Anneli Auer, a victim of corruption in Finland
Show MenuHide Menu

Tag: lavastus

Kapellimestari Ampuja iski lusikan soppaan

10/11/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Valkama ja Kulmala tyytyväisiä

Vain Anneli Auer kelpaa syyttäjille tekijäksi. Muita ei tutkita edes vihjeiden tai todisteiden perusteella.

SYYTTÄJIEN TEORIA ETUKÄTEISNAUHOITUKSESTA JA SYYTTEEN LOGIIKKA

Raine Ampuja

Raine Ampuja, armeijan puhallinorkesterin entinen musiikkimajuri. Pettikö kuulo?

Kapellimestari Raine Ampujan ja hänen tutkimusryhmänsä jäseniltä on jäänyt kokonaan ottamatta huomioon epäloogisuus siinä ajatuksessa, että onko kukaan koskaan, koko maailmassa, päättänyt äänittää murhan etukäteen, ja soittaa nauhaa hätäpuhelun aikana? Pysähtyikö tutkimusryhmä ollenkaan miettimään miten monimutkaista ja suorastaan mahdotonta sellaisen toteutus olisi teknisesti sekä ajastuksellisesti ilman, että siitä jäisi selvät ja kiistattomat todisteet? Tai kuka edes muistaisi painaa “record”-nappia siinä tilanteessa, kun lähtisi omaa miestään tappamaan veitsen kanssa? Lapsetkin ovat olleet paikalla asunnossa, kun tämän on väitetty tapahtuneen.

Mikäli Anneli Auerin oletettaisiin silti näin toimineen, niin mikä logiikka on ajatuksessa, että Auer olisi lavastanut itsestään syyllisen nauhoittamalla “(k)uole!” huudon aviomiestään Jukka Lahtea tappaessaan, ja vieläpä soittanut sen hätäkeskukselle?

KRP:n Tuija Niemi on muutellut hätäpuhelun litteraatiota ja lausuntoaan useaan otteeseen.

KRP:n Tuija Niemi on muutellut hätäpuhelun litteraatiota ja lausuntoaan useaan otteeseen.

Syyttäjien ja KRP:n Tuija Niemen teoria etukäteisäänityksestä on pienen äitiään pelkäävän ja perheensä menettäneen traumatisoituneen pojan mielikuvitukseen pohjautuva hätävalhe tilanteessa, jossa lapsi olisi palautunut vankilasta vapautuneelle vanhemmalleen kesällä 2011.

Syyttäjät tarvitsevat todisteita etukäteisäänityksestä, sillä hätäpuhelusta kuuluu kuinka Anneli Auer on lähellä puhelinta tyttärensä vieressä samaan aikaan, kun takkahuoneesta kuuluu “(k)uole!” huudoksi tulkittu ääni. Hätäpuhelu antaa näinollen alibin Anneli Auerille. Ja tämähän ei syyttäjiä miellytä sen enempää kuin Vaasan hovioikeuden tuomareiden vapauttavat tuomiotkaan.

Syyttäjä Jarmo Valkama ilmoitti vaatimattomasti vuonna 2012, että syyttäjät vain koputtelevat korkeimman oikeuden ovelle. Silloin koputeltiin samojen lasten samoilla kertomuksilla saatananpalvonnasta, eläinten kidutuksista, väkivallasta, myymälävarkauksista, raiskauksista jne. Auerin pojan kertomus etukäteisäänityksestä oli mukana siinä laajassa materiaalissa, jota lapsilta vuonna 2011 kuulusteluissa sijaisvanhempien avustuksella saatiin.

Syyttäjien omat tähtitodistajat ja “huippuasiantuntijat” ovat muunnelleet todistuksiaan vuosien varrella syyttäjien agendaan sopiviksi. Teon motiivi on tosin syyttäjiltä edelleenkin hakusessa. He eivät ole myöskään kyenneet päättämään tappoiko Anneli Auer miehensä äkkipikaistuksissaan riidan päätteeksi (yllätystodistajana oikeudessa uhrin kurssikaveri), vaiko lapsen kertomuksen mukaisesti pitkään suunniteltuna ja harjoiteltuna tekona, jossa oli mukana yhdeksänvuotias sisar.

