Tag: Emergency call
Ulvilan murha – teonkuvaus vuonna 2013
Jarmo Valkama & Kalle Kulmala rentoina lokakuussa 2012. Mikäs täs on syytellessä, kun on lapsitodistajat, suljetut ovet ja salaiset asiakirjat, – täynnä Harry Potter pornoa.
Alla on Satakunnan käräjäoikeudelle Porissa 07.06.2013 jätetystä haastehakemuksesta syyttäjävaljakon työnäyte.
Vaadimme vastaajalle rangaistusta seuraavasta rikoksesta:
MURHA
(6580/R/0016735/06)
Rikoslaki 21luku2§2
1.12.2006 ULVILA
Teonkuvaus:
ANNELI AUER on keskinäisen riidan jälkeen tappanut alla tarkemmin kuvatulla tavalla puolisonsa Jukka Lahden.
Lahden palattua noin 23.00 aikaan työmatkalta on puolisoiden välille syntynyt jo aikaisemmista erimielisyyksistä johtuva riita, mistä on ollut seurauksena myös puolin ja toisin tapahtunut kiinnikäyminen. Riidan pahentuminen on johtanut takkapuiden ja keittiöveitsen käyttämiseen lyöntiaseina millä viimeksi mainitulla Jukka Lahti on myös sohaissut Aueria kerran rintaan aiheuttaen tälle vertavuotavan haavan.
Auerin saatua jossain vaiheessa veitsen haltuunsa hän on Lahden käsivarsiin ja käsiin osuneiden lyöntien lisäksi lyönyt tätä veitsellä kaksi kertaa kylkeen ja kerran kainaion alueelle siten, että veitsen terä on joka lyönnillä ulottunut 11-20 cm syvyyteen vartalon sisään.
Lyönneistä kylkeen ja kainalon alueille on aiheutunut Jukka Lahdelle runsaasti vertavuotavia haavoja ja toimintakyvyn menetys. Hän on todennäköisesti myös menettänyt tajuntansa, minkä johdosta Auer on luullut tappaneensa puolisonsa.
Tämän jälkeen hän on ikkunan rikkomalla ja verisiä kengänjälkiä myös terassin oven ulkopuolelle tehden lavastanut tilanteen sellaiseksi, että asuntoon olisi ikkunan rikkoen tullut ulkopuolinen henkilö, joka olisi suorittanut Jukka Lahdelle yllä mainitun teon.
Lahti ei kuitenkaan ollut Auerin edellisten lyöntien johdosta kuollut vaan tullut jossakin vaiheessa tajuihinsa alkaen voimakkaasti valittamaan. Estääkseen jalkeilla olleen lapsensa näkemästä teon loppuunsaattamista Auer on soittanut hätäkeskukseen ja soiton aikana käskenyt tämän jäädä puhelimeen mennen itse makuuhuoneeseen, missä hän on lyönyt lattialla maannutta Jukka Lahtea kaksi kertaa jollakin painavalla esineellä kasvoihin ja päähän seurauksin, että tämä on kallon murskanneen iskun johdosta välittömästi kuollut. Tämän jälkeen Auer on palannut puhelimeen.
Koska Auer on ensin aiheuttanut veitsellä useita vakavia ja kivuliaita vammoja Lahdelle ja apua hankkimatta antanut tämän kärsiä pidemmän aikaa ennen teon loppuunsaattamista ja koska Lahti on ollut puolustuskyvyttömässä tilassa on teko tapahtunut erittäin raa’ alla ja julmalla tavalla. Ottaen lisäksi huomioon, että tapahtumahetkellä heidän yhteiset lapset ovat olleet hereillä kuullen ja osin nähden isänsä kuolinkamppailun on tekoa kokonaisuudessaan arvioituna pidettävä murhana.
Anneli Auer kiistää syytteen murhasta 1.12.2006 Ulvilassa sekä vaihtoehtoisen syytteen taposta.
BLOGISTIN KOMMENTTI
Syyttäjien teonkuvauksesta puuttuu kokonaan se, että Anneli Auer olisi etukäteen nauhoittanut ääniä, joita hän soitti taustalla hätäpuhelua suorittaessaan. Tämä Annelin 12-vuotiaan pojan esittämä väite löytyy kuitenkin todistusteemoista.
