Anneli Auer, a victim of corruption in Finland
Show MenuHide Menu

Tag: Mikko Niskasaari

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

20/04/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

Vain yksi mies on kuollut… ja siitä seurasi vuosisadan viranomaisvaino syytöntä yksinhuoltaja leskiäitiä vastaan Suomessa. Porin poliisilla ja syyttäjillä on ollut tässä tehtävässä käytössään rajattomat resurssit ja valtion pohjaton kassa. Miljoonia euroja on palanut veronmaksajien rahoja vuosien varrella. Kukaan ei tosin vaivaudu selvittämään paljonko tarkalleen rahaa on palanut tähän mennessä, ja mihin?

Syytetty, mutta syytön Anneli Auer sensijaan on menettänyt prosessin aikana aivan kaiken; – vapautensa, maineensa, lapsensa, kotinsa, yrityksensä ja koko omaisuutensa. Mitään ei ole jäljellä, kaikki on menetetty, eikä taistelu oikeudesta ole vielä läheskään päättynyt. Equality of Arms (tasavertaisuus oikeudenkäynnissä) periaate ei toteudu Suomessa.

Anneli Auer vapautettiin helmikuussa 2015 toistamiseen miehensä Jukka S. Lahden murhasta Vaasan hovioikeuden tuomareiden päätöksellä. Useissa maissa laki double jeopardy‘stä estää sen, ettei ihmistä voida tuomita kuin kerran samasta rikoksesta. Anneli Auerin tapauksessa noudatettiin osassa EU maita käytössä olevaa European Convention on Human Rights periaatetta, että tapaus voidaan avata uudelleen mikäli asiassa ilmaantuu uusia todisteita, joiden perusteella aiempi tuomio olisi voinut olla raskauttava. (Esim. USAssa ja Englannissa jutun uudelleen avaaminen ei olisi mahdollista uusilla todisteillakaan).

“The provisions of the preceding paragraph shall not prevent the reopening of the case in accordance with the law and penal procedure of the State concerned, if there is evidence of new or newly discovered facts, or if there has been a fundamental defect in the previous proceedings, which could affect the outcome of the case. – Wikipedia/Double jeopardy

Anneli Auer vapautui ensimmäisen kerran murhasyytteestä vuonna 2011, mutta hänen veljensä Ari Auerin ja tämän vaimon Minna Auerin avustuksella syyttäjät saivat kuin tilauksesta tarvitsemiaan “uusia todisteita”, joilla juttu saatiin palautettua käräjäoikeuteen ja Anneli Auer takaisin kaltereiden taakse. Isänsä murhasta ja äitinsä vangitsemisesta traumatisoituneiden lasten kauhukertomukset äidistä ja isosiskosta paisuivat myymälävarkauksista Saatananpalvontaan, eläinten kidutukseen, isän murhaan ja raakaan väkivaltaan kotona. Lopulta tarinoihin saatiin ympättyä vielä seksuaalinen väkivalta. Kertomukset olivat niin yliampuvan rajuja, että henki niistä olisi vähintäänkin lähtenyt, mikäli ne olisivat olleet tosia. Niistä olisi myös jäänyt sellaisia jälkiä, joiden havaitsemiseen ei olisi tamperelaisen lääkärin UV-valoja tarvittu.

Tarinoissa esiintyneet muut lapset ja aikuiset kielsivät ehdottomasti niiden paikkaansapitävyyden. Huippusalaisia tarinoita oli harjoiteltu yhdessä enon ja tämän vaimon kanssa, jotka videoivat muistilapuilta tapahtunutta kerrontaa. Osa hirmuteoista olisi tapahtunut kerrostaloalueen pihamaalla ja yhteisellä kuntosalilla, jonne kaikilla asukkailla oli avain. Mukana olisi ollut muita pihapiirin lapsia, joista jokainen kielsi mitään kerrotunlaista tapahtuneen. Tarinoissa oli mukana myös muita aikuisia, jotka kielsivät mitään väitetynlaista tapahtuneen.

Väitän, että viranomaiset tiesivät alusta asti, etteivät lasten kertomukset voi pitää paikkaansa. Kukaan ei voi olla niin tyhmä, että olisi voinut pitää niitä tosina. Syyttäjät kuitenkin tiesivät “pelin” säännöt ja millaisia pelureita tarvitaan prosessia hämmentämään ja “pajatsoa tyhjentämään”. Näin saatiin kasaan monimutkainen salaisuuksien soppa, jonka päätteeksi kaksi syytöntä ihmistä sai pitkät vankeusrangaistukset suljettujen ovien takana. Jukka S. Lahden murhaaja sensijaan on saanut nauttia vapaudesta ja toinen toistaan uskomattomampien käänteiden seuraamisesta lehtien otsikoista. Vuosien varrella syyttömästä ulvilalaisesta pullantuoksuisesta perhekeskeisestä neljän lapsen äidistä on muokattu mediassa ja netin keskustelupalstoilla koko maan kammottavin naispaholainen.

Vapauttakaa Anneli

Vapauttakaamme Anneli Auer kaikista mielipuolisista syytöksistä

Edesmennyt Britti-journalisti ja kirjailija Richard Webster kirjoitti, että ihmisillä on syvä psykologinen tarve kertomuksiin absoluuttisesta pahuudesta.

Ihmiset tarvitsevat vihahahmoa, usein heille itselle täysin vierasta ihmistä tai ihmisjoukkoa (vihollista), johon jokainen voi ulkoistaa omia tuntemuksiaan ja pelkojaan. Anneli Auerille ja Jens Kukalle on langennut tämä rooli Suomessa, vaikka kumpikaan heistä ei ole tehnyt väitettyjä karmivia tekoja.

Websterin mukaan journalistit mielellään tyydyttävät lukijoiden tarpeen kauhutarinoille. Journalisteilla on ikäänkuin ammatillinen velvollisuus toteuttaa ja ylläpitää kauhutarinoilla moraalista paniikkia ja massahysteriaa. Keskiaikaisten noitavainojen tapaan tämä moderni “pahuuden metsästys” uhkaa kuitenkin syyttömien ihmisten elämää.

The secret of bryn estyn

The Secret of Bryn Estyn tells the story of the gravest series of miscarriages of justice in recent British history – how innocent lives have been destroyed, the public deceived and millions of pounds wasted in a hunt for a dark conspiracy which existed only in the imagination of the investigators.

Kun syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala hakivat yhdessä valituslupaa Ulvilan murhajuttuun korkeimmalta oikeudelta elokuussa 2011, perustui se lasten kauhukertomuksiin äidistään ja sisarestaan. Syyttäjät halusivat, että lapsilta saadut “uudet todisteet” käsiteltäisiin oikeudessa. Näin tehtiin, ja Vaasan hovioikeus päätyi toistamiseen vapauttavaan tuomioon helmikuussa 2015. Miksi tämä ei riitä syyttäjille, vaikka useat oikeusoppineet totesivat päätöksen olleen erittäin hyvin perusteltu? Miksi syyttäjät päättivät silti pohtia vielä 60 päivän ajan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kera voisiko tuomiosta vielä kuitenkin valittaa korkeimmalle oikeudelle, ja saada jollain vippaskonstilla syyttömälle perheenäidille aikaiseksi elinkautinen tuomio murhasta, jota hän ei ole tehnyt?

Tunnustamalla voi ratkaista, silloin peli loppuu, eihän silloin (ole) enää mitään tarvetta tätä jatkaa, mutta jos hän ei tunnusta ja hän onkin syytön, niin silloin se…se pyörii. – Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama Ulvilan murhamysteeri elokuvassa

Syyttäjien vainolla ulvilalaista perheenäitiä vastaan ei ole näyttänyt olevan rajaa, eikä Anneli Auerille ole luvassa oikeutta vuosikausiin, elleivät kansalaiset rupea äänekkäästi vaatimaan lisää läpinäkyvyyttä ja selvityksiä viranomaisten toiminnasta asian ympärillä.

Nykyisen systeemin mukaan viranomaiset tutkivat itse itseään, mikä ei johda mihinkään. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) vaati hiljattain Poliisihallitukselta selvitystä Ulvilan murhan esitutkinnan puutteista. Poliisihallitus julkaisi selvityksestä poliisiylijohtaja Mikko Paateron (kok) allekirjoittaman muistion, jossa Vaasan hovioikeuden esilleottamat esitutkinnan puutteellisuudet on kylläkin listattu, mutta niitä ei käsitellä ollenkaan itse muistiossa. Sen sijaan muistiossa keskitytään kehumaan suomalaisen poliisin toimintaa ja tuloksia. Englannissa tälläistä “selvitystä” kutsutaan valkopesuksi.