Syyttäjille pääasia tuntuu olevan se, että tekijä oli Anneli Auer, eikä kukaan muu. Tämä seikka on pyritty todistamaan sillä, että paikalla Tähtisentiellä ei ollut ulkopuolista hyökkääjää, vaikka tämä oli jättänyt jälkeensä mm. verisiä kengänjälkiä ja toisen surmavälineen. Murhapaikalta löydetty vieras DNA osoittautui kuuluvan poliisille, jonka henkilöllisyys salattiin. Lisäksi murhaajan pakenemisen näki pieni lapsi, jonka sanaa Porin poliisit ja syyttäjät ovat vuosien ajan yrittäneet horjuttaa hyvin epäreiluin ja arveluttavin keinoin.

Hätäpuhelutallenne on tärkein todiste siitä mitä Ulvilassa tapahtui murhayönä 2006. Sen takia syyttäjät ovat yrittäneet hämärryttää kansaa kapellimestarista koostuvalla amatööridekkari tutkintaryhmällä. Se mitä nauhalta kuuluu on kuulijan korvista ja korvien välistä kiinni.

Hätäpuhelutallenne on kuultavissa alempana tai täältä.

LINKIT:

Syyttäjän Ulvila-avaintodistaja on amatöörisalapoliisi

Anneli Auer kirjoittaa (itse) – Raine Ampuja ja orkesteri

KANTELU – osa 1- Mediaoikeudenkäynti

04/09/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Julkaisen alla otteen oikeuskansleri Jaakko Jonkalle joulukuussa 2012 tekemästäni kantelusta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

 

Ylimitoitettu pidätys ja valheellinen tiedotus

Jens Kukka pidätettiin torstaina 08.09.2011 liittyen Anneli Auerin lasten kertomuksiin raiskauksista. Pakkokeinolain turvin hänet noudettiin kotoaan kahdeksan poliisin voimin, jolloin tehtiin myös ensimmäinen kotietsintä. Hän ei saanut edes soittaa omaisilleen. Vasta lauantaina 10.09.2011 poliisista soitettiin nimetön soitto, että “Jens on Turussa ja tarvitsee tupakkaa ja vaatteita”. Soittaja ei edes kertonut olevansa poliisi, tai missä tarkalleen Turussa Jens Kukka olisi. “Jens saa kertoa sen sitten itse” oli vastaus 79-vuotiaalle isälle. Isä, taksimies itsekin, otti poliisiin yhteyttä Helsingissä, jota kautta selvisi Jens Kukan olinpaikka Turun poliisivankilan sellissä. Sinne saavuttuaan isää ja poikaa kiellettiin jyrkästi puhumasta mitään siitä miksi Jens oli pidätettynä. Näin alkoi koko perhettäni koskettava painajainen. Huomauttaisin vielä tähän väliin, että meillä ei ole perheessäni kenelläkään rikollista taustaa.

Veljeni Jens Kukka ei ole pedofiili, eikä hän ole käyttänyt seksuaalisesti kenenkään lapsia hyväkseen, tai lyönyt sadistisesti vyöllä. Hänellä ei ole mitään sellaista taipumusta historiassaan, – päinvastoin. Poliisikaan ei ole löytänyt mitään todisteita laajoista kotietsinnöistä huolimatta, tietokoneet ja muut tutkittuaan. Syytteet ja tuomiot perustuvat pelkästään Anneli Auerin nuorimpien lasten puheisiin. Vanhin tytär, nyt 15v, sekä naapurien lapset kieltävät mitään väkivalta- ja seksuaalirikoksia tapahtuneen. Miksi isänsä murhasta traumatisoituneiden nuorimpien kolmen lapsen tarinoita pidetään uskottavina miltään osin sen jälkeen, kun käräjäoikeus hylkäsi niiden paikkaansa pitävyyden niiltä osin, kuin ne täysin mahdottomiksi todettiin? Saatananpalvonta oli yksi näistä epätosiksi todetuista väitteistä. Muita olivat mm. sellaiset väitetyt tilanteet, joissa joku ulkopuolinen olisi varmasti huomannut teot.

Oikeutta käyty mediassa

Jo pedofiliasyytteiden alkuvaiheissa on ollut aistittavissa selvä Anneli Auerin ajojahti, perustuen poliisin valheelliseen tiedottamiseen asioista: “tämä ei liity Ulvilan murhan tutkintaan”, “kiistatonta kuvamateriaalia on löytynyt” jne. Yleistä mielipidettä syyllisyydestä on manipuloitu valheellisella ja yksipuolisella tiedottamisella poliisin sekä syyttäjien toimesta. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on näin ollen luotu  miltei olemattomat mahdollisuudet sen lisäksi, että kaikki on määrätty salaiseksi.