Supatusta ja nauhurin naksahduksia?
Teema: Hätäkeskuspuhelun äänistä osa on hyvin mahdollisesti peräisin aikaisemmin tehdyltä ja puhelun aikana soitetulta tallenteelta
Todistusteema: Auerilta on takavarikoitu soittimia, joita on ollut mahdollista käyttää murhan ajankohtana.
Todistusteema: Auerilta on takavarikoitu sanelukone, jota on ollut mahdollista käyttää murhan ajankohtana
Näistä ehdottomasti hauskin on tämä:
Todistusteema: Anneli Auerin tietokoneella on ollut äänitiedostoja, jotka ovat sisältäneet mm. erilaisia tallennettuja ääniä, ääniefektejä ja muokattuja tiedostoja, mikä osoittaa Auerin kiinnostusta erilaisten äänten tallentamiseen ja niiden käyttöön.
Miten on, löytyikö Auerin tietokoneelta samanlaisten äänten tallenteita, kuin hätäpuhelusta on kuultavissa? Omassa tietokoneessani oli multimedia äänitiedostoja valmiiksi ostettaessa. Kaikkien internetin ja multimedian kanssa työskentelevien ihmisten tietokoneilta löytyy luonnollisesti äänitiedostoja.
Syyttäjien teonkuvauksesta puuttuu myös kokonaan se millä tavoin ja missä vaiheessa Anneli Auer suoritti väitetyn etukäteisnauhoituksen? Mikä oli väitetyn alaikäisen apurin osuus nauhoituksissa ja niiden hätäkeskukseen soitossa? Entä mitkä osuudet hätäpuhelusta olivat etukäteen nauhoitettuja?
Syyttäjien teonkuvaus on kaikinpuolin ristiriitainen sille todistusteemalle, että Anneli Auer olisi etukäteen suunnitellut murhan.
Mietitäänpä hetki.
Väittävätkö syyttäjät todellakin, että Anneli Auer nauhoitti etukäteen miehensä murhan, eli iskuäänet ja niitä seuraavat uhrin huudot kivusta? Nauhoittiko Auer miehensä avunhuudot, nauhalta kuuluvan kiroilun, sekä raivokkaan käskyn kuolla?
Soiko asunnossa todellakin hätäpuhelun aikana nauhuri, ja Anneli kävi hätäpuhelun aikana teeskentelemässä, että siellä olisi joku huutaen “hei lopeta!”, juosten sitten huoneistossa karkuun olematonta surmaajaa?
Oliko Jukka Lahti hengissä, vaiko kuollut hätäpuhelun aikana? Mikäli Jukka Lahti kuoli hätäpuhelun aikana, niin mitkä äänet olivat etukäteen äänitettyjä? Mikäli Jukka Lahti oli etukäteen surmattu, niin nauhoittiko Anneli Auer sadistisesti miehensä avunhuudot ja kuolinkamppailun äänet tätä surmatessaan? Miten Auerille olisi tullut tämä asia mieleen kesken väitetyn riidan ja puukon kanssa heilumisen? Ai niin, kaikki oli etukäteen suunniteltua, vai oliko?
9. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 28.8.2009 liitteineen
Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Anneli Auerin tuottaman surmaamiseen viittaavan sanonnan sijainti suhteessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvaan tapahtumainkulkuun ja se, että Anneli Auer on ollut poissa puhelimesta hetkellä, jolloin Jukka Lahti on saanut kuolettavat iskut, ja että hän on palannut puhelimeen 10 -13 sekunnin kuluttua tapahtumasta. Nämä seikat todentavat ajallisesti Anneli Auerin mahdollisuutta surmata Jukka Lahti ja hänen surmaamistahtoaan.
Leikitään hetki ajatuksella, että Anneli Auer olisi hätäpuhelun aikana karjunut tuon karmivan “kuole!”-käskyn miehelleen antaessaan tälle kuoliniskut.
Syyttäjien väite ei istu yhteen hätäpuhelutallenteen aikajanan kanssa. Tekemässäni hätäpuhelun literoinnissani totean:
Tallenteen kohdassa 2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.
