, tule tänne apuun! Epäilty hengittää raskaasti luuriin, joten vaikea kuulla alkua. Liitessä 33 (FBI versio?) KKO:n arkistossa kuulin saman kohdan: Annu, tule tänne apuun!”

1:34 –35 KATKOS nauhassa, katkaisiko häke vahingossa nauhoituksen ollessaan pois linjalta? TARKISTETTAVA onko tämä katkos alkuperäisessä häkenauhassa, vai onko nauhaa poliisi käsitellyt? Miksi katkos, kun epäilty hengittää kuitenkin luuriin ja äänentaso on nousussa, ei laskussa (ei voi olla noise gate effect/squelch)?

===

1:36 Epäilty huudahtaa: Hei, mun täytyy ny. (huutaa lastaan nimeltä!).

1:38 Lapsi etäämmältä: Niih.

1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?

1:40 Taustalta vaimea ääni: Joo! ja kopsahdus ääni päälle. Ei kuullosta uhrilta eikä lapselta, vaan pikemminkin ulkopuoliselta, sillä äänimaisema poikkeaa edellisistä. Vai onko mikrofoni voinut vääristää lapsen äänen mikäli tämä on ollut kääntyneenä pois mikrofonin suunnasta?

1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.

1:42 Lapsi: Mitä mä…? Taustalta kuuluu uhrin huuto ”Tule apuun”

1:43 Epäilty vastaa päälle: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et

 1:46 Uhri huutaa vaativasti mongertaen: Tule pjaa pjaa! (yrittää sanoa Tule pian pian?)

1:46 Epäilty: me pysytään sen linjoil. Tämä oli litteroitu täysin väärin ja väärän ihmisen sanomaksi ”Mite mä pääse linjoil”. Nauhoituksessa on eri atmosferinen saundi (äänimaisema), ei taustaääniä, ei hengitystä. Luuri on kauempana suusta, epäilty ojentaa sitä juuri lapselle? Tapahtuiko sama, kun lapsi vastasi ”Joo” aiemmin?

1:48 Uhri huutaa erittäin vaativasti: Tule(han)*Annu auttaa(n)! (*kopsahdus tai lasin päällä askel?) Tämäkin on ollut täysin väärin litteroitu  ”No vähä voit auttaakii” Luuri on suunnattuna/ojennettu lapselle takkahuoneeseen päin, sillä tämä kuuluu hyvin selvästi.

1:50 Uhri: Tule Annu! kopsahdus, lasin päällä kävely tai isku?

1:51 Epäilty kysyy mieheltään topakasti takkahuoneen ääreltä: Lähtikse jo?

 1:52 Uhri huutaa epätoivoisena vaimolleen: Tule auttaan!

1:54 Epäilty huutaa raivokkaasti ja paniikissa lujaa (näkee murhaajan?): “mitäkö” tai “pitääkö”

1:55 Uhri: (y)öh! (ähkäisy, huonekalun ääni tai iskun ääni? Murhaaja Jukan kimpussa?)

1:56 Epäilty huutaa kimakasti paniikissa murhaajalle: Vittikö! Murhaaja kääntyy Annelia kohden?

1:57 – 2.00 juoksuaskelia (Epäilty pakenee murhaajaa, suunta ohi puhelimen), tuulikaapin oven aukaisu 1:58/59?). MENEEKÖ ULOS ASTI? Kts. etp.

2:00 Uhri huutaa epäselvästi: Tule (Annu) aut! lapsen hengitys kuuluu luurissa

2:02 Uhri: A-laa-lalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä) kivusta ja pelosta mongerrus, kun murhaaja kääntyy takaisin uhrin kimppuun?

2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.

2:03-04 Uhri mongertaa tuskissaan kuin ”aijaa lalalala, puheesta ei saa selvää

2:05 vaimea kopsahdus tai askel keskellä mongerrusta?

2:05/06 Uhri: LaLa ja perään Uhh! Ulkopuolinen surmaaja ähkäisee ponnistuksesta uhrin kimpussa? Epäilty ei ehtisi millään takaisin puhelimeen kahdessa sekunnissa takkahuoneesta.

2:07 vaimeita askelia kohti puhelinta. Anneli on palannut sisälle.

2:08 Epäilty: voihkaisee puhelimeen (kuuluu voimakkaasti): nyyh! taustalta kuuluu uhrin parkaisu –Ääh!

2:09 Epäilty tokaisee epätoivoisena aivan lapsen viereltä luuriin: Tuleeksielt kettää?

2:10 Lapsi ahdistuneena puhelimeen: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä (*)voi huonosti…(kimakalla anelevalla äänellä). Vetää henkeä. *(kuuluu taustaääni. Liian lyhyt, ei saa selvää lapsen jatkaessa puhetta päälle).

2:14/15: Kuuluu Annelin kolme askelta taustalta kohti takkahuonetta.

2:16 Lapsi jatkaa epätoivoisella kimakalla äänellä:  Tulkaa äkkii! (taustalla uhri valittaa –aah!)

2:17 Taustalla uhrin valitusta tai surmaajan puhetta: kuin ”(n)ui vaa –”. Taustaäänet kuuluuvat erittäin vaimeana lapsen puhuessa luuriin.

2:18 Lapsi vetää henkeä ahdistuneena: Iih!

2:19 Lapsi huutaa tuskaisena: Iskä, älä kuole! Taustalla ääntelyä, josta ei saa selvää, koska lapsi huutaa puhelimeen.

2:22 Uhri: Aiih!

2:22/23 Epäilty huutaa todella raivokkaasti surmaajalle: Hei, lopeta!

2:24 – 2.27 Nopeita pakenevia askelien ääniä. Epäilty juoksee karkuun surmaajaa. Suunta jälleen puhelinta kohti pois takkahuoneen suulta?

2.25/26 Tuntematon ääni juoksuaskelten joukosta kuin: ”Aja”.

2:26 Häke tulee linjoille ja katkaisee samalla juoksuaskelten ja muut äänet: Joo, haloo.

2:27/28 Uhri tai tuntematon vaimeasti: kuulostaa kuin ”Se jäi”.

2:28 Lapsi epätoivoisena kimakalla äänellä: Nii, tulkaa äkkii (taustalla joku lyhyt ääni, onko isku?), mun iskä voi huonosti, -jooko? (taustalla jotain vaimeeta kolinaa, tai luurin pitely käsissä?)

2:31 Häke: Joo, tä-sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte? Häke nostanut volyymia, sillä häken hengitys suhisee mikrofonissa?

2:35 Lapsi vastaa lohduttautuneena: Äiti.

2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?

2:38 Lapsi: Äiti tuu. (Huom. Lapsella on näköyhteys äitiin).

2:39 (kolahdus)

2:39 Lapsi lohduttautuneena: Nyt siel puhutaa taas.

2:41 taustalta kuuluu vaimea kolahdus epäillyn tarttuessa luuriin

2:42 Epäilty ääni vapisten / hätääntyneellä itkuisella äänellä: Mä yritä(n) auttaa. Tämä puuttuu kokonaan Niemen litteroinnista!

2:43 Epäilty jatkaa epätoivoisena: Onks sielt tulos joku?

2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä, voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Taustalta kuuluu vaimeita ”high pitch” ääniä ja kolahdus! Surmaaja kalauttaa uhria? Onko poliisiradio auki?

2:47 Epäilty: Joo. (osittain päällekkäin häken kanssa)

2:47 Häke: Mikä tää tilanne nyt? Apu on koko ajan tulossa.

2:49/50 Taustalta kuuluu puhetta! Surmaaja edelleen uhrin kimpussa? Joko surmaaja puhuu jollekkin, tai poliisiradiolinja on auki?

2:50 Epäilty: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se (huoh). Kuuluuko täs kohtaa kolahdus taustalta?

2:51 Epäilty vetää henkeä: -Ehh!

2:52 Epäilty jatkaa: -hajotti meiän ton, -huoh (vetää henkeä)

2:53 Häke: Niih.