Mikä oli tutkinnanjohtaja Salonsaaren tarkoitus, kun lehdissä julkaistiin 16.09.2011 “perhekerho yhdistää Auerin ja rikoskumppanin?  Miksi veljeni leimattiin välittömästi lehdistössä Auerin rikoskumppaniksi, jo kauan ennenkuin asiasta oli edes esitutkinta valmis? Taksiyrityksen mainoksesta perhekerhon sivuilta oli helppo selvittää veljeni henkilöllisyys.

Jutun salaiseksi määräämisestä huolimatta valokuvaajat päästettiin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden istunnon alussa 17.02.2012 saliin ottamaan valokuvia. Nyt saatiin mediaan näyttävät otsikot “Auerin ex-miesystävä saapui oikeuteen kasvot peitettyinä.” Otsikolla ja valokuvilla saadaan lukijat päättelemään, että syytetyllä olisi jotain peiteltävää asiassa.

Veljelleni oli tullut täytenä yllätyksenä, että KT Katajamäki oli antanut medialle luvan kuvata salissa, vaikka veljeni henkilöllisyyden piti olla edelleenkin yhtä lailla salassapidettävää, kuin kaikki muukin. AA Hakanen vastusti valokuvauslupaa, mutta KT Katajamäki totesi vain, että tiedotusvälineillä on oikeutensa (!?). Lehdet saivat kuvata noin minuutin ennen istunnon alkua.

KT  Katajamäen medialle antamassa tiedotteessa luki veljeni koko nimi. Annettiinko medialle myös Auerin lasten nimet tiedotteessa, vai koskiko salaus eri tavoin eri asianosaisia?

KT Katajamäelle taasen tuli yllätyksenä se, että syyttäjät olivat etukäteen tiedotteessaan ilmoittaneet medialle, että juttu tullaan käsittelemään suljetuin ovin.

Mediassa otsikoitiin näyttävästi 22.09.2011, että veljeni tietokoneelta olisi löydetty kiistatonta kuvamateriaalia. “Satakunnan Kansan saamien tietojen mukaan Anneli Auerin ja helsinkiläisen taksiyrittäjän törkeät seksuaaliset hyväksikäyttörikosepäilyt on ikuistettu kuvatallenteelle”. Todellisuudessa kyse oli poliisin vuotamasta lavastusyrityksestä, jolla xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx annettiin lukijoille käsitys, että syytetyt ovat todellakin syyllisiä.

Julkisuuteen väitettiin kivenkovaan, etteivät seri-epäilyt liity mitenkään Ulvilan surmaan, vaikka tutkinnanjohtaja Salonsaari ja kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama ovat alusta alkaen tienneet, ettei Anneli Aueria pelkillä lasten pahoinpitelysyytteillä tai saatananpalvontaväitteillä saada tuomituksi elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Tarvittiin rankempaa materiaalia Annelin nuorimmilta lapsilta, jota sitten Ari Auerin myötävaikutuksella ja lapsia johdattelevasti kuulustelemalla saatiin lopulta tuotetuksi. Näin liitettiin veljeni nimi asiaan. Alunperin lapset olivat kertoneet enolleen ainoastaan saatananpalvontaan ja väkivaltaan viittaavia asioita.

 

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen laittoi arvovaltansa peliin syksyllä 2011

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen laittoi arvovaltansa peliin syksyllä 2011

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinenkin laittoi kasvonsa peliin 22.09.2011, vakuuttaessaan Ylen A-talkissa televisiokatsojia heti tutkintojen alkuvaiheessa, että Anneli Auerin epäilyillä seksuaalirikoksilla ei ole mitään tekemistä Ulvilan murhan kanssa. Poliisilla ja syyttäjillä oli kuitenkin jo tiedossaan Anneli Auerin 12-vuotiaan pojan hurjat kertomukset, joissa hän väittää mm. isosiskon (silloin 9v.) ja äidin yhdessä tappaneen isän ja käyttäneen teossa laudoista tehtyä kilpeä ja pyyhkeitä.