Kohdassa 2:07 Anneli on juuri palannut sisälle ja kohdassa 2:08 – 2:09 Anneli Auer on varmuudella puhelimen ja vanhimman lapsensa vieressä.
Syyttäjien esittämän kymmenen sekunttia “kuole!”-huudon jälkeen kohdassa 2:13 Anneli on lähdössä puhelimen viereltä kohti takkahuonetta. – Seitsemän sekunttia myöhemmin Anneli on n. 6 metrin päässä puhelimesta takkahuoneen äärellä, josta hän huutaa murhaajalle kohdassa 2:22 “hei lopeta!”, jonka jälkeen hän taas pakenee surmaajaa takaisin puhelimeen päin. (Katso asunnon pohjapiirros Ulvilan hätäpuhelu – Johdanto artikkelista).
Mikäli Anneli olisi ollut väitetty murhaaja, “kuole!”-huudon jälkeen hänellä olisi ollut vain 5 sekunttia aikaa antaa kaksi kuolettavaa iskua miehelleen Jukka Lahdelle ja siirtyä takkahuoneen perältä, mistä ruumis löytyi, puhelimen viereen n. 10 metrin matka yli lasinsirujen ja verilammikon. Tämä on täysin mahdoton yhtälö. Lisäksi hän olisi ollut yltäpäältä veressä puhelimeen palatessaan. Tytär olisi tämän varmasti siinä tilanteessa huomioinut. Puhelun päätyttyä muutamassa minuutissa paikalle saapuneet poliisit olisivat tämän myös aivan varmasti huomioineet, tutkittuaan jopa viemärit mahdollisen peseytymisen varalta. Ei pidä myöskään unohtaa sitä kiirettä, jolla Annelin olisi tullut pystyä piilottamaan väitetty suojavaatetus, kadonneiksi väitetyt kengät, kuolettaviin iskuihin käytetty surma-ase jne. Poliisipartion saapuessa paikalle Anneli oli heidän mukaansa paljain jaloin ulkona odottamassa heitä verisessä teepaidassaan.
Väite Jukka Lahden “tuleminen tajuihinsa” hätäpuhelun aikana ei myöskään voi olla johdonmukaisen ajattelun tulosta. Jukka Lahden voimakkaat karjaisut reaktioina iskulyönteihin kuuluvat tallenteelta selvästi Annelin ollessa puhelimessa. Hän ei ääntele tuskasta yksin takkahuoneessa, vaan ulkopuolisen murhaajan iskujen seurauksena.
Anneli on esitutkinta kuulemisissaan kertonut paenneensa murhaajaa. Hän jopa toteaa hätäpuhelun aikana kohdassa:
2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)
2:59 Häke: Joo
3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).
Miksi tätä on syyttäjien ja poliisin niin ylivoimaisen vaikea uskoa todeksi? Miksi tyttären todistusta siitä, että hän näki murhaajan poistuvan ei ole otettu todesta? Miksi hätäpuhelu litteroitiin niin virheellisesti? Miksi syyttäjien teonkuvaus on pahasti ristiriidassa todistusteemojen kanssa? Miksi lähes viisi vuotta tapahtumien jälkeen Annelin poika on yhtäkkiä muistavinaan, että äiti tappoi isin yhdessä sisarensa kanssa? Miksi yksikään psykologi pitäisi pojan versiota tapahtumista uskottavina, ja tytön epäuskottavina?
Lopuksi lainaan itseäni Satakunnan Kansalle (Alma Media) joulukuussa 2011 antamastani haastattelusta, jonka lehden toimitus päätti ystävällisesti sensuroida, eli hyllyttää. Miksi poliisi ja syyttäjät ovat saaneet olla yksin äänessä suomalaisessa mediassa ja syytetyt sekä heidän puolustajansa on vaiennettu? Näinkö Suomessa jaetaan oikeutta ja kohdellaan ihmisiä tasapuolisesti?
“Auerkin syytön”
XXXXX on lukemansa perusteella varma, että myös yhä vangittuna oleva Anneli Auer on syytön. Sen XXXXX on kirjoittanut myös Auerin tiedoksi kirjeitse Turun vankilaan.