“To whitewash is a metaphor meaning to gloss over or cover up vices, crimes or scandals or to exonerate by means of a perfunctory investigation or through biased presentation of data. It is especially used in the context of corporations, governments or other organisations.”Wikipedia; Whitewash (censorship)

LINKIT:

Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

Vaasan hovioikeuden ratkaisu Ulvilan surma, 19.2.2015. Diaarinumero: R 14/232

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari puhuu poliisista, Ylen Puhe (kesto 57 minuuttia)

Professori Jyrki Virolainen; Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

Oikeuspsykologian professori Pekka Santtila Tuomas Enbuske Showssa (kesto n. 9 minuuttia)

Poliisihallituksen muistio Ulvilan surman esitutkinnan puutteista

Miksi Ari Auer kääntyi siskoaan vastaan?

Webster: Bryn Estyn salaisuus

Journalism, Jersey and the Idea of Evil

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:
 

 

KANTELU – osa 2 – Poliisi vuotaa medialle törkyä syytetyistä

12/12/2014

 

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Tulossa seuraavaksi KANTELU – osa 3 – Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

– Onko sinulla jotain tietoa? Voit antaa vinkin minulle “Contact Us”-sivun kautta.

Kantelun edellinen osa, sekä kaikki aiemmat kirjoitukset löytyvät sivua alas rullaamalla. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Julkaisen alla otteen oikeuskansleri Jaakko Jonkalle joulukuussa 2012 tekemästäni kantelusta. Edellinen osa löytyy sivua alas rullaamalla.

 

Poliisi vuotaa 

Tutkinnanjohtaja Salonsaari vakuutteli minulle syyskuussa 2011, ettei poliisi vuoda, vaan toimittajilla on mitä ihmeellisempiä keinoja löytää lähteitä. Kysyin häneltä kuka on poliisin tiedottaja tässä seri-asiassa, jolloin hän kertoi minulle olevansa vastuussa siitä itse, ja hän samalla valitteli minulle kovaa työtaakkaansa, kun pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin vastata toimittajien kysymyksiin. Kummastelin hänelle sitä, ettei hänellä ole erillistä tiedottajaa käytössään. Tutkintavangin etujen mukaista olisi, että tutkinnanjohtaja saa tutkimukset edistymään mahdollisimman ripeästi.

 

Eerik Salonsaari

Erik Salonsaari salamavaloissa

Tutkinnanjohtaja Salonsaaren vakuutteluista huolimatta poliisista on vuodettu salaiseksi määrättyä esitutkintamateriaalia mm. veljeni huoltajuuskiistoissa katkeroituneen entisen vaimon ja isänsä kanssa riitaantuneiden poikien poliisihaastatteluista. Mistään muualta ei ole STT voinut saada tietojaan 16.09.2011 esillä olleeseen artikkeliin: “STT: Kova paljastus Auerin seurustelusta”. Samaisessa artikkelissa vuodettiin myös, että “miehen yrityksen mainos löytyy Auerin ylläpitämiltä nettisivuilta”. Tämän vuodon jälkeen ei mennyt montaa tuntia, kun kotisalapoliisit olivat selvittäneet veljeni henkilöllisyyden, jota he innokkaasti levittivät internetin eri keskustelupalstoille kaikkine yhteystietoineen.

Muitakin selviä vuotoja on ollut, kuten Iltalehden 19.05.2012 otsikoimassa artikkelissa paljastuu:

“Huippulääkäri todisti Anneli Aueria vastaan. – Iltalehden tietojen mukaan Anneli Auerin ja hänen ex-miehensä seksuaalirikosjutussa on olemassa lääketieteellistä näyttöä.” 

Juttu jatkuu:

“Iltalehden tietojen mukaan oikeudessa on kuultu syyttäjän todistajana suomalaista alansa huippua asiantuntijalääkäriä, jonka mukaan seksuaalirikoksista on saatu lääketieteellistä näyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, että uhreista on oletettavasti löydetty vammoja. Lääkäri on perehtynyt erityisesti lasten seksuaalisiin hyväksikäyttöihin.”

Poliisin salaiset “huippuasiantuntijat”

Tämän lehdissä mainostetun ns. “huippuasiantuntijalääkärin” nimeä ei julkisuuteen annettu, sillä hän toimii poliisin omana kätyrinä, ja hänen käyttämänsä tutkimusmetodit ovat tieteellisesti kyseenalaisia. Poliisi ja syyttäjät eivät halunneet antaa “huippulääkärinsä” nimeä julkisuuteen välttääkseen samanlaista nolausta, kuin heidän Saatananpalvonta “asiantuntijansa” Keijo Ahorinnan kanssa kävi? Poliisin tamperelainen “huippulääkäri” ei taida olla läheskään yhtä huipputasoa kuin puolustuksen asiantuntijat, jotka ovat akateemisesti korkeammin ansioituneita.

Poliisin omilta nettisivuilta tämä lasten seksuaalisiin hyväksikäyttöihin erikoistuneen “huippulääkärin” Minna Joki-Erkkilän nimi kylläkin löytyy. Englannissa asiantuntijatodistajien kuuluu olla itsenäisiä, eikä poliisin palkkalistoilla tai missään työsuhteessa poliisiin. Suomessa hän ei näytä olevan jäävi antamaan syyllisyyttä tukevia lausuntoja, jotka perustuvat epätieteellisten ja kansainvälisesti tuntemattomien tutkimusmetodien lisäksi vääriin tilastotietoihin. Hän on väittänyt, että 80% lapsista immenkalvo kasvaa takaisin, selittäessään miksi Auerin pienten tyttärien immenkalvot ovat koskemattomia, vaikka 12-vuotiaan veljen kertomusten mukaan sisaret ovat olleet useita kertoja penetratiivisesti raiskatuiksi veljeni Jens Kukan toimesta.

 

Minna Joki-Erkkilä rukoilee

Minna Joki-Erkkilä (vas.) rukoilee miehensä Veli-Pekka Joki-Erkkilän rinnalla

Suomessa ei kuulemma laki määrittele asiantuntijoiden tasoa. Kuka tahansa voidaan tuoda oikeuteen todistamaan mistä tahansa. Se on pelottavaa, varsinkin salaisissa oikeudenkäynneissä. LL Minna Joki-Erkkilästä paljastuu nettihaun perusteella, että hän on miehensä kanssa läheisesti tekemisissä uskovaisissa yhteisöissä, ja on pelkästään sen vuoksi kukaties syvästi asenteellinen ihminen? Hänen teini-ikäinen tyttärensä surmattiin julmasti tammikuussa 2011, mikä on varmasti omalta osaltaan vaikuttanut ihmisen psyykeen. Minna Joki-Erkkilä oli lausunnossaan väittänyt erään ulkomaalaisen kolleegan tukeneen hänen tutkimushavaintojaan ja lausuntoaan, vaikka ko. lääkäri ei ollut allekirjoittanut lausuntoa. Kyseenalaiseksi jää tiesikö tämä ulkomaalainen lääkäri edes nimensä käytöstä näytön arvioinnin yhteydessä?

Yleinen mielipide

Erilaisilla yksipuolisilla vuodoillaan poliisi ja syyttäjät ovat pyrkineet vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ja sitä myötä myös KKO:n tuomareihin, joilla oli käsiteltävänään valitus Vaasan hovioikeuden Anneli Auerin vapauttavasta päätöksestä Ulvilan surmassa. Nämä tuomarit lukevat myös mediaa, niin kuin kaikki muutkin, eivätkä pysty olemaan mitenkään sieltä saatujen vaikutteiden ulottumattomissa.

Syytettettyjen kannalta negatiivinen yleinen mielipide on vaikuttanut myös heidän omaistensa taloudelliseen tilanteeseen. Jens Kukan omaiset ovat suurimmaksi osin yrittäjiä, eikä esim. kahteen eri taksiyritykseen saatu kuljettajia Jens Kukan pidätyksen jälkeen sen takia, että kukaan ei halua ajaa “pedofiilifirmalle”. Helsingin taksipiirit ovat pienet ja niissä juorut kulkeutuvat nopeasti. Poliisin vuoto STT:lle syyskuussa 2011 sai aikaan molempien taksiyhtiöiden tulojen täydellisen romahtamisen. Onko oikein, että poliisin ja syyttäjien toimilla aiheutetaan myös sivullisille valtavia taloudellisia vahinkoja?

KANTELU JATKUU SEURAAVASSA OSASSA.

Edellisen osan kantelusta voi lukea sivua alas rullaamalla (Toimii ainoastaan blogin kotisivulla ollessa).

+++

TAUSTAA:

Tammikuussa vuonna 2011 17-vuotias Laura Joki-Erkkilä löydettiin raa’asti tapettuna maahanmuuttajataustaisen muslimi poikaystävän asunnosta Tampereella. Poikaystävä kutsumanimeltään “Muhis” löydettiin myöhemmin hukkuneena Lempäälästä Kukkolankosken rannalta sillan kupeesta. Muhiksen kasvoissa oli taisteluun viittaavia jälkiä.

Surun murtama Minna Joki-Erkkilä tuli miehensä jalanjäljissä syvään uskoon kesällä 2011.