Professori Jyrki Virolainen kommentoi Nissisen toimia näin blogissaan nro 483,123.9.2011:

“35. Miksi Matti Nissinen halusi kiistää, kuten Jarkko Sipiläkin ihmetteli, niin tiukasti murhatutkinnan ja seksuaalirikosten tutkinnan välisen yhteyden, vaikka rikosten tekoajat menevät osin päällekkäin ja Anneli A. on epäiltynä molemmissa rikoksissa ja lisäksi Annelin lapsilla on ilmeisesti keskeinen rooli myös seksuaalirikoksissa? Miksi valtakunnansyyttäjä päätti tulla itse A-Talk-ohjelmaan, vaikka keskustelua piti käydä lähinnä vain niin sanotusti “ylätasolla” eikä puuttua Ulvila-jutun yksityiskohtiin? Miksi Nissinen katsoi asiakseen paukauttaa suorassa tv-lähetyksessä, että hän kyllä varmasti tietää, ettei mainitulla kahdella asialla ja niiden tutkinnalla ole mitään yhteyttä keskenään? Eikö Nissisen olisi pitänyt pysytellä poissa keskustelusta, sillä onhan hänellä molemmissa tapauksissa molemmista jutuista sisäpiiritietoa, sillä hän on kyseisissä jutuissa mukana olevien paikallissyyttäjien korkea esimies,  jonka johtama virasto (VKSV) ilmeisesti herkeämättä seuraa juttuja ja niiden esitutkintaa? Nissinen sanoi olevansa varma siitä, ettei aloitettu seksuaalirikosten esitutkinta vaikuta mitenkään syyttäjän valituslupaa käsittelevän korkeimman oikeuden tuomareiden harkintaan, koska nämä ovat niin “kovan tason ammattilaisia.” Nissisen väite on pelkkä olettama, joka ei todellisuudessa taida pitää paikkaansa, sillä oikeusneuvoksetkin ovat vain ihmisiä ja seuraavat yleensä tarkasti tiedotusvälineiden rikosuutisia. “1)

Rikottiinko esitutkintalakia, kun lehdistössä laajasti mainostettuja kiistattomia valokuvia ei veljelleni edes näytetty? Hän kielsi jyrkästi ottaneensa epäsiveellisiä kuvia lapsista, surffanneensa lapsipornosivuilla, tai tallentaneensa lapsipornokuvia tietokoneellensa. Lopulta syyte lasta esittävien epäsiveellisten kuvien hallussapidosta jätettiin nostamatta, koska sellaisia ei alunperinkään ollut olemassa.

Olen ollut järkyttynyt näistä useista eri yrityksistä lavastaa veljestäni syyllistä mediassa. Veljeni tietokoneelle tallennettujen normaalien “perhealbumi”-kuvien ympärille oli aseteltu pornosivustoilta aikuisten seksiaktikuvia siten, että katsojalle syntyy likainen assosiaatio, että veljeni mielessä olisi seksiakti vieressään hymyilevän pienen lapsen kanssa. Nähtävästi Satakunnan poliisissa tunnetaan semiotiikan perusteet.

Mediaoikeudenkäynti

Käsite mediaoikeudenkäynti tarkoittaa sitä, että media lietsoo julkista hysteriaa ja lynkkausmielialaa ennen oikeudenkäyntiä ja sen aikana, estäen mahdollisuuden  oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tästä seuraa syyttömiksi todetuille elinikäistä haittaa, kuten mahdollinen välitön hengenvaara, ja maineen ikuinen menettäminen, joka ulottuu tälläisissä tapauksissa henkilön koko perheeseen.

Trial by media – Wikipedia: 

“Trial by media is a phrase popular in the late 20th century and early 21st century to describe the impact of television and newspaper coverage on a person’s reputation by creating a widespread perception of guilt or innocence before, or after, a verdict in a court of law.

In the United Kingdom there is a heated debate between those who support a free press which is largely uncensored and those who place a higher priority on an individual’s right to privacy and right to a fair trial.

During high publicity court cases, the media are often accused of provoking an atmosphere of public hysteria akin to a lynch mob which not only makes a fair trial nearly impossible but means that regardless of the result of the trial the accused will not be able to live the rest of their life without intense public scrutiny.”

Tässä Suomen rikoshistorian erikoisimmassa tapauksessa on oikeutta käyty yksipuolisesti median kautta. Valtamedia ei ole antanut minkäänlaiselle puolustukselle puheenvuoroa.

Satakunnan Kansa (Alma Media) hyllytti toimittajalle antamani haastattelun Joulukuussa 2011, eikä yksikään muukaan lehti ole osoittanut kiinnostusta kuulemaan omaisten näkemyksiä asiassa. Poliisi ja syyttäjät ovat saaneet olla yksin äänessä.