– Hänellä olisi varmasti paikka Mossadin (Israelin tiedustelujoukot) joukoissa, jos hän neljän lapsen äitinä olisi pystynyt kylmäverisesti surmaamaan miehensä ja samalla muistanut painaa nauhurin record-nappia.
-Haluaisin nämä ammattitaidottomat poliisit ja syyttäjät pois viralta, vaikka en siihen pystykään. Tämä kaikki maksaa suomalaisille veronmaksajille ihan hirveästi, XXXXX paukauttaa puhelinkeskustelun lopuksi.
Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi
PRESS: Wife found guilty of killing her husband (with my comments and two videos)
(Suomenkieliset tekstit kts. oikealla kategoriassa “in Finnish”.)
I am publishing here what was said in the press back in 2010 when Anneli Auer was convicted for the murder of her husband. Helsingin Sanomat is Finland’s largest daily news paper.
Wife found guilty of killing her husband in long-running Ulvila homicide casepublished 23 Jun 2010 HELSINGIN SANOMAT – INTERNATIONAL EDITION
Law professor expresses doubts over court’s call for psychiatric examination; defence to appeal
The District Court of Satakunta found on Tuesday that the woman accused of killing her husband in Ulvila near Pori in December 2006 was guilty as charged. However, the verdict was not unanimous. The laamanni or “lawspeaker” presiding over the court and one of the judges found the woman guilty, while a second judge felt that there was not enough evidence to convict the defendant.
The District Court ordered the defendant to undergo a psychiatric examination, which is likely to take several months. After the examination, the court will give its final verdict. In addition to the actual punishment, the court will have to decide whether the act was murder or manslaughter.
According to Professor of Criminal Law Matti Tolvanen from the University of Eastern Finland, it is very rare that the members of the court disagree so much on the verdict in a criminal case like the one in Ulvila. ”The outcome of the proceedings indicates that in terms of proof the case is very difficult. The evidence in the case is so contradictory that with good reason one could decide either way”, Tolvanen interprets. District Prosecutor Jarmo Valkama says that he thought already in advance that the judges might not reach agreement on a verdict.
However, most members of the court had no reasonable doubt as to the defendant’s guilt. The most significant piece of evidence was the emergency call the woman placed. The call was interpreted to indicate that during the conversation there was no outside assailant in the house. However, the judge who was in the minority felt that the emergency call cannot prove beyond doubt that there was no outside killer in the house. He also questions whether the woman could have had enough time to stage the crime scene before the police arrived.
Professor Tolvanen notes that the court has been considering its decision very thoroughly. He also says that it is not exceptional that in a homicide case a verdict is given mainly on the basis of having all other potential perpetrators ruled out. ”It is true that there is not much direct evidence in this case”, Tolvanen acknowledged. Moreover, Tolvanen regards as surprising the court’s decision to order the defendant to undergo a psychiatric examination, which the defence has refused, while the prosecutor has not called for one, either. Tolvanen feels that this decision is in conflict with the fact that the ruling clearly stated that the defendant’s behaviour had been quite logical during the incident. Defence Counsel Juha Manner announced already on Tuesday that the woman will appeal against the upcoming verdict to the Court of Appeals. ”The interim verdict was quite a shock to my client, as she believed that she would be released today. She had already packed all her things in order to go home”, Manner said.
The woman has been in police custody since last September, when she was arrested and accused of murdering her husband in December 2006. The wife claimed at the time that a masked outside assailant had killed her husband. The police launched extensive investigations, during which several suspects were arrested and DNA samples were taken from a total of 600 men in the province. In the autumn of 2008 the officer in charge of the investigation was replaced, whereafter suspicions towards the widow started to build up.
The following autumn, the District Court remanded the widow in custody over suspicion of killing her husband. The operation has involved a number of twists and turns: DNA tests, telephone tapping, and covert police action. The police eventually completed their preliminary investigations in January 2010.
MY COMMENTS:
Anneli Auer was later rightly acquitted, on the 1st of July 2011, by the Court of Appeals judges unanimous votes 3-0. They found it impossible that Anneli would have had enough time (about two minutes) before the police arrived, to hide the murder weapon, clean herself from blood, and to set the scene to look like an outside intruder had entered the house and killed her husband. A murder weapon is still missing, and brown textile fibres that were found along with someone’s DNA are still unexplained. There is also the nine year old daughter’s testimony, that she saw the hooded intruder leaving their home.
The emergency call
The emergency call is about four minutes long, during which time Anneli’s husband got killed. The police arrived to the scene two minutes later. I have listened to the emergency call recording, and it is clear to me that there is someone else in the house battling with Anneli’s husband while Anneli is on the phone. Sounds of furniture moving, her husband’s cries for help by her name, and sounds of someone hitting her husband can be heard very clearly.
Satakunta police department has had the emergency call transcribed, and the transcription has been widely distributed in the Finnish tabloid press, and on the internet. The transcription is very poorly made, and its content does not represent accurately what can be heard in the recording. The readers of these false transcriptions are forming their views of what happened on false information. And that information has been designed to make Anneli look guilty.
Lack of proof
The law professor in the news paper article admits that in terms of proof the case is very difficult. Doesn’t that mean, that when there is no proof, or not enough proof, a person should not be convicted? When the proof does not match, isn’t it at all likely that the defendant might be innocent? Why are the Satakunta police and the prosecutors determined to prove Anneli’s involvement in the murder of her late husband? If they cannot find an outside intruder, does it really mean that it must have been someone who they know was present at the time, i.e. the wife.? Isn’t it a bit too simplistic way of investigating this horrendous crime?
Anneli Auer’s psychiatric examination gave her very good evaluation. She is a stable and a very normal person. Why are the Satakunta police and the prosecutors treating her and her eldest daughter like they are psychopaths capable of murdering daddy together? Cold-bloodedly pre-planning the murder and then executing it together, AND pre-recording the whole thing. A mother and a nine year old daughter, give me a break! They would deserve an Oscar for the acting and the technical competence to play the recording back so that it has the same constant atmospheric soundscape, and also syncing it correctly to their emergency call.
“New evidence” from a traumatised little boy
The prosecutors appealed successfully to the Supreme Court, which decided to bounce the Ulvila murder case back to the District Court. The proceedings will start again in August 2013. The so called new evidence came from Anneli’s 12 year old son, who five years after the murder suddenly claimed having new memories; that the killer was actually his mother along with his sister. At the time of the murder he was seven years old, and had stayed in his bedroom holding a pillow over his ears. Five years later, and after several police interviews, he has totally different memories. These spring into his mind when he hears about the sudden release of his mother from prison in May 2011.
This boy has already lost his farther in very frightening circumstances, then two years later also his mother, who was jailed. The boy learned that the scary murderer was actually his own mother. The mother was jailed for life in prison, and the boy moved with his sisters to their uncle’s house. The older sister did not get along with the new foster parents and was moved to a children’s home a few months later. Surely the rest of the children must have felt fear that they, too, would have to leave their new home, if they did anything wrong. The need to please their uncle and his wife must have been very strong. A culture of blame emerged, where all blame was always put on the older sister. A fear towards her was born. Hence, the blame for the murder was put on her shoulders in the boys mind. I believe that he believes the stories he tells. I do not think that he necessary lies at all. He has confused real events with lots of false information he has heard/read from several sources, and possibly created so called false memories in his mind. His uncle conducted several video interviews, and who knows how many verbal rehearsals, with the little boy and his sisters before passing the “new evidence” to the prosecutors after Anneli had been released from prison. It is still unclear whether the initiative to do so came from himself, or from the authorities wanting to nail Anneli.
I do not hold this little boy responsible for what has happened here. Two innocent people are in prison, but it is not this boys fault. I am angry with the authorities who’s job it is to protect children. Causing life long traumas for children should be punishable, regardless whether the perpetrators are the parents or the authorities.
You can read more about the story in English here: www.helsinkitaxidriver.com
WATCH 5 minute video of professor Elizabeth Loftus explaining how easily false memories can be formed even in the minds of intelligent adult subjects. Professor Loftus has researched the appearance of false memories in witness statements.
1 minute video with professor Loftus; It can be done!