31.07.2011 Tampereella katosi 15-vuotias Karoliina Kesti. Hänen skootterinsa löydettiin Joki-Erkkilöiden pihapiiristä kaatuneena. Karoliina Kestin ruumis löytyi 07.09.2011 talojen takana olevasta Likolammesta.

16.09.2011 löytyi Karoliinan kateissa ollut puhelin Likolammen rannalta. Teletunnistetiedot kertoivat puhelimen olleen päällä vielä vuorokauden sen jälkeen, kun Kesti katosi. On epäselvää miten tai miksi Karoliina Kesti oli joutunut talojen takana olevaan lampeen tai yleensäottaen koko alueelle, sillä hän oli todistajakertomusten mukaan ollut matkalla kotiinsa.

Karoliina Kestin skootteri löytyi kaatuneena. Miksi Karoliina ei hakenut apua sisältä taloista?

Karoliina Kestin skootteri löytyi kaatuneena. Miksi Karoliina ei hakenut apua sisältä taloista?

Ilmakuva Karoliina Kestin katoamispaikasta. Lampi on takapihojen takana.

Ilmakuva Karoliina Kestin katoamispaikasta. Lampi on takapihojen takana.

Asuntojen takapihoilla on laitureita.

Asuntojen takapihoilla on laitureita.

 

01.08.2011 Anneli Auerin veli Ari Auer toimitti Auerin pienimpien lasten kauhukertomuksia saatannanpalvonnasta syyttäjä Jarmo Valkamalle. Lapset toimitettiin tamperelaisen lääkäri Minna Joki-Erkkilän tutkittaviksi, joka havaitsi lapsissa saatananpalvontaan viittavia paljaille silmille näkymättömiä “arpia”. Poliisi halusi käyttää nimenomaan Joki-Erkkilää, vaikka väitetyt rikokset olivat tapahtuneet Turussa ja Raisiossa.

08.09.2011 pidätettiin ensin Jens Kukka ja 16.09.2011 Anneli Auer lasten pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Medialle vuodettiin valheellista tietoa, että Auerin entisen miesystävän tietokoneelta olisi löytynyt kiistatonta kuvamateriaalia, joka yhdistää Auerin tekoihin. Tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari ei ole koskaan vaatinut oikaisua virheelliseen juttuun. Sensijaan hän on yrittänyt kieltää vuotaneensa jutun kiistattomista kuvista Satakunnan Kansan toimittajalle.

Erik Salonsaari valehteli Jens Kukan pidätyksen yhteydessä käräjäoikeudelle, että alustavat arviot lasten kertomusten luotettavuudesta tukisivat syyllisyyttä. Mitään arvioita ei tuossa vaiheessa ollut olemassakaan.

CHARACTER ASSASSINATION:

Character assassination tarkoittaa ihmisen maineen pilaamista ja kaiken uskottavuuden viemistä ko. henkilöltä. Porin poliisit ovat käyttäneet tätä metodia hyväkseen mediassa varmistaakseen Anneli Auerille tuomion murhasta. Poliisilla ja syyttäjillä on ollut yksinoikeus puhua arkaluontoisesta seri-asiasta, joka on julistettu salaiseksi. Julkisuuteen esitetyillä karkeilla väitteillä ilman puolustuksen puheenvuoroa on saatu kansalaiset uskomaan, että ei savua ilman tulta.

Wikipedia definition:

“Character assassination is a deliberate and sustained process that aims to destroy the credibility and reputation of a person, institution, social group, or nation. Agents of character assassinations employ a mix of open and covert methods to achieve their goals, such as raising false accusations, planting and fostering rumours, and manipulating information.

Character assassination is an attempt to tarnish a person’s reputation. It may involve exaggeration, misleading half-truths, or manipulation of facts to present an untrue picture of the targeted person. It is a form of defamation and can be a form of ad hominem argument.

For living individuals targeted by character assassination attempts, this may result in being rejected by their community, family, or members of their living or work environment. Such acts are often difficult to reverse or rectify, and the process is likened to a literal assassination of a human life. The damage sustained can last a lifetime or, for historical figures, for many centuries after their death.”

http://en.wikipedia.org/wiki/Character_assassination

Kauheus on katsojan silmissä?

 

Jukan ristipistot

Jukka S. Lahden olkapäissä olevissa pistojäljissä poliisin uskovaiset asiantuntijat näkivät väärinpäin olevia ristikuvioita

 

Saatanalla mielensä saastuttamaton nettikirjoittaja yhdistää pistojäljet eri tavalla

Saatanalla mielensä saastuttamaton nettikirjoittaja yhdistää pistojäljet eri tavalla

Sydän vai vuohenpää?

Sydän vai vuohenpää?

Linkit:

Satakunnan Kansan juttu kuvamateriaalista, joka levisi kulovalkean tavoin joka mediaan.

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaaren kirjoituksia Auer-tapauksesta löytyy hänen blogistaan. Tässä linkki muutamaan:

Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet

Demonien jahtaajat ja tapaus Anneli Auer

Tapaus Auer: KKO hyväksyy voodoon tieteeksi

Kaksi nuorta löytyi kuolleena Pirkanmaalla

Karoliina Kestin katoamistapaus

+++

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:

 

 

 

Pelin henki

11/06/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti.

Tänään saatiin yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen korkeimmalta oikeudelta yllättäen kielteinen päätös, joka oli ajoitettu osuvasti samalle päivälle, kun Vaasan hovioikeuden valmisteluistunto murhajuttuun oli meneillään. Omaisille oli ilmoitettu päätöksen tulevan vasta Juhannuksen alla. Ajoitus kertoo pelin hengen.

Jens Kukka on tehnyt selvityspyynnön syyttömän ihmisen tuomitsemisesta ja vaatinut tarkemmat perustelut päätökselle.

Korkein oikeus

Selvityspyyntö

Jens Kukka on tyrmistynyt päätöksestänne jättää Turun hovioikeuden tuomio voimaan ja siten tuomita syytön ihminen. Kukka vaatii saada tarkemmat perustelut miksi näin on tehty.

Toisekseen sain aiemmin tiedon, että esittelijä Sari Ruojärvi hoiti asiaa huhtikuuhun asti ja jäi tämän jälkeen eläkkeelle. Pyydän vahvistamaan tämän asian ja tiedottamaan tarkan päivän, milloin Ruojärvi jäi eläkkeelle. Minkä takia mutkikas rikosasia annettiin henkilölle, joka oli jäämässä eläkkeelle? Oliko jo alunperin tarkoitus jättää valituslupa myöntämättä?

Miten uusi esittelijä on voinut käsitellä erittäin vaikean rikosasian reilussa kuukaudessa?

Tämä ei ole vielä tuomion purkuhakemus, vaan selvityspyyntö. Kukka epäilee, että korkeimmassa oikeudessa on tapahtunut käsittelyssä menettelyvirheitä.

Jens Kukan puolesta

Turussa 11.6.2014

Miikka Hakanen
asianajaja, Turku

Asianajotoimisto Hakanen Oy
Humalistonkatu 2 b B 24, 20100   Turku
Puh. 02-2325 003, 040 503 0879
Fax  02-2502 247
hakanen@netti.fi

 

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan.

Kuuntele Ulvilan hätäpuhelu kokonaisuudessaan. Kuuletko avunhuutoja, kamppailunääniä, kiroilua? Ei lapsille eikä heikkohermoisille.

Ulvilan hätäkeskuspuhelu

Lue samalla hätäpuhelun litterointia ja katso asunnon pohjapiirrustusta:

Litterointi

Pohjapiirros

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kommentoi korkeimmanoikeuden tämän päiväistä päätöstä:

Tapaus Auer: KKO hyväksyy voodoon tieteeksi

Hätäpuheluelokuva saa ensi-iltansa Sodankylän filmifestivaaleilla perjantaina 13.06.14

Radio Rock: Ohjaaja Pekka Lehto: Anneli Auer tulisi vapauttaa

Aiemmat blogikirjoitukset voi lukea rullaamalla sivua alas…

 

Kirjoita kommenttisi alle:

 

 

Näkyviä ongelmia poliisin sisällä

24/04/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari on kritisoinut kirjoituksissaan jo iät ajat poliisin ja valtakunnansyyttäjän viraston yhteisesti ylläpitämää läpimätää ja suorastaan rikollista toimintaa Suomessa. Alla on hänen kirjoituksensa vuodelta 2008,  jo kauan ennen Auer ja Aarnio tutkintojen julkisuuteen tuomia ongelmia. Kirjoituksesta näkee, että mitään ei ole tehty asioiden korjaamiseksi vuosien saatossa. Usein naamatkin ovat samoja näissä tarinoissa.

Tilanne on erittäin kurja kaikille niille hyville ja rehellisille poliiseille ja virkamiehille, joita minäkin tiedän Suomessa paljon olevan. On epäreilua, että hekin joutuvat kärsimään päällystönsä sikailusta ja systeemin vioista (miksi muuksikaan voi sanoa alempana kuvatunlaista toimintaa?).