2:54 Epäilty jatkaa: se takaovi, Kuuluuko täs kohtaa vaimea kolahdus taustalta?.

2:55 Häke: Joo-o

2:54 Epäilty jatkaa häken päälle: sil o mus-mustat vaatteet.

2:56 Häke: Joo, onks hän siel paikal viel?

2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)

2:59 Häke: Joo

3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).

3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? (volyymia nostettiin taas häkessä, kuuluu huomattavasti kovempaa).

3:09 kova rahina (hengitys mikrofoniin?).

3:10 Epäilty: Makaa siel lattial ja huus äske a(pua)

3:11 Epäilty huudahtaa tuskaisena: Nyt hiljeni!

3:13 Lapsi alkaa itkeä taustalla, Iiih…

3:13 Häke puhuu päälle: Sun mies hiljeni vai? lapsen itkua kuuluu taustalla

3:14 Epäilty vetää henkeä

3:15-17 Lapsi: voimakas pitkä kirkaisu

kohdassa 3:16 lapsen kirkuessa kuuluu kopsahdus. Tippuiko murhaajalta veitsi lattialle poistuessaan? Sitä mieltä oli myös jutun taktinen päätutkija rikoskomisario Kare Koskinen, että tekijä poistuu, kun lapsi kirkaisee.

3:17 Häke: Haloo! plus joku taustaääni/puhetta kuuluu häkestä?

3:18 Epäilty: Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. Vetää henkeä, -Nyyh!

3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana sielä makaa vai? Lapsi itkee taustalla ja vaimeita muita taustaääniä (häkestä?).

3:25/26 Epäilty nyyhkäisee puhelimeen

3:26 Epäilty jatkaa itkuisena: Mä en tie, mä oon nyt keittiös, mä enh (huohottaa).

3:29 Epäilty jatkaa kysyen: Meneks mä kattomaa? Huoh.

3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?

3:33 Epäilty: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa siis.

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?

3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.

3:39 Häke: Jaaha.

3:39 Epäilty kysyy lähellään seisovalta lapselta hauraalla äänellä: (Lapsen nimi), oliks se viel siel? Hengitystä luuriin

3:41 Lapsi vaimealla äänellä: Joo, se lähti.

3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?

3:43 Häke: Joo, Sano vähä tuntomerkkejä* mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta? *Häken taustalta kuuluu möreitä ääniä. Onko ne peräisin poliisiradiosta?

3:47 Epäilty: Mustat vaatteet, semmonen joku (huoh), sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä, vähä, aika tukeva (huoh).

3:53 Häke: Joo.

3:54 Epäilty sanoo hengästyneesti ja ääni vapisten: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle.

3:58 Häke: Iha vieras.

3:59 Epäilty: Jooh (taustalta kuuluu lapsen itkua).

3:59-4:00 Häke: Joo

4.00 Epäilty epätoivoisena: Nyyh! Heih, tulkaa nopeesti!

4:01 Häke päällekkäin epäillyn kanssa, lohduttaen: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.

4:05 Epäilty: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?

4:07 Häke: On, ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa, ni poliisi soittaa.

4:11 Epäilty: Joo.

4:12 Häke: No ni, täst tavottaa tästä sun numerosta, mistä sä soitat nyt. (lapsi itkee taustalla)

4:14 Epäilty: Joo.

4:15 Häke: No ni, me voidaan lopettaa, poliisi soittaa. (lapsi itkee taustalla).

4:16 Epäilty: Selvä.

4:17 Häke: Joo, joo hei.

4:18 Epäilty lohdullisena: Heihei.

– Poliisi saapui paikalle n. 4 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen 2:51.

+++

Kuuntele Ulvilan hätäpuhelu

 

Lue myös litteroinnin johdanto ja katso asunnon pohjapiirrosta täältä:

http://anneliauer.com/wp-admin/post.php?post=379&action=edit

Entä lähettikö Anneli tyttärensä katsomaan murhaajaa?

http://anneliauer.com/wp-admin/post.php?post=864&action=edit

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.