Itsenäinen ja vapaa lehdistö on kuitenkin demokratian kulmakiviä, ja nyt me omaiset kyseenalaistammekin suomalaisen median riippumattomuuden. Onko Suomessa todella niin, että poliisi ja oikeuslaitos pystyvät ohjailemaan demokraattisille maille niin tärkeätä vapaata journalismia?

Veljeni asianajaja Miikka Hakaselle määrätty ilmaisukielto, ja sakkorangaistus veljeni kirjeen jakamisesta medialle, ovat olleet jo alusta alkaen tietoisia yrityksiä vaientaa puolustus.

Linkit:

1) Jyrki Virolainen, 23.09.2011, blogi nro 483.

Ulvilan murhamysteerin tv-keskustelussa mystistä tietovajetta: 

http://jyrkivirolainen.blogspot.co.uk/2011/09/483-ulvilan-murhamysteeria-koskevassa.html

KANTELUN JATKO-OSAT TULOSSA PIAN…

+++

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:

 

Anneli Auer: – kirje Suskulle

12/06/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Lähetin hiljattain Annelille kolme viimeisintä blogikirjoitusta luettavaksi vankilaan. Hän kirjoitti minulle takaisin seuraavan kirjeen, joka on päivätty 01.06.2014. Olkoon tämä esimakua Anneli Auerin tulevalle paljastuskirjalle, josta itse en ole kuullut mitään. Onkohan Annelikaan?

Moi taas!                                                                                                                        1.6.2014

Aika masentava se blogikirjoitus siitä, että poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjaa miten tahansa tai jättää pois mitä haluaa. Maalaisjärjellä ajatellen sen pitäisi olla selvä rikos, että Santaoja vaihtaa tai vaihdattaa teknisen tutkijan laatimaan kuvaliitteeseen kuvan salatakseen sen, että hänen oma rekonstruktionsa kylpyhuoneen ovenraosta koskettamisesta on väärin tehty, ja että ovenraosta mahtuu hyvin naisen ylävartalo oven koskettamatta Jukan (verisiä) hiuksia, vaikka Santaojan rekonstruktiossa ei mahdu edes pää oven välistä – ja tämä on vielä yksi niistä asioista, joista minulle on kuulusteluissa valehdeltu, ja valehtelu tunnustuksen saamiseksi on Suomen laissa kielletty. Muitakin valheita on todennettavissa pöytäkirjoista. Aika kammottavaa, jos kukaan ei ala tutkia, vaikka on selvät todisteetkin olemassa.

pesutilan ovi reko

Lainaus Niina Bergin blogista

Lähetin aikanaan Niinalle (Berg) kopiot väärennetystä sivusta ja alkuperäisestä sivusta nettiin laitettaviksi.  Ei vaan ketään näytä kiinnostavan poliisin ilmiselvät rikokset, paitsi Joutsenlahden tapauksessa, josta ei käytännössä edes seurannut (Tannerille) mitään vakavampaa haittaa, koska Joutsenlahti itse vaati Tannerin vapauttamista muutaman päivän vangittuna olemisen jälkeen. Tanner on tästä viikon putkareissusta sitten repinyt irti kaiken julkisuuden mitä on saanut. Yksi vankitoverini edelliseltä osastolta lähetti minulle kopion Anna-lehden nelisivuisesta artikkelista, joka päättyy surullisesti näin: “Mutta elämä jatkuu. Ulvilan murhana tunnettu oikeusjuttu ja Anneli Auerin syyllisyys tai syyttömyys ovat Kaille (Tanner) yhtä sekava ja jo epäkiinnostavaksi muuttunut vyyhti kuin monille muillekin tapausta seuranneille.”

Kai Tanner

Porilainen näyttelijä Kai Tanner vapautettiin dna profiilin sopimattomuuden takia. Myöhemmin selvisi, että dna kuului poliisille.

Aika raakaa, mutta totuus taitaa olla se, ettei ketään enää kauheasti kiinnosta se, että joku mahdollisesti joutuu kärsimään elinkautisen ja menettää koko elämänsä, omaisuutensa ja yrityksensä syyttömänä tuomittuna, koska juttua on jo niin kauan vatvottu. Ja Jensin kohtalo taitaa kiinnostaa vielä vähemmän. Se, että Tannerilla on mennyt vuosia toipua viikon putkareissusta ja että hän ei putkareissun takia päässyt Paul Ankan keikalle, on sen sijaan ollut jonkun mielestä neljän sivun kuvallisen artikkelin arvoinen uutinen!