Näyttää kuin vain röyhkeimmät yksilöt pääsisivät nykyisen systeemin vallitessa etenemään poliisiorganisaatiossa kyynärpää-taktiikalla. Myös perästävedettävät ja nöyristelijät palkitaan “palveluistaan”. Sain hämmästellä henkilökohtaisesti näitä itseään vapaaehtoisesti “jalkaan ampuvia” poliiseja Porin viimeisimmillä murhakäräjillä, jotka kertoivat hoitaneensa tehtävänsä hyvin huonosti ja pintapuolisesti. Ehkä he toivoivat, että oikeussalissa vastuu heidän huonosta työstään vieritettäisiin alkuperäisen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden niskaan, jonka olisi kaikesta päätellen pitänyt pidellä heitä kädestä Ulvilassa murha-asetta etsittäessä.

Poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjan

« : Heinäkuu 21, 2008, 05:48:39 » Kirjoittaja Mikko Niskasaari

Valtakunnansyyttäjän viraston kesäkuisen päätöksen mukaan poliisilla on oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi. Tämä sinänsä ällistyttävä linjaus ei ole edes tuore, sillä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pääsi, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä jo kesäkuussa 2005 Suomen oikeushistoriaan valehtelemalla, ettei poliisin tekemä väärennös “ole väärennös, koska se on tehty virkavastuulla”. Tuolloin kyseessä oli Espoon poliisilaitoksen rikoskomisario Timo Seppälän ja rikosylikonstaapeli Jan Sinenkarin tekemä tutkintailmoituksen väärentäminen. Tällä kertaa kyseessä oli helsinkiläisen komisarion tekemä koko esitutkintapöytäkirjan väärentäminen, jonka siunasi valtiosyyttäjä Raija Toiviainen valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston esittelystä (25.6.2008, dnro 253/21/07).

Väärennös ja sen peittely tapahtuivat näin:

Komisario Petri Juvonen Helsingin poliisilaitokselta määrättiin syksyllä 2004 tutkinnanjohtajaksi juttuun, jossa rikoksesta oli epäiltynä – ja on edelleen – kaksi syyttäjää.

Juvonen väärensi keväällä 2005 esitutkintapöytäkirjan. Hän poisti esitutkinta–aineistosta koko rikosilmoituksen ja noin 9/10 poliisille toimitetusta, rikosilmoitusta tukevasta todisteaineistosta. Tämän jälkeen Juvonen valehteli kylmästi, ettei rikosepäilyn tueksi ole esitetty näyttöä, joten esitutkintaa ei suoriteta. 

Juvosesta jätettiin rikosilmoitus, väärennöksestä ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tutkinnanjohtajaksi määrättiin Vantaalta kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, joka päätti ettei Juvosen rikosta tutkita. Hänellä oli Haaviston mielestä oikeus ottaa esitutkintapöytäkirjaan mitä halusi ja jättää pois mitä huvitti. Juvosen pimittämiin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen, edes hävitettyyn rikosilmoitukseen, Haavisto ei ottanut mitään kantaa. Hän ei siis edes yrittänyt väittää niiden olleen epärelevantteja. Niinpä päätöstä ei voi tulkita muutoin, kuin että Haaviston mielestä tutkinnanjohtaja voi tehdä esitutkintapöytäkirjalle aivan mitä haluaa.

Haavistosta  ja uudelleen Juvosesta jätettiin rikosilmoitus sisäministeriön poliisiosastolle. Siellä päätettiin jättää tutkimatta molempien rikokset. Päätöksen esitteli poliisijohtaja Jouni Välkki, jonka mielestä Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mieleisekseen.  Poliisina Välkillä ei tosin ollut mitään valtuuksia esitellä tällaista poliisimiehen, siis Juvosen osalta. Tämä on aivan alkeisasia, josta poliisijohtaja Jouni Välkki ei tietenkään voi olla tietämätön.

Seuraava rikosilmoitus koski näin ollen Petri Juvosta, Jukka Haavistoa ja Jouni Välkkiä.

Kesäkuussa 2008 valtiosyyttäjä Raija Toiviainen ja valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston valehtelivat päätöksessään, että

komisario Petri Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi, joten

syyttäjä Jukka Haavisto sai jättää Juvosen rikokset tutkimatta, joten

myöskään poliisijohtaja Jouni Välkki ei syyllistynyt rikokseen, päättäessään, vastoin lain kategorista kieltoa, jättää poliisirikos tutkimatta. Toiviainen ja Koivisto ovat muotoilleet tekstinsä niin, että he sivuuttavat kokonaan sen kiusallisen asian, ettei poliisijohtaja voi päättää, ettei poliisimiehen rikosta tutkita.

Raija Toiviainen ja Ari-Pekka Koivisto eivät ottaneet mitään kantaa alkuperäisen rikoksen kohteena olleisiin, esitutkintapöytäkirjasta poistettuihin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen näyttönä. He eivät siis edes yrittäneet väittää, että Juvosen pimittämä aineisto, olisi, rikosilmoituksesta lähtien, asiassa epärelevanttia. Toiviainen ja Koivisto vain valehtelivat kylmästi: “Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan”. Huomatkaa: ei siis valtaa, vaan valta.

Toiviaisen ja Koiviston  päätöksestä on turha etsiä juridisia perusteita. Sen sijaan sieltä löytyy viittauksia mm. oikeuskansleri Jaakko Jonkan, sekä toisaalta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä tekemiin päätöksiin, joiden mukaan poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston.

Näin on siis käyty läpi herra toisensa jälkeen ja tulos on, että poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston mielensä mukaiseksi. Tämä on poliisiylijohdon ja  valtakunnansyyttäjän viraston virallinen kanta.

Onko kanta lain mukainen? Ei ole, sanoo normaalikansalaisella jo järki, ja saman sanovat mm. poliisi- ja  esitutkintalaki.

On kaikki perusteet epäillä, että Juvonen on syyllistynyt väärennökseen ja törkeään virka-aseman väärinkäyttöön, ja vastaavasti on täydet perusteet epäillä, että rikosta suojelleet ja peitelleet Haavisto, Välkki, Kalske, Rautakoski, Toiviainen ja Koivisto ovat syyllistyneet täysin harkitusti törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen.

Näin he voivat tehdä huoletta maassa, jossa poliisi- ja syyttäjälaitos on lähes täysin kaiken laillisuusvalvonnan ulkopuolella. Paitsi siinä tapauksessa, että asia viedään tuomioistuimeen – ja juuri siksi koko apparaatti estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinnan heti alkuunsa. Poliisi- ja syyttäjälaitoksella ei ole varaa siihen, että epäillyt virkarikokset tutkittaisiin, ja asia päätyisikin jonkun riveistä lipsuneen syyttäjän toimesta tuomarien ratkaistavaksi.

Lähde: http://sanomat24.fi/keskustelu/index.php?topic=1234.0

+++

Blogistin kommentti:

Näin Suomessa piiri pieni pyörii ja kansalaisille jaetaan virkamiesporukoilla omankäden oikeutta modernin sivistysvaltion nimissä. Anneli Auer ja veljeni Jens Kukka ovat saaneet maistaa tuota “oikeutta”. Molemmat ovat istuneet syyttöminä vankilassa suomalaisten (Huom. ei nigerialaisten tai venäläisten) virkamiesten epärehellisen ja/tai kädettömän toiminnan vuoksi.

Haluan kaikkien epärehellisten roistojen ja heidän esimiestensä päät vadille veljeni Jens Kukan ja Anneli Auerin asiassa. Suomessa on mielestäni tultu siihen pisteeseen, että joko virkamieskoneisto putsataan totaalisesti epärehellisistä ja kelvottomista yksilöistä, tai jatketaan korruptoituneen hyväveli-virkamieskunnan jyllätessä, kuin siat pellossa. Tällaisen virkamiesmafian hallitessa yksittäiset kansalaiset poliitikkoja (ja kyseenomaisten virkamiesten kollegoja) myöten saavat pelätä joutuvansa koneiston hampaisiin, jolla on valta tuhota ihmisen elämä. Millä tapaa toiminta Suomessa eroaa jostain Nigeriasta? Saamme olla korkeintaan onnellisia, että virkamiehet Suomessa eivät sentään piekse ja raiskaa kansalaisia. Ainakaan toistaiseksi.

Erään nettikirjoittajan näkemys viranomaisista:

Minä en usko salaliittoihin. Uskon sen sijaan huonoon viranomaistyöhön. Huono viranomaistyö on tasan yhtä yleistä kuin hyväkin. Vai miksiköhän ”Karpolla on asiaa” oli koko olemassaolonsa ajan Suomen suosituin ohjelma?

Viranomainen ei tee virheitä. Jos viranomainen kuitenkin tekee virheen, viranomainen ei myönnä sitä, vaan puhuu vaikka mustan valkoiseksi, jotta kukaan ei huomaisi, että viranomainen on tehnyt virheen. Tähän kuuluu se, että koneen osaset suojelevat toisiaan. Viraston sisältä valitaan ”naamat”, jotka saavat edustaa virallista linjaa julkisuuteen. Palkkioksi lojaalisuudestaan he voivat odottaa muiden olevan heille lojaaleja silloin kun he mokaavat.

Vaikka itse koneisto on kasvoton, ei se pelkää mitään muuta kuin kasvojen menetystä. Siksi viranomaista ei saa nolata. Jos viranomaisen nolaa, viranomainen kostaa koko koneiston voimalla.

Kaikki alkoi siitä kun poliisi jossain ideariihessään sai päähänsä, että Ulvilan tapaus on suljetun tilan mysteeri. Teoriaa ei missään vaiheessa testattu kunnolla ja se vuodettiin liian aikaisin julkisuuteen, jonka jälkeen ”suuri pyörä” oli jo laitettu pyörimään ja leski uhrattu. Vaikka myöhemmin huomattiin, etteivät todisteet sovi syytteeseen eikä näyttöä itse asiassa ole, tuli viranomaisen ainoaksi missioksi nyt todeta, ”ettei siellä ketään ulkopuolista ollut”.

Yhden keskiluokkaisen lesken elinkautinen ei merkitse mitään sen rinnalla, että kansan syvien rivien luottamus poliisiin ja Suomen oikeuslaitokseen säilyy. Anneli Auer nolasi viranomaisen kun meni medialle selostamaan, miten karmeaa oli istua syyttömänä linnassa. Hänet oli pakko saada takaisin kiven sisään ASAP, ja tässäpä viranomaisten ”yhteistyö” toimi taas kuin junan vessa. Tähän mestarisuunnitelmaan tuli kuitenkin ikävä särö, kun joku meni vastoin sanattomia herrasmiessopimuksia vuotamaan medialle salaiseksi luokitellut asiakirjat, joista paljastui, miten heiveröiselle pohjalle uudet tuomiot perustuvat. Muutenhan homma olisi toiminut yhtä sujuvasti kuin Pohjois-Koreassa ikään.

Nimim. Vespa Velutina

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Noudattaako poliisi itse lakia?

Mikko Niskasaaren blogi

Kirjoita kommenttisi alle:

Uusi näyttö paljasti motiivin murhaan?

09/11/2013

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

+++

Seitsemän vuotta on tullut pian täyteen Ulvilan murhasta ja syyllinen on edelleen vapaana. Hän saattaa hyvinkin olla naimisissa ja hänellä saattaa olla lapsia. Siltikin Satakunnan poliisit ovat vierittäneet syyllisyyden yksinomaan neljän lapsen yksinhuoltaja leskiäidin niskaan. Murhasta alunperin epäilyn alla olevat pääsivät kuin koirat veräjästä KRP:n dna-sotkun takia.

Satakunnan käräjäoikeudessa on äskettäin saatu päätökseen leskiäidin kolmas oikeuskierros. Tuomio kuullaan Joulun alla 12.12.2013. Anneli Auerilla on joka tapauksessa edessään jo viides Joulu vankilassa erossa lapsistaan.

Blogi Joulu

Joulu on perhejuhla

Keväällä 2011 Vaasan hovioikeus oli todennut yksimielisesti Anneli Auerin syyttömäksi miehensä murhaan. Syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala onnistuivat saamaan valitusluvan korkeimmalta oikeudelta salatuilla lasten kertomuksilla.

Syyttäjä: Uusi näyttö paljastaa Anneli Auerin motiivin murhaan

7.6.2013 Toni Lehtinen – Helsingin Sanomat

    Pori. Syyttäjä Jarmo Valkaman mukaan poliisin keräämä lisäaineisto paljastaa Ulvilan murhaan motiivin. Lisämateriaalissa on väitteitä Anneli Auerin saatananpalvonnasta ja Auerin lasten kertomuksia.

    “Olemme olleet hukassa motiivin suhteen. Nyt meillä on tarjota uutta näyttöä, joka avaa teon motiivia”, Valkama kertoi istunnossa.

    Syyttäjä haluaa salata lähes koko lisäaineiston, mukaan lukien juuri motiivin.

    “Asia on hyvin poikkeuksellinen. Huuleni ovat sinetöidyt, Valkama totesi medialle henkirikosasian valmistavan istunnon tauolla.

    Satakunnan käräjäoikeus päättää lisämateriaalin salaamisesta perjantaina.

    Osa saatananpalvonta-aineistosta julkistettiin viime vuonna. Syyttäjien mukaan uhrin, Jukka S. Lahden, olkavarsien pistohaavoista muodostui risti väärinpäin. Syyttäjä aikoo kutsua pääkäsittelyyn todistajaksi eläkkeellä oleva erityisopettajan, joka perehtynyt saatananpalvontaan.

    Valkaman mukaan lisäaineistossa on “ilmennyt enemmänkin viitteitä vastaaviin seikkoihin.”

    Auerin puolustusasianajaja Juha Manner vaatii valtaosaa uudesta aineistosta julkiseksi. Hänen mukaansa tietojen vain osittainen julkaiseminen sotii Auerin oikeusturvaa vastaan.

    “Osittainen julkisuus on kaikista pahinta Auerille”, Manner painotti istunnossa. jota on kuuntelemassa parikymmentä toimittajaa.

    Korkein oikeus palautti henkirikosasian käräjäoikeuteen viime vuonna. KKO perusteli päätöstään sillä, että korkeimmalle oikeudelle esitelty laaja uusi materiaali pitää käsitellä useammassa oikeusasteessa

    Satakunnan käräjäoikeus totesi Anneli Auerin syylliseksi miehensä murhaan vuonna 2010. Seuraavana vuonna Vaasan hovioikeus kumosi tuomion ja totesi Auerin syyttömäksi. Hovioikeuden mukaan muun muassa vanhimman lapsen todistus tuntemattomasta miehestä oli riittävä epäily Auerin syyttömyydestä.

    Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa joulukuussa 2006.

BLOGISTIN KOMMENTTI

 

Uudella näytöllä syyttäjä Valkama viittaa Anneli Auerin pienten lasten kertomuksiin, jotka hän oli saanut haltuunsa Annelin veljeltä Ari Auerilta. Ari Auer oli videoinut yhdessä vaimonsa Minna Auerin kanssa lasten kertomuksia pitkällä merimatkalla kesällä 2011 uudessa luksusveneessään.

Syyttäjä on halunnut salata lasten kaikki kertomukset. Nekin, jotka eivät pidä sisällään raiskausväitteitä. Raiskausväitteet ilmestyivät mukaan lasten tarinoihin vasta myöhemmissä viranomaisten suorittamissa haastatteluissa elokuussa 2011.

Syyttäjä on siis halunnut salata myös ne lasten kertomukset, jotka sisältävät fiktiivisen motiivin Ulvilan murhaan. Lapset ovat kertoneet enolleen Harry Pottermaisissa tarinoissaan, kuinka äiti tappoi isin suojaten itseään veriroiskeilta pyyhkeillä ja kilvillä.

Anneli Auerin pienimmät lapset ovat kehittäneet omissa mielissään tarinan, jolla selittää miten ja miksi äiti oli tappanut isin, ja joutunut sitten vankilaan. Onhan heiltä tätä tarinaa usein kysytty jopa poliisin toimesta. Tarinoihin liitettiin mukaan isosisko, jota sijaisperheessä pidettiin pahana.

Alla on surullisen kuuluisa Apu-lehden haastattelu loppukesästä 2011, jossa järkyttyneen oloinen Anneli Auer yrittää selostaa toimittajalle juuri kuulemiaan uusia syytteitä. Anneli ei tässä vaiheessa aavista joutuvansa uudelleen syyttömänä vankilaan. Hän ei tunnu tietävän mitään myöskään seksuaalirikossyytteistä, jotka poliisi sai irti lapsista vasta viimeisissä viranomaishaastatteluissa. Annelilla ei ole aavistustakaan miksi vanhin tytär on eristetty ja “viety turvaan”.

Syyttäjä Valkaman vaatiessa lasten kertomusten salausta, hän oli sitäkin avoimempi koskien lasten nimiä. Hän oli Satakunnan käräjäoikeuden istunnoissa toimittajien ja yleisön kuullen puhunut “X:n (Annelin pojan) jutuista” ja paljastanut vanhimman lapsen uuden sukunimen, jonka lapsi on joutunut itselleen ottamaan suojellakseen itseään ikävältä huomiolta koulussa ja kaveripiirissä. Paikalla olleet toimittajat olivat kuulemma olleet närkästyneitä syyttäjä Valkaman käytöksestä. Asianajaja Hakasenkin olisi syytä olla asiasta närkästynyt, hänellehän määrättiin aikoinaan sakot lasten henkilöllisyyden paljastamisesta lehdistölle, vaikka syyttäjä Valkama oli ehtinyt silläkin kertaa edelle. Eri asia on saako syyttäjä Valkama koskaan sakot teoistaan?

Väitteet saatananpalvonnasta ovat oleellinen osa äitiään pelkäävien lasten kertomuksista. Valkamalla ei ilmeisesti pokka pitänyt näitä lisäaineistoja ja motiiveja esittää julkisuudessa joutumatta itse naurunalaiseksi? Ne piti hänen mukaan voida esittää salaisesti suljettujen ovien takana, ettei oma uskottavuus kärsi?

Julkisuudessa Valkama on joutunut vähättelemään saatananpalvonnan osuutta uudessa näytössä “sivujuonteen sivujuonteeksi”, “pelkäksi lisämausteeksi” ja “rikkana rokassa”.

Valkaman lause “on ilmennyt enemmänkin viitteitä” tarkoittaa suomeksi, ettei ole mitään todisteita väitetyistä teoista, on ainoastaan pienten pelokkaiden lasten keksimiä kauhutarinoita äidistään, pari huuhaa yllätystodistajaa ja joukko entisen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden yksityiselämää, persoonaa ja murhatutkintaa arvostelevaa poliisia.

Koska Porin käräjäoikeus ei hyväksynyt Valkaman vaatimusta käydä koko murhaoikeudenkäyntiä suljettujen ovien takana, joutui syyttäjä perääntymään saatanapalvonta-syytteistä ja tyytymään pelkkiin lasten kertomuksiin myymälävarkauksista, joihin heidän “paha äitinsä”, maan kuulu “kauhujentalon emäntä”, oli heidät muunmuassa muka pakottanut. Näin toimii lapsen mieli silloin, kun on luvallista ja jopa toivottua syyttää pahaksi moitittua ihmistä ihan mistä vaan.

Jukan ristipistot

Alkuperäinen kuva uhrin pistojäljistä (MTV3), johon nettikirjoittaja lisännyt ristit ja rastit

Ristipistot ruumiissa – tällaisista jäljistä Auerin jutussa pääteltiin saatananpalvonta

MTV3, julkaistu 09.05.2012

Saatananpalvontaepäilyt heräsivät poliisissa Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kuulemisen jälkeen viime kesänä. Lapset kertoivat poliisille eläinten uhraamisesta ja rituaaleista.

Poliisi otti tämän jälkeen, viisi vuotta Ulvilan murhan tapahtumisen jälkeen, esiin ruumiskuvat uuteen tarkasteluun.

Niistä löytyvistä pistojäljistä tulkittiin, että olkavarsista löytyvät kuviot muistuttaisivat väärinpäin käännettyä ristiä. Poliisi haki myös tukea Auerin vankilassa piirtämistä kuvista.

Jukka Lahden ruumiissa oli kymmeniä pistovammoja. Kuoleman aiheutti kuitenkin päähän kohdistettu erittäin raaka väkivalta.

Keijo Ahorinta

Keke viihtyy nuorten seurassa

Lopulta Valkama nöyrästi luopui itseoppineen uskovaisen saatanapalvontaekspertti Keijo Ahorinnan asiantuntijuudesta. Samoin olisi tosin pitänyt käydä poliisin kanssa läheistä yhteistyötä tekevän uskovaisen gynekologin Minna Joki-Erkkilän kanssa, joka uskoo immenkalvojen takaisinkasvuun ja esiintyy todistajana jopa ihotautilääkärin roolissa. Joki-Erkkilä ei koskaan sulje pois rikoksen mahdollisuutta, vaikka mitään todisteita, tai viitteitä ei löytyisikään. “Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”, kuten eräs vartiksi kuuluisuuteen noussut dosentti sanoi. Näin ei pitäisi kuitenkaan olla lääketieteessä, tai tieteessä yleensäkään. Asiantuntijalausuntojen tulisi perustua tieteelliseen tutkittuun tietoon.

Anneli Auerin ja Jens Kukan oikeusturvaa on totisesti koeteltu viimeisen kahden vuoden aikana, jonka ajan molemmat ovat istuneet syyttöminä vankilassa pelkästään lasten tarinoiden takia, jotka on järjestelmällisesti pyritty salaamaan.

Turun hovioikeuden tuomio seri-asiassa oli törkeä oikeusmurha, sillä syyttömyyttä todistaneet seikat jätettiin täysin huomiotta. Hovioikeuden julkisessa selosteessa keskityttiin sensijaan luomaan kuvaa perheessä tapahtuneista saatananpalvontarituaaleista, joiden yhteydessä lasten iholle (esim. olkapäihin) olisi viillelty arpia. Viiltelyväitteet eivät kuitenkaan liittyneet Jenssiin tai väitettyihin seksuaalirikoksiin millään tavalla. Kaikenlisäksi väitetyt arvet ovat paljaalle silmälle näkymättömiä, ja vain samaisen uskovaisen gynekologin havaitsemia.

Järkevää epäillä?

Näin kirjoittivat syyttäjät korkeimmalle oikeudelle valituslupaa hakiessaan

Satakunnan käräjäoikeuden Ulvilan murhan uusintakäsittelyä seuranneet ovat voineet todeta, että syyttäjä Valkaman uudet todisteet olivat kutistuneet olemattomiksi. Syyttäjällä ei ollut esittää edes selkeätä teonkuvausta. Oliko kyseessä harkittu murha, kuten pelokkaiden lasten puheet esittivät, vaiko riidan päätteeksi tapahtunut äkkipikaistuksissa tehty surma? Oliko uhri hengissä vaiko kuollut hätäpuhelun aikana? Oliko hätäpuhelu etukäteen nauhoitettu, kuten lapset nyt väittivät? Puhuvatko pienimmät palturia ja vanhin totta?

Se miten näin pitkälle on voitu äärimmäisen kallista oikeusmurhaa Suomessa toteuttaa on johtunut salaisista oikeudenkäynneistä suljettujen ovien takana. Lasten kertomusten julkistaminen niiltä osin, kun ne eivät sisällä seksuaalirikosväitteitä antaa mahdollisuuden tapausta seuranneille ymmärtää miten tarinat ovat alunperin syntyneet ja miten tietyt viranomaiset ovat niihin suhtautuneet. Olisi myös hyvä selvittää miten ovat sijaisvanhemmat suhtautuneet tarinoihin, joille ei ole löytynyt mitään totuuspohjaa?

 

Lainaus oikeustoimittaja Mikko Niskasaaren blogista:

Auerin veli (jatkossa V): Käyttäytyskös ne [äiti ja isosisko] jotenkin muuten oudosti.

Lapsi (L): Ne oli sellattii, että ne oli jotenkin tosi ilosia ja.

V: Aivan. No tuleeks sulle jotain muita muistikuvia, kun sä oot kuullu niitteen juttuja ja. Siel Halisissa.

L: Ne on haaveillu muittekin sukulaisten murhaamisesta, et ne sais niitten rahat ja.

V: Miten se esimerkiksi [isosiskon] kohdalla on ilmennyt.

L: No siis, kun mä oon salakuunnellu siinä, niin sitten ne on yhdessä siinä jutellu. Ja sit niinku ne luuli, ettei siin oo ketään kuuntelemassa, niin sitten ne puhus.

V: No sit voitas tulla tänne [sijaisvanhemmille], kun muutitte, niin sä voit kertoo siit [isosiskosta], mitä kaikkee se täällä. Lähinnä tota niitä mitä koskee meidän tappamista tai tämmöstä näin, sä voisit kertoo.

L: No se on, sellattee, et se on varastanut kaikkii kynttilöitä ja tuikkuja ja sytkäreitä ja tulitikkuja, se on tahtonu polttaa tän ja sit se on suihkutellut kaikkialle muurahaismyrkkyä. Ruokiin jääkaappiin ja uuniin ja tonne astianpesukoneeseen ja kahvinkeittimiin ja kaikkialle.

V: Mikä sillä oli tarkoituksena, kun se sitä suihkutteli.

L: No se halus tappaa teidät.

V: Aivan.

L: Ja sitten on varastanu kaikkia vasaroita ja isoi jakoavaimii ja muita työkaluja. Ja sitten se on suihkultellut muurhaismyrkkyy ja sit kaikkee sellaista siivousainetta, mikä on erityisen herkasti syttyvää ja.

V: Mikä se siinä ajatuksena oli.

L: Se oli ajatuksena, et sitten talo palais paremmin.

V: Hö.

Löysivätkö sijaisvanhemmat nokea nurkista? Kutsuttiinko paikalle palokunta? Löytyikö syytetyn hallusta sytytin, sytykkeitä, muurahaismyrkkyä ja muita väitettyjä välineitä? Onko oikein toistella lapselle tarinaa vahvistavasti ja tarinointia yllyttävästi “aivan” ? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on EI.

Ja lopuksi, oliko todellakin aiheellista sijaisvanhempien toimittaa tarinoita syyttäjille? Entä mitä sanovat lasten hyvinvoinnista ja sijoituksesta vastaavat sosiaaliviranomaiset? Eivät kai viranomaiset voi loputtomiin asti piiloutua vastuuta salailun taakse?

Satakunnan käräjäoikeus määräsi osan lasten haastatteluista, eli Ulvilan murhaoikeudenkäynnin todistusaineistosta julkisiksi kesäkuussa tänä vuonna. Syyttäjä valitti päätöksestä, mutta syyskuussa Vaasan hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen ennallaan. Syyttäjä Valkama päätti olla venyttämättä totuuden esilletuloa sen enempää, ja jätti valittamatta päätöksestä korkeimmalle oikeudelle.  Tämä on hyvin positiivinen käänne syyttömien puolustukselle.

PIENIÄ JULMIA TARINOITA

AUER-KÄRÄJIEN YHTEENVETOA

INKVISITIO PÄÄTTI ULVILAN MURHAKÄRÄJÄT

OIKEUTTA PITKÄN KAAVAN MUKAAN

 

 

 

 

PRESS: Annelin lasten kuulustelut painostusta ja johdattelua (kommenttieni kera)

23/02/2013
Anneli & Kate S

Anneli Auer and Kate McCann, She Devils or modern day public hate figures?
Anneli Auer ja Kate McCann, naispaholaisia vai julkisia vihahahmoja?

 

English speakers, see the About page and the category “in English”. This post is in Finnish only.

Kaikki kirjoitukset lötyvät Arkisto-sivulta.

 

Alla oleva artikkeli on vuodelta 2010. Siitä käy hyvin ilmi kuinka Annelin pieniä lapsia on viranomaisten toimesta painostettu ja johdateltu. Alempana löytyy omat kommenttini artikkelissa esille tuotuihin seikkoihin.

“Asiantuntijalausunnot” eivät kelvanneet syytteen tueksi

22.06.2010 13:38 MTV3 – Ari Lahdenmäki

Käräjäoikeus katsoi Ulvila-tuomiossaan, ettei syytteen tueksi esitetyillä asiantuntijalausunnoilla ollut merkitystä syyllisyyden arvioinnissa. Oikeus hyväksyi syytteen teonkuvauksen muista syistä.

Suomen Mielenterveysseuraa aikanaan pitkään johtanut psykologi ja psykoterapeutti Pirkko S. Lahti sekä poliisikoulun yliopettaja psykologi Lasse Nurmi kuvailivat lausunnoissaan surmatekoon syylliseksi katsotun Anneli Auerin käyttäytymistä.

Heidän mukaansa Auer ei käyttäytynyt järkyttävän rikoksen uhriksi ja silminnäkijäksi joutuneen ihmisen tavoin.

Psykologian tohtori Katariina Finnilä-Tuohimaa sanoi oikeudessa, ettei pidä Lahden ja Nurmen lausuntoja asiantuntijalausuntoina ensinkään. – Niiden päätelmät eivät pohjaudu tieteelliseen, tutkittuun tietoon, Finnilä-Tuohimaa sanoi pöytäkirjan mukaan oikeudessa. Hänen mukaansa lausunnot johdattelivat lukijaa perusteetta.

Syyttäjä: Lasten kuuleminen ikävää

Finnilä-Tuohimaa arvostelee myös Auerin vanhimman lapsen kuulemista. Hän on tehnyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin osaamisyksikössä lasten kuulemisia kolmen vuoden ajan. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sosiaalityöntekijä-psykoterapeutin ja poliisin tekemät kuulemiset eivät Finnilä-Tuohimaan mukaan vastaa lasten kuulemisesta annettuja suosituksia. Niissä on hänestä selviä puutteita.

Poliisilta katoaa neutraalisuus, hän pyrkii lapsen kaveriksi ja kysymykset ovat johdattelevia, Finnilä-Tuohimaa luetteli tuomion mukaan oikeudessa.

Poliisin käsitys tapahtumista esitetään varmana tietona ja vakuutetaan lapselle, että poliisi ei voi tehdä virheitä. Kysyjän asenne on hyökkäävä ja painostava, ja kuulemisen sävy vaihtelee miellyttämisestä painostamiseen. Finnilä-Tuohimaan mukaan suurin puute on se, että lapsen annetaan kertoa vain vähän vapaasti, mutta kuulijat tekevät paljon tulkintoja.

MTV:n uutiset on kiinnittänyt asiaan huomiota tässä jutussa: Mitä Ulvilan murhatalossa tapahtui (14.4.)

Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama perusteli lasten kuulemisia MTV:n uutisille tänään puhelimitse Porista. – Olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: lapsia ei olisi kuultu lainkaan tai heitä kuultiin niin kuin heitä kuultiin. Tämä on ikävä asia lapsille, hän sanoo. Poliisi kuuli Auerin kahta vanhinta lasta. – Ikävä seikka, joka täytyi toteuttaa. Eihän se lapsen kannalta mielekästä ole, Valkama sanoo.

BLOGISTIN KOMMENTTI

Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama on mielestäni erittäin pitkälle vastuussa Anneli Auerin lapsille aiheutetuista syvistä traumoista heidän isänsä väkivaltaisen kuoleman jälkeen, sekä lasten asettamisesta julkisen keskustelun kohteiksi erittäin arkaluonteisessa seri-asiassa. Lasten äidin ja entisen miesystävän näyttävien ja täysin ylimitoittejun pidätysten jälkeen syksyllä 2011 kaikki tietävät keitä ovat lapset A, B, C ja D.

Syyttäjä Valkama ja Satakunnan poliisi järjestivät näyttävän ja täysin yksipuolisen mediakampanjan lasten äitiä ja hänen entistä miesystäväänsä vastaan, jonka yhteydessä pienten pelokkaiden lasten fantasiatarinoista päästettiin osia julkisuuteen. Syyttäjien tapa tarttua näihin uskomattomiin kertomuksiin on se mikä pitää kyseenalaistaa.  Lasten kertomusten paikkaansapitävyyttä oltaisiin voitu tutkia ilman pidätyksiä ja niiden väistämättä mukanaan tuomaa laajaa skandaalinomaista julkisuutta. Sen lisäksi mediaan vuodettiin valheelliset väitteet kiistattoman kuvamateriaalin löytymisestä syytettyjen tietokoneilta ikäänkuin varmistamaan syyllisyys ihmisten mielissä.

Poliisille ja syyttäjille on alusta asti ollut selvillä lasten tarinoiden ns. fantasiaelementit, sekä kaikki ne osuudet, jotka olisivat olleet täysin mahdottomia tapahtua ilman, että joku ulkopuolinen olisi varmasti huomannut teot. Kun samalla enemmistö lapsista kieltää mitään väitetynlaista koskaan tapahtuneen, ja kaikki Annelin tyttäret lääkärintutkimuksissa neitseiksi havaitaan (joka sekin on itsessään varmasti ollut traumaattinen kokemus nuorille lapsille), vaikka teonkuvaukset ovat olleet huomattavasti rajumpia kuin mitä immenkalvot voisivat repeytymättä kestää, olisi asiaan alunperinkin voitu suhtautua aivan toisin.

Tarinoiden lennokkuudesta osoituksena olivat myös mielikuvitukselliset väitteet Saatananpalvonnasta ja raaoista eläinten kidutuksista ja tapoista. Julmaa väkivaltaa oli myös väitteiden mukaan kohdistettu itseensä lapsiin, eikä niistäkään ole kuitenkaan jäänyt minkäänlaisia jälkiä, jotka oltaisiin koulussa, pihapiirissä tai lääkärintarkastuksissa huomattu. Kun ei ole ollut mitään viitteitä tarinoiden paikkaansaitävyydelle, niin kuinka epätoivoisia ovat syyttäjän yritykset takertua pienten lasten kertomuksiin? Luottivatko syyttäjät poliisin kanssa mahdollisuuksiinsa voittaa Ulvilan murhan seuraavat oikeuskierrokset salaisissa oikeudenkäynneissä?

Psykologian tohtori ja oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm kirjoittaa blogissaan:

“Kun seuraa viimeaikoina  julkisuudessa esillä olleiden rikosjuttujen käsittelyä ja niissä ilmenneitä käänteitä, voidaan kysyä ovatko arvot muuttumassa? Vaikuttaa siltä, että syytteen menestyminen on syyttäjille ja rikostutkijoille noussut tärkeimmäksi tekijäksi ja samalla arvovaltakysymykseksi, jossa vapauttava tuomio koetaan tappioksi ja merkiksi huonosti tehdystä työstä.”

Olisi erittäin huolestuttavaa mikäli pienten lasten etu ja heidän leskiäitinsä Anneli Auerin oikeusturva olisivat jääneet syyttäjien omien ambitioiden jalkoihin. Anneli Auer ei ehtinyt olla kovin kauan vapaalla jalalla hovioikeuden vapauttavan päätöksen jälkeen, sillä syyttäjillä oli kiire saada uusia todisteita korkeimman oikeuden valituslupahakemukseen. Syyttäjä Valkama lähti ensin rauhallisin mielin kesälomalle, jolta palattuaan hänen unelmistaan tuli kuin ihmeen kautta totta.

Anneli Auerin ja veljeni pidätysten jälkeen poliisi tiedotti valheellisesti kuukausien ajan, ettei seri-tutkinnat liity mitenkään Ulvilan surmaan, vaikka heillä oli kaikenaikaa tiedossaan pienen pojan lennokkaat tarinat äidin ja isosiskon murhassa käyttämästä puisesta kilvestä, nauhoituksista jne. Yhden asian poliisi tiesi todeksi kuitenkin varmuudella. He tiesivät  Anneli Auerin saaneen mielentilatutkimuksista erittäin hyvät paperit, mutta he silti edelleen suhtautuvat Anneli Aueriin kuin oikeaan kauhujentalon emäntään, joka on yhdessä yhdeksänvuotiaan tyttärensä kanssa kylmäverisesti suunnitellut ja toteuttanut lapsen isän murhan, jonka jälkeen näyteltiin yhdessä lapsen kanssa hätäpuhelu ja soitettiin nauhoitusta taustalla. Missä kohtaa on syyttäjiltä ja poliisislta livenneet faktat ja fiktiot käsistä?

Satakunnan poliisi on manipuloinut ja yllyttänyt pienet lapset omaa biologista äitiään vastaan sillä aikaa, kun lasten äiti on ollut pidätettynä ja vangittuna isän murhasta. Tästä on todisteena useat lapsia johdattelevat ja painostavat kuulemiset, joissa poliisi pyytää lapselta jopa apua,  tai tulkitsee lapsen vastauksia ja tapahtumia lapsen paikalla ollessa.

Lasten äiti Anneli Auer on tuomittu jopa “ammatti-ihmisten” toimesta ulkonäön, kasvon ilmeiden ja rauhallisen käytöksen perusteella, aivan samoin perustein kuin aikoinaan Portugalissa kadonneen Madeleine McCann‘in äitiä Kate McCann‘iä syytettiin oman lapsensa vahingoittamisesta ja tappamisesta. Lapsiaan rakastavalle äidille ei voi mikään muu syyte olla kivuliaampi kestää. Kate McCann sai jälkeenpäin mittavat korvaukset sekä Portugalin että Englannin lehdistöltä, jotka julkaisivat syyttömästä äidistä demonisoivia juttuja otsikoihinsa.

“Suomalaisessa rikosoikeuskäytännössä asiantuntija on perinteisesti ollut syyttäjän nimeämä todistaja. Näihin asiantuntijatodistuksiin ja lausuntoihin on lähtökohtaisesti liitetty ajatus siitä, että ne ovat objektiivisia ja niiden näyttöarvo on korkea, koska ne perustuvat tutkittuun tietoon. Onko tämä olettama ollut liian itsestään selvä?”

“Nykyisin ei ole poissuljettua että syyttäjän nimeämänä todistajina esiintyy esimerkiksi henkilö, joka spekulatiivisesti (”minusta kokemukseni perusteella tuntuu”) ottaa kantaa esimerkiksi siihen, miten syytetyn olisi tullut tietyssä tilanteessa käyttäytyä. Ulvilan murhaoikeudenkäynnissä syyttäjän todistajana toiminyt psykologi hämmästeli mm. Auerin rauhallisuutta tapahtumapaikalla. Puolustuksen psykologi todistaja puolestaan perusteli syyttäjän todistajan lausumat vailla tieteellistä perustaa oleviksi. Mikäli jutun puolustus ei olisi ollut asiassa aktiivinen, mikä merkitys olisi jutun lopputuloksen kannalta ollut syyttäjän käyttämän todistajan lausumalla?”Helinä Häkkänen-Nyholm

On täysin mahdotonta tietää etukäteen miten itse kukin toimisi uhkaavassa tilanteessa, tai sen jälkeen. Annelia on arvosteltu paljon internetissä siitä miten hän käyttäytyi murhaajan ollessa talossa, ja sen jälkeen. Lentoyhtiöt ovat mm. tehneet tutkimuksia siitä miten matkustajat reagoivat hyvin eri tyyppisesti lento-onnettomuus tilanteissa. Jotkut auttavat kanssamatkustajiaan ja toiset taas polkevat hysteerisinä muut jalkoihinsa ja kiipeilevät penkkien yli. Useat matkustajat jälkikäteen hämmästelivät omia reaktioitaan.

Yritysjohtajien ja poliitikkojen odotetaan joka tilanteessa hallitsevan tunteensa yleisön tai kameroiden edessä, mutta jokaiselta katastroofin kohdanneelta kotiäidiltä odotetaan hysteeristä purkautumista? Hollywood-elokuvilla ja televisiolla on nähtävästi ollut oma osuutensa ihmisten odotuksiin siinä millainen käytös on ns. normaalia tietyissä tilanteissa. Se, että ihminen pitää itsensä kasassa julkisuudessa, ei tarkoita etteikö hän yksin ollessaan osaisi itkeä.

“Esitutkinta sisältää kaksi asiantuntijalausunnoksi nimettyä asiakirjaa. Psykologi, psykoterapeutti Pirkko Lahti ja poliisiammattikorkeakoulun psykologi Lasse Nurmi arvioivat vaimon käyttäytymistä uhkatilanteessa. Psykologit kirjoittavat lausunnoissaan, että käyttäytyminen on ollut poikkeavaa. Lausunnot eivät sisällä mitään kirjallisuusviitteitä eivätkä muitakaan perusteluja päättelylle. MTV3 Ari Lahdenmäki 14.04.2010

On huolestuttavaa, että laki ei määrittele asiantuntijan kriteereitä, vaan oikeuteen voidaan tuoda kenet tahansa todistamaan mitä tahansa. Salaisissa oikeudenkäynneissä pilipali-asiantuntijoiden käyttö on ollut syyttäjille liian helppoa. Suomessa tarvitaan avointa keskustelua siitä kuka kelpaa asiantuntija-todistajaksi ja kuinka on resurssit jakaantuneet tilanteessa, jossa syytetyiltä on viety taloudelliset mahdollisuudet palkata itselleen lisäapua, ja vastassa on neljä syyttäjää käytössään valtion pohjaton kassa.

LINKIT:

Helinä Häkkänen-Nyholm

Mikko Niskasaari

Väitös: Lasten hyväksikäyttöä ei osata tutkia oikein Suomessa

18.4.2009

Minna Passi – Helsingin Sanomat

Kirjoittaja on uutistoimituksen toimittaja.

 

Terveydenhuollon ammattilaisilta uupuu asiantuntemusta tutkia epäiltyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tämä käy ilmi väitöstutkimuksesta, joka tarkistetaan Turun yliopistossa ensi viikon lauantaina.

Psykologi Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöksessä tarkastellaan mielenterveystyön ammattilaisten asiantuntijuutta ja kykyä tehdä johtopäätöksiä selvitettäessä epäiltyä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tutkimukseen osallistui laaja joukko lastenpsykiatreja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä eri puolilta Suomea.

Terveydenhuollon ammattilaiset eivät tutkimuksen mukaan ole kovin perehtyneitä tieteelliseen kirjallisuuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He luottavat etupäässä käytännön kokemukseen.

Tutkimuksessa ilmeni, että pelkkään käytäntöön tukeutuminen voi johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin.

Tutkittavilla oli paljon uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.

Yli puolet vastaajista piti joitain johdattelevia haastattelumenetelmiä suotavina lasten haastatteluissa. Kokeneetkaan ammattilaiset eivät tunnistaneet johdattelevia aineksia haastatteluista.

Jopa 40 prosenttia vastaajista uskoi todistetusti käyttökelvottomien menetelmien, kuten leikin tarkkailun, olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta.

Tutkittavilla oli vahvoja asenteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siksi he eivät kyenneet ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistä epäilyn tutkimisessa.

Tulokset ovat erityisen huolestuttavia Finnilä-Tuohimaan mukaan siksi, että mielenterveystyön ammattilaisten rooli on tärkeä lapsiin kohdistuneiden rikosten esitutkinnassa.

Poliisi pyytää heiltä virka-apua etenkin pikkulasten hyväksikäyttöepäilyissä.

Finnilä-Tuohimaan mukaan heikko asiantuntemus saattaa johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta tai että syyttömien uskotaan syyllistyneen rikokseen.

Kaikki kirjoitukset lötyvät Arkisto-sivulta.

Jos haluat seurata blogiani, suosittelen blogikirjoitusten tilaamista suoraan sähköpostilaatikkoon. Näppäile s.postiosoitteesi Subscribe kenttään, jonka jälkeen saat vahvistus s.postin. Kirjaudu s.postiisi ja klikkaa Confirm. Sen jälkeen kaikki uudet kirjoitukset saapuvat automaattisesti sinulle s.postilla. Kaikki suomenkieliset kirjoitukset löytyvät kategoriasta “in Finnish”.

 Alla olevista napeista voi kätevästi jakaa kavereille tietoa artikkeleista sähköpostitse tai vaikkapa Facebookissa.