Kerroin aikanaan Santaojalle kuulustelussa Porvoon poliisin puheluihin liittyen, että olen nähnyt Jukan v. 2006 käymän kurssin osallistujalistalta, että samalla kurssilla oli myös muutamia poliisin palveluksessa olleita henkilöitä ja ehdotin, että puhelut saattavat liittyä tähän. Tätä tietoa Santaoja ei kirjannut kuulustelupöytäkirjaan, joka muuten tehtiin samoihin aikoihin, kun tutkinnanjohtaja vaihdettiin ja poliisi alkoi tehdä minusta syyllistä. En tosiaan yhtään hämmästyisi, jos syynä pakottavalle tarpeelle saada äkkiä joku syylliseksi lavastettua oli se, että piti saada tutkinta käännettyä pois Porvoon poliisista ja mahdollisesti laajemmastakin poliisirikosvyyhdestä, joka olisi saattanut paljastua, jos tutkintaa olisi jatkettu.

Kuulin, että KKOn esittelijä oli jäänyt eläkkeelle huhtikuussa. Miksiköhän? Olen jo nyt ihan rikki tästä jatkuvasta odottelusta ja pitäisi jaksaa keskittyä tulevaan murhajuttuunkin. On tämä ihan ihmeellistä touhua. Palaillaan! T: Annu

+++

BLOGISTIN KOMMENTTI:

Anneli Auer oli viime vuonna vastaajana kahdessa isossa oikeusjutussa heti peräjälkeen. Jo yhteen isoon juttuun valmistautuminen on vaativaa ja henkisesti raskasta. Vangittuna vastaaminen on entistäkin raskaampaa.

Annelia säilytettiin Porin poliisiaseman juoppoputkassa koko murhaoikeudenkäynnin ajan, jossa oltavat eivät ole hääppöiset. Putkassa virikkeitä ei ole laisinkaan.

Murhaoikeudenkäynti kesti kolmisen kuukautta, jona aikana Anneli ei juurikaan päässyt edes päivänvalosta nauttimaan. Sali oli valaistu keinovaloilla, sillä ikkunarivi oli aivan katon rajassa.

Näin Annelin oikeussalissa ja ihailin miten arvokkaasti hän jaksaa itsensä kantaa päivä toisensa jälkeen kameroiden eteen. Itselleni olisi varmasti tuottanut vaikeuksia saapua paikalle putkasta huonosti nukutun yön jälkeen migreenissä, menkkavaivoissa ja naama turvoksissa.

Onkohan kukaan tosiaan sotien jälkeisessä Suomessa menettänyt yhtä paljon kuin Anneli Auer? Ensin tapettiin raa’asti mies omassa kodissa, sitten vietiin lapset ja vapaus. Maine meni siinä sivussa, ja lopulta koti sekä irtaimisto. Tuottava kasvuyritys kaatui kaiken keskellä. Anneli ei vankilassa ollessaan ole edes oman terveytensä herra. Kaiken tämän menetyksen ja nöyryytyksen Anneli on syyttömänä kärsinyt ja kärsii edelleen. Suomessa.

Juttua on lehdissä tosiaankin vatvottu vuosikaupalla. Suurimmaksi osaksi tämä vatvominen on tapahtunut syyttäjien ja tutkinnanjohtajien ehdoilla ja pakkokeinoja väärin käyttämällä. Anneli “freak show’n” seuraaminen on ollut suurta hupia osasta kansalle. Kuvat pelästyneestä ja masennuslääkkeistä turvoksissa olevasta naamasta tukka harallaan koristivat lehtien kansia. Kauhujentalon emäntä kiljuivat otsikot.

Koita jaksaa Annu. Me taistelemme oikeuksiesi puolesta loppuun asti. Me emme unohda sinua. Tässä ei ole kyse pelkästään sinun oikeuksistasi, vaan kaikkien kansalaisten oikeuksista, kun tuomioita jaellaan salaisuuden verhotessa ja vastoin näyttöä.

LINKIT (avautuvat uuteen ikkunaan)

Syyttä vangittu Kai Tanner tyytyi 11 000 euroon

Jukka S. Lahti soitti poliisille ennen Ulvilan surmaa

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti suomalaisittain

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

 

Kirjoita kommenttisi alle: