Anneli Auer, a victim of corruption in Finland
Show MenuHide Menu

Tag: About

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

20/04/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

Vain yksi mies on kuollut… ja siitä seurasi vuosisadan viranomaisvaino syytöntä yksinhuoltaja leskiäitiä vastaan Suomessa. Porin poliisilla ja syyttäjillä on ollut tässä tehtävässä käytössään rajattomat resurssit ja valtion pohjaton kassa. Miljoonia euroja on palanut veronmaksajien rahoja vuosien varrella. Kukaan ei tosin vaivaudu selvittämään paljonko tarkalleen rahaa on palanut tähän mennessä, ja mihin?

Syytetty, mutta syytön Anneli Auer sensijaan on menettänyt prosessin aikana aivan kaiken; – vapautensa, maineensa, lapsensa, kotinsa, yrityksensä ja koko omaisuutensa. Mitään ei ole jäljellä, kaikki on menetetty, eikä taistelu oikeudesta ole vielä läheskään päättynyt. Equality of Arms (tasavertaisuus oikeudenkäynnissä) periaate ei toteudu Suomessa.

Anneli Auer vapautettiin helmikuussa 2015 toistamiseen miehensä Jukka S. Lahden murhasta Vaasan hovioikeuden tuomareiden päätöksellä. Useissa maissa laki double jeopardy‘stä estää sen, ettei ihmistä voida tuomita kuin kerran samasta rikoksesta. Anneli Auerin tapauksessa noudatettiin osassa EU maita käytössä olevaa European Convention on Human Rights periaatetta, että tapaus voidaan avata uudelleen mikäli asiassa ilmaantuu uusia todisteita, joiden perusteella aiempi tuomio olisi voinut olla raskauttava. (Esim. USAssa ja Englannissa jutun uudelleen avaaminen ei olisi mahdollista uusilla todisteillakaan).

“The provisions of the preceding paragraph shall not prevent the reopening of the case in accordance with the law and penal procedure of the State concerned, if there is evidence of new or newly discovered facts, or if there has been a fundamental defect in the previous proceedings, which could affect the outcome of the case. – Wikipedia/Double jeopardy

Anneli Auer vapautui ensimmäisen kerran murhasyytteestä vuonna 2011, mutta hänen veljensä Ari Auerin ja tämän vaimon Minna Auerin avustuksella syyttäjät saivat kuin tilauksesta tarvitsemiaan “uusia todisteita”, joilla juttu saatiin palautettua käräjäoikeuteen ja Anneli Auer takaisin kaltereiden taakse. Isänsä murhasta ja äitinsä vangitsemisesta traumatisoituneiden lasten kauhukertomukset äidistä ja isosiskosta paisuivat myymälävarkauksista Saatananpalvontaan, eläinten kidutukseen, isän murhaan ja raakaan väkivaltaan kotona. Lopulta tarinoihin saatiin ympättyä vielä seksuaalinen väkivalta. Kertomukset olivat niin yliampuvan rajuja, että henki niistä olisi vähintäänkin lähtenyt, mikäli ne olisivat olleet tosia. Niistä olisi myös jäänyt sellaisia jälkiä, joiden havaitsemiseen ei olisi tamperelaisen lääkärin UV-valoja tarvittu.

Tarinoissa esiintyneet muut lapset ja aikuiset kielsivät ehdottomasti niiden paikkaansapitävyyden. Huippusalaisia tarinoita oli harjoiteltu yhdessä enon ja tämän vaimon kanssa, jotka videoivat muistilapuilta tapahtunutta kerrontaa. Osa hirmuteoista olisi tapahtunut kerrostaloalueen pihamaalla ja yhteisellä kuntosalilla, jonne kaikilla asukkailla oli avain. Mukana olisi ollut muita pihapiirin lapsia, joista jokainen kielsi mitään kerrotunlaista tapahtuneen. Tarinoissa oli mukana myös muita aikuisia, jotka kielsivät mitään väitetynlaista tapahtuneen.

Väitän, että viranomaiset tiesivät alusta asti, etteivät lasten kertomukset voi pitää paikkaansa. Kukaan ei voi olla niin tyhmä, että olisi voinut pitää niitä tosina. Syyttäjät kuitenkin tiesivät “pelin” säännöt ja millaisia pelureita tarvitaan prosessia hämmentämään ja “pajatsoa tyhjentämään”. Näin saatiin kasaan monimutkainen salaisuuksien soppa, jonka päätteeksi kaksi syytöntä ihmistä sai pitkät vankeusrangaistukset suljettujen ovien takana. Jukka S. Lahden murhaaja sensijaan on saanut nauttia vapaudesta ja toinen toistaan uskomattomampien käänteiden seuraamisesta lehtien otsikoista. Vuosien varrella syyttömästä ulvilalaisesta pullantuoksuisesta perhekeskeisestä neljän lapsen äidistä on muokattu mediassa ja netin keskustelupalstoilla koko maan kammottavin naispaholainen.

Vapauttakaa Anneli

Vapauttakaamme Anneli Auer kaikista mielipuolisista syytöksistä

Edesmennyt Britti-journalisti ja kirjailija Richard Webster kirjoitti, että ihmisillä on syvä psykologinen tarve kertomuksiin absoluuttisesta pahuudesta.

Ihmiset tarvitsevat vihahahmoa, usein heille itselle täysin vierasta ihmistä tai ihmisjoukkoa (vihollista), johon jokainen voi ulkoistaa omia tuntemuksiaan ja pelkojaan. Anneli Auerille ja Jens Kukalle on langennut tämä rooli Suomessa, vaikka kumpikaan heistä ei ole tehnyt väitettyjä karmivia tekoja.

Websterin mukaan journalistit mielellään tyydyttävät lukijoiden tarpeen kauhutarinoille. Journalisteilla on ikäänkuin ammatillinen velvollisuus toteuttaa ja ylläpitää kauhutarinoilla moraalista paniikkia ja massahysteriaa. Keskiaikaisten noitavainojen tapaan tämä moderni “pahuuden metsästys” uhkaa kuitenkin syyttömien ihmisten elämää.

The secret of bryn estyn

The Secret of Bryn Estyn tells the story of the gravest series of miscarriages of justice in recent British history – how innocent lives have been destroyed, the public deceived and millions of pounds wasted in a hunt for a dark conspiracy which existed only in the imagination of the investigators.

Kun syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala hakivat yhdessä valituslupaa Ulvilan murhajuttuun korkeimmalta oikeudelta elokuussa 2011, perustui se lasten kauhukertomuksiin äidistään ja sisarestaan. Syyttäjät halusivat, että lapsilta saadut “uudet todisteet” käsiteltäisiin oikeudessa. Näin tehtiin, ja Vaasan hovioikeus päätyi toistamiseen vapauttavaan tuomioon helmikuussa 2015. Miksi tämä ei riitä syyttäjille, vaikka useat oikeusoppineet totesivat päätöksen olleen erittäin hyvin perusteltu? Miksi syyttäjät päättivät silti pohtia vielä 60 päivän ajan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kera voisiko tuomiosta vielä kuitenkin valittaa korkeimmalle oikeudelle, ja saada jollain vippaskonstilla syyttömälle perheenäidille aikaiseksi elinkautinen tuomio murhasta, jota hän ei ole tehnyt?

Tunnustamalla voi ratkaista, silloin peli loppuu, eihän silloin (ole) enää mitään tarvetta tätä jatkaa, mutta jos hän ei tunnusta ja hän onkin syytön, niin silloin se…se pyörii. – Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama Ulvilan murhamysteeri elokuvassa

Syyttäjien vainolla ulvilalaista perheenäitiä vastaan ei ole näyttänyt olevan rajaa, eikä Anneli Auerille ole luvassa oikeutta vuosikausiin, elleivät kansalaiset rupea äänekkäästi vaatimaan lisää läpinäkyvyyttä ja selvityksiä viranomaisten toiminnasta asian ympärillä.

Nykyisen systeemin mukaan viranomaiset tutkivat itse itseään, mikä ei johda mihinkään. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) vaati hiljattain Poliisihallitukselta selvitystä Ulvilan murhan esitutkinnan puutteista. Poliisihallitus julkaisi selvityksestä poliisiylijohtaja Mikko Paateron (kok) allekirjoittaman muistion, jossa Vaasan hovioikeuden esilleottamat esitutkinnan puutteellisuudet on kylläkin listattu, mutta niitä ei käsitellä ollenkaan itse muistiossa. Sen sijaan muistiossa keskitytään kehumaan suomalaisen poliisin toimintaa ja tuloksia. Englannissa tälläistä “selvitystä” kutsutaan valkopesuksi.

“To whitewash is a metaphor meaning to gloss over or cover up vices, crimes or scandals or to exonerate by means of a perfunctory investigation or through biased presentation of data. It is especially used in the context of corporations, governments or other organisations.”Wikipedia; Whitewash (censorship)

LINKIT:

Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

Vaasan hovioikeuden ratkaisu Ulvilan surma, 19.2.2015. Diaarinumero: R 14/232

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari puhuu poliisista, Ylen Puhe (kesto 57 minuuttia)

Professori Jyrki Virolainen; Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

Oikeuspsykologian professori Pekka Santtila Tuomas Enbuske Showssa (kesto n. 9 minuuttia)

Poliisihallituksen muistio Ulvilan surman esitutkinnan puutteista

Miksi Ari Auer kääntyi siskoaan vastaan?

Webster: Bryn Estyn salaisuus

Journalism, Jersey and the Idea of Evil

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:
 

 

Ulvilan murhamysteeri dokumentti ja sensuuri

16/03/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

+++

Ulvilan murhamysteeri

***Osta Ulvilan Murhamysteeri DVD omaksesi alla olevista linkeistä.***

Ulvilan murhamysteeri dokumentti ja sensuuri

Ohjaaja Pekka Lehdon elokuva Ulvilan murhamysteeri sai viime vuonna kulttuuri- ja elokuvakriitikoilta erittäin hyvät arvostelut. Pieni äänekäs toimittajajoukko Satakunnan Kansasta ja YLE Satakunnasta esitti kuitenkin mediassa vihaisia vastalauseitaan. Elokuva oli heidän mielestään mm. hyvän maun vastainen ja rikkoi lasten etuja.

Uutistoimittajilla on perinteisesti työnsä puolesta läheiset suhteet päättäjiin ja viranomaisiin. Pienellä paikkakunnalla suhteet ovat sitäkin läheisemmät. Ulvilan murhamysteeri elokuva pureutuu nimenomaan satakuntalaisten viranomaisten toimintaan Ulvilan murhan selvittelyssä, sekä Anneli Auerin lasten saamaan kohteluun samaisten viranomaisten taholta.

Ulvilan murhamysteeri dokumentti esitetään ensi kertaa televisiossa tänään maanantaina 16.03.2015 YLE TV1 klo 21.30. Esitysaika on ajoitettu tarkoituksellisesti myöhäisiltaan, jotta koululaiset olisivat jo nukkumassa. YLE on tehnyt omatoimisesti muutoksia Lehdon elokuvaan “suojellakseen Auerin lapsia”. Ohjaaja Lehto on muutoksista raivoissaan ja on uhannut viedä asian oikeuteen, mikäli sensuroitu versio esitetään televisiossa. Eihän YLE menisi sensuroimaan omatoimisesti esim. David Attenborough’n luontodokumenttejakaan “suojellakseen lapsia”, koska niissä näytetään mm. eläinten harrastamaa seksiä.

Dokumenttielokuva nimensä mukaisesti dokumentoi tapahtumia. Ohjaaja Lehto on seurannut vuosikausia tiiviisti Auer tapauksen oikeudenistuntoja kuvausryhmineen. Hän on lukenut tuhansia sivuja asiaan liittyviä virallisia papereita, sekä haastatellut useita viranomaisia, asiantuntijoita ja muita asiaan liittyviä. Elokuvassa tapahtumat niistä annettuine viranomaislausuntoineen avautuvat katsojille sellaisinaan. Monia katsojia tämä kokonaisuus on järkyttänyt ja joiltain osin jopa naurattanut.

Lehto on kasannut elokuvan kuvaamastaan materiaalista, poliisin esitutkintamateriaalista (joka on julkista veronmaksajien rahoilla maksettua materiaalia) sekä lähes kymmenen vuotta vanhoista Auer-Lahden perhealbumi valokuvista, joissa näkyy aivan tavallinen ja onnellinen suomalainen perhe yhteispotreteissa. Tämä sotii tietenkin sitä viranomaisten mediassa maalaamaa kuvaa vastaan, että perheessä olisi ollut ongelmia; väkivaltaa ja riitoja, jotka johtivat isän väkivaltaiseen murhaan. Auerin vanhin tytär sanoo itkien elokuvassa: “Minulla oli kiva perhe ennenkuin isä kuoli. Kyl mä vieläkin odotan, että voidaan palata jonkinlaiseksi perheeksi”. Kukaan naapureista, sukulaisista, lasten koulusta, tai muualtakaan ei ole raportoinut tai havainnut, että Auer-Lahti perheessä olisi ollut ongelmia. Perheen raha-asiat olivat kunnossa, eikä alkoholilla ollut osuutta perheen elämässä. Suojellaanko lasten kasvojen pikseloinnilla sittenkin Auerin nuorimpia lapsia näkemästä omaa onnellista menneisyyttään? Nämä kolme lasta on eristetty ja vieroitettu viranomaisten toimesta kokonaan muusta suvustaan.

Elokuvaa on esitetty sensuroimattomana televisiossa Saksassa ja Ranskassa. Suomalaisten viranomaisten toiminnasta järkyttyneet katsojat etsivät lähetysten jälkeen netistä lisää tietoa tapauksesta. He löysivät blogini englanninkielisen About-sivun, jonne he kirjoittivat kauhistuneina kommenttejaan. Kommenteille yhteistä on järkyttynyt epäusko, että Anneli Auerin perheelle on voinut tapahtua mitään näin kamalaa nimenomaan Suomessa, joka heidän silmissään on ollut edistyksellinen ja moderni oikeusvaltio. Nämä katsojat eivät ole lukeneet vuosikausia suomalaisen median uutisointia Anneli Auerista. He katsoivat elokuvan ulkopuolisina sille demonisoinille, jota Anneli Auer on saanut osakseen suomalaisessa mediassa. Heillä ei ollut ennakkoasennetta Anneli Aueria kohtaan.

Media muokkaa ihmisten käsityksiä itsestä ja muista ihmisistä, omasta kulttuurista, elinympäristöstä, politiikasta jne. Median valtaa mielipidemuokkaajana on turha kenenkään vähätellä. Tuleeko tämä valta kuitenkin ilman vastuuta?

Itselleni suomalaisen journalismin tila tuli ikävänä yllätyksenä. Olen asunut ulkomailla jo pitkään, joten en osannut varautua siihen yksipuoliseen raportointiin ja sensuuriin, jota media Auer-jutun ympärillä harjoitti ja edelleen suurelta osin harjoittaa. Pienessä maassa ei ole tarpeeksi suuret markkinat ja sen mukanaan tuomaa kilpailua, joten eriäviä näkökulmia ei tule julki samaan tapaan, kuin esim. englantilaisessa lehdistössä. Tutkivia journalisteja on Suomessa hyvin harvassa, sillä resursseja (lue rahaa) ei löydy juttujen perinpohjaiseen penkomiseen. Kotimaan uutiset syntyvät siten, että viranomaiset lähettävät tiedotteen Suomen tietotoimistolle, josta uutinen leviää kaikille medioille. Poliisin ja viranomaisten näkemys asioissa leviää kulovalkean tavoin koko kansalle, eikä monikaan epäile tai kyseenalaista tiedon oikeellisuutta, tai tutki taustoja sen enempää. Suomessa ollaan totuttu luottamaan viranomaisiin ja heiltä saadun tiedon oikeellisuuteen. Jari Aarnion tapaus on ravistellut kansalaisia heräämään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kuinka monta korruptoitunutta poliisia Suomesta löytyy, vai onko kaikki pahuus jälleeen kerran kaadettu virkakoneiston voimin mediassa yhden henkilön niskaan? Tilannetta ei auta myöskään viranomaisten agressiivinen uhittelu, joka luo pelon ilmapiiriä eriävien näkemysten esittäjissä.

Liian monet toimittajat Suomessa ovat nähtävästi unohtaneet mitä tarkoittaa sanonta, että toimittajan tehtävä on toimia vallan vahtikoirana. Heidän tehtävänsä on vahtia, ettei valtaa käytetä väärin. Jostain syystä useat toimittajat vahtivat sensijaan, etteivät kansalaiset (kuten Lehto) ryppyile vallanpitäjille. Toimittajat ovat syöneet ja juoneet liian kauan viranomaisten kädestä.

Anneli Auer -dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri on tyrmäävää katsottavaa

Suomen Kuvalehti 13.6.2014 19:03

Kalle Kinnunen

 

Uskomatonta. Aivan uskomatonta.

Tällaisia ovat ensitunnelmat dokumenttielokuvasta Ulvilan murhamysteeri.

Pekka Lehdon yli viiden vuoden ajan kuvaama dokumentti murhasta, oikeudenkäynneistä ja Anneli Auerista on nyt valmis. Ulvilan murhamysteeri sai ensi-iltansa tänään iltapäivällä Sodankylän elokuvajuhlilla. Elokuva näyttää kronologisesti, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun Jukka S. Lahti murhattiin kotonaan Ulvilassa 1. joulukuuta 2006.

Dokumentti ei paljasta paljoakaan uutta, mutta sen todistusvoima on suuri. Elokuvassa yhdistetään palasia tavalla, jota ei ole aiemmin tehty. Joitain asiayhteyksiä lausutaan nyt ensimmäistä kertaa ääneen.

Lehto kuvaa moderneja noitavainoja. Dokumentin antaman kuvan mukaan viranomaiset ovat päättäneet, että Anneli Auer on syyllinen, ja melkein kaikki kelpaa nyt todisteeksi tämän väitteen puolesta.

Poliisin tutkinnanjohtaja sanoo ääneen, että jo Auerin itkemättömyys on merkki syyllisyydestä. Pienten lasten todistajanlausunnot muuttuvat vuosia myöhemmin yhä epärealistisemmiksi, mutta niihin tartutaan yhä hanakammin – vaikka uudet lausunnot olisivat myös täysin ristiriidassa aiempien kanssa. Paikallislehden toimittaja paljastaa, että satakuntalaiset poliisit ovat syöttäneet medialle karkeita valheita Auerin seksuaalirikoksiin liittyvien todisteiden olemassaolosta.

Julkisuudessa jo puitu poliisin peitetoiminta näyttää dokumentin myötä entistäkin mielettömämmältä. Peitepoliisin kirjaamat havainnot ovat toisaalta ristiriidassa seksuaalirikossyytteiden kanssa.

Vähäeleisesti Lehto kyseenalaistaa valtaosan todisteista, joiden perusteella tuomiot Auerille on annettu. Itse murhaa hän ei yritä ratkaista.

Elokuva on ainutlaatuinen: en tiedä toista suomalaista dokumenttia, jossa avoin oikeustapaus perataan. Se tietenkin johtuu myös oikeusprosessin pitkittymisestä.

Tapauksesta on tullut irvokas ja loputon mediasirkus. Siksi on hätkähdyttävää nähdä rauhallinen Auer haastateltuna sellissään ja kotonaan tapauksen eri vaiheissa ja eri vuosina. Hän näyttäytyy ihmisenä, ei salaperäisenä hirviönä, josta lehtien sanamuodoiltaan yhä mutkikkaammiksi muuttuneissa jutuissa kirjoitetaan. Mutkikkuus johtuu tapauksen äärimmäisen ongelmallisista intimiteettisuoja-asioista: todistajien ja asianomaisten henkilöllisyyksiä suojellaan.

Tästä syystä on hyvin mielenkiintoista, voidaanko Ulvilan murhamysteeri tuoda nykyisessä muodossaan julkiseen levitykseen.

Siksi joudun myös kirjoittamaan: kaikki, mitä tämä blogimerkintä sisältää, on tulkintaa Lehdon dokumenttielokuvasta ja kuvailua sen herättämistä tunteista.

Kyllä. Sotku on jo sitä luokkaa, että sen rajukin purkaminen on aivan välttämätöntä. Kun joitain tosiasioita varotaan sanomasta julkisuudessa, toiset seikat painottuvat kohtuuttomasti.

Tavatessani viimeksi Lehdon syksyllä 2013 hän kuvaili silloin vielä tekeillä ollutta dokumenttiaan kauhutarinaksi, joka näyttää, kuinka Satakunnassa ja koko Suomessa ollaan Pohjois-Korean tasolla. Se kuulosti hurjalta, mutta kun dokumentissa kerrotaan, millaisin keinoin Aueria on mustamaalattu, tuntuu kaikki olevan maassamme mahdollista.

Lehdon ei tarvitse esittää todisteita Auerin syyttömyydestä. Riittää, että dokumentti näyttää, kuinka heppoisia alati muuttuvat todisteet syyllisyydestä ovat.

Mitään kovia tai yllättäviä väitteitä ei Lehto elokuvassa tuo esiin. Loppupuolelle kerätyt tosiasiat esimerkiksi Auerin saaman seksuaalirikostuomion välillisestä, suuresta taloudellisesta hyödystä niistä todisteet poliisille vieneelle henkilölle ovat kuitenkin tyrmääviä.

Niitä ei voi listata tässä.

Lehdon dokumentti ei ole elokuvana ehkä mestariteos, ja ohjaajan omat vertaukset Errol Morrisin huikeaan ja psykologialtaan universaaliin murha- ja ihmisanalyysiin Johtolanka (Thin Blue Line) ontuvat: koska tapaus Ulvila on yhä kesken, liikaa jää yhä sanomatta.

Merkitykseltään Lehdon elokuva voi silti olla suuri. Ulvilan murhamysteerin nähtyään on enää mahdoton sanoa, ettei ota kantaa tapahtuneeseen.

Lehto on puhunut jatko-osasta elokuvalleen. Se olisi mielenkiintoista nähdä. Materiaalia dokumentaristille on kertynyt satoja tunteja. Viime syksynä vielä Lehto harkitsi mahdollisuutta peräti kolmituntisen elokuvan levittämisestä, mutta nyt valmistunut Ulvilan murhamysteeri on noin 85-minuuttinen.

Anneli Auer itse on nähnyt elokuvan ja piti siitä, ohjaaja on kertonut.

Elokuvassa on karmeitakin hetkiä. Ne eivät liity esimerkiksi pieneläinten toistuviin rituaalimurhiin (ja muihin päätähuimaaviin satanistisiin tempauksiin, kuten dildojen ja veitsien heilutteluihin pihalla kerrostaloalueella), joista tapahtumahetkillä pienet lapset ovat vuosia myöhemmin aivan yllättäen kertoneet.

Dokumentissa esitetyt näytteet lasten kuulusteluvideoista kertovat paitsi johdattelusta, myös suuresta henkisestä tuskasta.

Mediasirkuksen keskellä unohtuu, että kyse on erään perheen täydellisestä tragediasta. Ulvilan murhamysteeri ei väitä, että Anneli Auer on syytön, mutta se kyseenalaistaa poliisin ja oikeuslaitoksen toimet ankarasti.

Sen mukaan epäselvää murhaa on seurannut selkeä oikeusmurha.

***

“Sensuuri on valtion viranomaisten suorittama suullisten, kirjallisten tai kuvallisten esitysten tarkastus, jonka läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle. Yleis- tai puhekielessä sensuurilla voidaan tarkoittaa myös jonkin tietyn tekstin, kuvan tai vastaavan jättämistä julkaisematta.” – Wikipedia

***

Dokumenttiprojekti: Ulvilan murhamysteeri nähtävissä ilmaiseksi netissä jonkin aikaa. (YLEn leikkaus).

http://areena.yle.fi/tv/2689828   HUOM! Ohjelman katseluaika on päättynyt : / (64190 katselua)

Alempana on linkit sivuille, joista elokuvan voi ostaa omaksi, tai katsoa netissä.

MUUTA LUETTAVAA

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/05/dokumenttiprojekti-ulvilan-murhamysteeri

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/13/anneli-auerin-tytar-enta-jos-taas-tulee-uusi-kaanne

Elokuva kysyy ikäviä Ulvilan surmasta

Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet

Auerin seksuaalirikostuomio on purettava

https://www.facebook.com/SuskuLondon

https://www.facebook.com/ulvilanmurhamysteeri 

http://anneliauer.com/kantelu-osa-3-porin-pienet-piirit-kuka-tuntee-kenet/

http://niinaberg.com/2014/09/21/uhratut-lapset/

http://niinaberg.com/2014/08/02/vino-ja-yksipuolinen-tapio-vallin/

KATSO: Ulvilan murhamysteerin sensuroimaton ohjaajan leikkaus netissä:
Elisa Viihde

Ulvilan murhamysteeri CD ON LOPPUUNMYYTY useimmista liikkeistä.
Rosebud kirjakaupasta sitä voi olla vielä muutama kappale tilattavissa: (tilaa samalla Murhalesken muistelmat).

http://www.rosebud.fi/2011/kirjat_2010.php?ryhma2=hak

Voit kysellä elokuvaa myös paikallisesta kirjastostasi.

KUUNTELE: ohjaaja Pekka Lehto arvostelee murhatutkintaa, oikeusprosessia, mediaa jne.
Ulvilan murhan selvittely on ollut fantasiaa 2 min.

Ulvilan murhamysteeri on suomalainen Twin Peaks-tarina 26 min.

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:

KANTELU – osa 1- Mediaoikeudenkäynti

04/09/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Julkaisen alla otteen oikeuskansleri Jaakko Jonkalle joulukuussa 2012 tekemästäni kantelusta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

 

Ylimitoitettu pidätys ja valheellinen tiedotus

Jens Kukka pidätettiin torstaina 08.09.2011 liittyen Anneli Auerin lasten kertomuksiin raiskauksista. Pakkokeinolain turvin hänet noudettiin kotoaan kahdeksan poliisin voimin, jolloin tehtiin myös ensimmäinen kotietsintä. Hän ei saanut edes soittaa omaisilleen. Vasta lauantaina 10.09.2011 poliisista soitettiin nimetön soitto, että “Jens on Turussa ja tarvitsee tupakkaa ja vaatteita”. Soittaja ei edes kertonut olevansa poliisi, tai missä tarkalleen Turussa Jens Kukka olisi. “Jens saa kertoa sen sitten itse” oli vastaus 79-vuotiaalle isälle. Isä, taksimies itsekin, otti poliisiin yhteyttä Helsingissä, jota kautta selvisi Jens Kukan olinpaikka Turun poliisivankilan sellissä. Sinne saavuttuaan isää ja poikaa kiellettiin jyrkästi puhumasta mitään siitä miksi Jens oli pidätettynä. Näin alkoi koko perhettäni koskettava painajainen. Huomauttaisin vielä tähän väliin, että meillä ei ole perheessäni kenelläkään rikollista taustaa.

Veljeni Jens Kukka ei ole pedofiili, eikä hän ole käyttänyt seksuaalisesti kenenkään lapsia hyväkseen, tai lyönyt sadistisesti vyöllä. Hänellä ei ole mitään sellaista taipumusta historiassaan, – päinvastoin. Poliisikaan ei ole löytänyt mitään todisteita laajoista kotietsinnöistä huolimatta, tietokoneet ja muut tutkittuaan. Syytteet ja tuomiot perustuvat pelkästään Anneli Auerin nuorimpien lasten puheisiin. Vanhin tytär, nyt 15v, sekä naapurien lapset kieltävät mitään väkivalta- ja seksuaalirikoksia tapahtuneen. Miksi isänsä murhasta traumatisoituneiden nuorimpien kolmen lapsen tarinoita pidetään uskottavina miltään osin sen jälkeen, kun käräjäoikeus hylkäsi niiden paikkaansa pitävyyden niiltä osin, kuin ne täysin mahdottomiksi todettiin? Saatananpalvonta oli yksi näistä epätosiksi todetuista väitteistä. Muita olivat mm. sellaiset väitetyt tilanteet, joissa joku ulkopuolinen olisi varmasti huomannut teot.

Oikeutta käyty mediassa

Jo pedofiliasyytteiden alkuvaiheissa on ollut aistittavissa selvä Anneli Auerin ajojahti, perustuen poliisin valheelliseen tiedottamiseen asioista: “tämä ei liity Ulvilan murhan tutkintaan”, “kiistatonta kuvamateriaalia on löytynyt” jne. Yleistä mielipidettä syyllisyydestä on manipuloitu valheellisella ja yksipuolisella tiedottamisella poliisin sekä syyttäjien toimesta. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on näin ollen luotu  miltei olemattomat mahdollisuudet sen lisäksi, että kaikki on määrätty salaiseksi.

Mikä oli tutkinnanjohtaja Salonsaaren tarkoitus, kun lehdissä julkaistiin 16.09.2011 “perhekerho yhdistää Auerin ja rikoskumppanin?  Miksi veljeni leimattiin välittömästi lehdistössä Auerin rikoskumppaniksi, jo kauan ennenkuin asiasta oli edes esitutkinta valmis? Taksiyrityksen mainoksesta perhekerhon sivuilta oli helppo selvittää veljeni henkilöllisyys.

Jutun salaiseksi määräämisestä huolimatta valokuvaajat päästettiin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden istunnon alussa 17.02.2012 saliin ottamaan valokuvia. Nyt saatiin mediaan näyttävät otsikot “Auerin ex-miesystävä saapui oikeuteen kasvot peitettyinä.” Otsikolla ja valokuvilla saadaan lukijat päättelemään, että syytetyllä olisi jotain peiteltävää asiassa.

Veljelleni oli tullut täytenä yllätyksenä, että KT Katajamäki oli antanut medialle luvan kuvata salissa, vaikka veljeni henkilöllisyyden piti olla edelleenkin yhtä lailla salassapidettävää, kuin kaikki muukin. AA Hakanen vastusti valokuvauslupaa, mutta KT Katajamäki totesi vain, että tiedotusvälineillä on oikeutensa (!?). Lehdet saivat kuvata noin minuutin ennen istunnon alkua.

KT  Katajamäen medialle antamassa tiedotteessa luki veljeni koko nimi. Annettiinko medialle myös Auerin lasten nimet tiedotteessa, vai koskiko salaus eri tavoin eri asianosaisia?

KT Katajamäelle taasen tuli yllätyksenä se, että syyttäjät olivat etukäteen tiedotteessaan ilmoittaneet medialle, että juttu tullaan käsittelemään suljetuin ovin.

Mediassa otsikoitiin näyttävästi 22.09.2011, että veljeni tietokoneelta olisi löydetty kiistatonta kuvamateriaalia. “Satakunnan Kansan saamien tietojen mukaan Anneli Auerin ja helsinkiläisen taksiyrittäjän törkeät seksuaaliset hyväksikäyttörikosepäilyt on ikuistettu kuvatallenteelle”. Todellisuudessa kyse oli poliisin vuotamasta lavastusyrityksestä, jolla xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx annettiin lukijoille käsitys, että syytetyt ovat todellakin syyllisiä.

Julkisuuteen väitettiin kivenkovaan, etteivät seri-epäilyt liity mitenkään Ulvilan surmaan, vaikka tutkinnanjohtaja Salonsaari ja kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama ovat alusta alkaen tienneet, ettei Anneli Aueria pelkillä lasten pahoinpitelysyytteillä tai saatananpalvontaväitteillä saada tuomituksi elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Tarvittiin rankempaa materiaalia Annelin nuorimmilta lapsilta, jota sitten Ari Auerin myötävaikutuksella ja lapsia johdattelevasti kuulustelemalla saatiin lopulta tuotetuksi. Näin liitettiin veljeni nimi asiaan. Alunperin lapset olivat kertoneet enolleen ainoastaan saatananpalvontaan ja väkivaltaan viittaavia asioita.

 

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen laittoi arvovaltansa peliin syksyllä 2011

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen laittoi arvovaltansa peliin syksyllä 2011

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinenkin laittoi kasvonsa peliin 22.09.2011, vakuuttaessaan Ylen A-talkissa televisiokatsojia heti tutkintojen alkuvaiheessa, että Anneli Auerin epäilyillä seksuaalirikoksilla ei ole mitään tekemistä Ulvilan murhan kanssa. Poliisilla ja syyttäjillä oli kuitenkin jo tiedossaan Anneli Auerin 12-vuotiaan pojan hurjat kertomukset, joissa hän väittää mm. isosiskon (silloin 9v.) ja äidin yhdessä tappaneen isän ja käyttäneen teossa laudoista tehtyä kilpeä ja pyyhkeitä.

Professori Jyrki Virolainen kommentoi Nissisen toimia näin blogissaan nro 483,123.9.2011:

“35. Miksi Matti Nissinen halusi kiistää, kuten Jarkko Sipiläkin ihmetteli, niin tiukasti murhatutkinnan ja seksuaalirikosten tutkinnan välisen yhteyden, vaikka rikosten tekoajat menevät osin päällekkäin ja Anneli A. on epäiltynä molemmissa rikoksissa ja lisäksi Annelin lapsilla on ilmeisesti keskeinen rooli myös seksuaalirikoksissa? Miksi valtakunnansyyttäjä päätti tulla itse A-Talk-ohjelmaan, vaikka keskustelua piti käydä lähinnä vain niin sanotusti “ylätasolla” eikä puuttua Ulvila-jutun yksityiskohtiin? Miksi Nissinen katsoi asiakseen paukauttaa suorassa tv-lähetyksessä, että hän kyllä varmasti tietää, ettei mainitulla kahdella asialla ja niiden tutkinnalla ole mitään yhteyttä keskenään? Eikö Nissisen olisi pitänyt pysytellä poissa keskustelusta, sillä onhan hänellä molemmissa tapauksissa molemmista jutuista sisäpiiritietoa, sillä hän on kyseisissä jutuissa mukana olevien paikallissyyttäjien korkea esimies,  jonka johtama virasto (VKSV) ilmeisesti herkeämättä seuraa juttuja ja niiden esitutkintaa? Nissinen sanoi olevansa varma siitä, ettei aloitettu seksuaalirikosten esitutkinta vaikuta mitenkään syyttäjän valituslupaa käsittelevän korkeimman oikeuden tuomareiden harkintaan, koska nämä ovat niin “kovan tason ammattilaisia.” Nissisen väite on pelkkä olettama, joka ei todellisuudessa taida pitää paikkaansa, sillä oikeusneuvoksetkin ovat vain ihmisiä ja seuraavat yleensä tarkasti tiedotusvälineiden rikosuutisia. “1)

Rikottiinko esitutkintalakia, kun lehdistössä laajasti mainostettuja kiistattomia valokuvia ei veljelleni edes näytetty? Hän kielsi jyrkästi ottaneensa epäsiveellisiä kuvia lapsista, surffanneensa lapsipornosivuilla, tai tallentaneensa lapsipornokuvia tietokoneellensa. Lopulta syyte lasta esittävien epäsiveellisten kuvien hallussapidosta jätettiin nostamatta, koska sellaisia ei alunperinkään ollut olemassa.

Olen ollut järkyttynyt näistä useista eri yrityksistä lavastaa veljestäni syyllistä mediassa. Veljeni tietokoneelle tallennettujen normaalien “perhealbumi”-kuvien ympärille oli aseteltu pornosivustoilta aikuisten seksiaktikuvia siten, että katsojalle syntyy likainen assosiaatio, että veljeni mielessä olisi seksiakti vieressään hymyilevän pienen lapsen kanssa. Nähtävästi Satakunnan poliisissa tunnetaan semiotiikan perusteet.

Mediaoikeudenkäynti

Käsite mediaoikeudenkäynti tarkoittaa sitä, että media lietsoo julkista hysteriaa ja lynkkausmielialaa ennen oikeudenkäyntiä ja sen aikana, estäen mahdollisuuden  oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tästä seuraa syyttömiksi todetuille elinikäistä haittaa, kuten mahdollinen välitön hengenvaara, ja maineen ikuinen menettäminen, joka ulottuu tälläisissä tapauksissa henkilön koko perheeseen.

Trial by media – Wikipedia: 

“Trial by media is a phrase popular in the late 20th century and early 21st century to describe the impact of television and newspaper coverage on a person’s reputation by creating a widespread perception of guilt or innocence before, or after, a verdict in a court of law.

In the United Kingdom there is a heated debate between those who support a free press which is largely uncensored and those who place a higher priority on an individual’s right to privacy and right to a fair trial.

During high publicity court cases, the media are often accused of provoking an atmosphere of public hysteria akin to a lynch mob which not only makes a fair trial nearly impossible but means that regardless of the result of the trial the accused will not be able to live the rest of their life without intense public scrutiny.”

Tässä Suomen rikoshistorian erikoisimmassa tapauksessa on oikeutta käyty yksipuolisesti median kautta. Valtamedia ei ole antanut minkäänlaiselle puolustukselle puheenvuoroa.

Satakunnan Kansa (Alma Media) hyllytti toimittajalle antamani haastattelun Joulukuussa 2011, eikä yksikään muukaan lehti ole osoittanut kiinnostusta kuulemaan omaisten näkemyksiä asiassa. Poliisi ja syyttäjät ovat saaneet olla yksin äänessä.

Itsenäinen ja vapaa lehdistö on kuitenkin demokratian kulmakiviä, ja nyt me omaiset kyseenalaistammekin suomalaisen median riippumattomuuden. Onko Suomessa todella niin, että poliisi ja oikeuslaitos pystyvät ohjailemaan demokraattisille maille niin tärkeätä vapaata journalismia?

Veljeni asianajaja Miikka Hakaselle määrätty ilmaisukielto, ja sakkorangaistus veljeni kirjeen jakamisesta medialle, ovat olleet jo alusta alkaen tietoisia yrityksiä vaientaa puolustus.

Linkit:

1) Jyrki Virolainen, 23.09.2011, blogi nro 483.

Ulvilan murhamysteerin tv-keskustelussa mystistä tietovajetta: 

http://jyrkivirolainen.blogspot.co.uk/2011/09/483-ulvilan-murhamysteeria-koskevassa.html

KANTELUN JATKO-OSAT TULOSSA PIAN…

+++

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:

 

Anneli Auer: – kirje Suskulle

12/06/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Lähetin hiljattain Annelille kolme viimeisintä blogikirjoitusta luettavaksi vankilaan. Hän kirjoitti minulle takaisin seuraavan kirjeen, joka on päivätty 01.06.2014. Olkoon tämä esimakua Anneli Auerin tulevalle paljastuskirjalle, josta itse en ole kuullut mitään. Onkohan Annelikaan?

Moi taas!                                                                                                                        1.6.2014

Aika masentava se blogikirjoitus siitä, että poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjaa miten tahansa tai jättää pois mitä haluaa. Maalaisjärjellä ajatellen sen pitäisi olla selvä rikos, että Santaoja vaihtaa tai vaihdattaa teknisen tutkijan laatimaan kuvaliitteeseen kuvan salatakseen sen, että hänen oma rekonstruktionsa kylpyhuoneen ovenraosta koskettamisesta on väärin tehty, ja että ovenraosta mahtuu hyvin naisen ylävartalo oven koskettamatta Jukan (verisiä) hiuksia, vaikka Santaojan rekonstruktiossa ei mahdu edes pää oven välistä – ja tämä on vielä yksi niistä asioista, joista minulle on kuulusteluissa valehdeltu, ja valehtelu tunnustuksen saamiseksi on Suomen laissa kielletty. Muitakin valheita on todennettavissa pöytäkirjoista. Aika kammottavaa, jos kukaan ei ala tutkia, vaikka on selvät todisteetkin olemassa.

pesutilan ovi reko

Lainaus Niina Bergin blogista

Lähetin aikanaan Niinalle (Berg) kopiot väärennetystä sivusta ja alkuperäisestä sivusta nettiin laitettaviksi.  Ei vaan ketään näytä kiinnostavan poliisin ilmiselvät rikokset, paitsi Joutsenlahden tapauksessa, josta ei käytännössä edes seurannut (Tannerille) mitään vakavampaa haittaa, koska Joutsenlahti itse vaati Tannerin vapauttamista muutaman päivän vangittuna olemisen jälkeen. Tanner on tästä viikon putkareissusta sitten repinyt irti kaiken julkisuuden mitä on saanut. Yksi vankitoverini edelliseltä osastolta lähetti minulle kopion Anna-lehden nelisivuisesta artikkelista, joka päättyy surullisesti näin: “Mutta elämä jatkuu. Ulvilan murhana tunnettu oikeusjuttu ja Anneli Auerin syyllisyys tai syyttömyys ovat Kaille (Tanner) yhtä sekava ja jo epäkiinnostavaksi muuttunut vyyhti kuin monille muillekin tapausta seuranneille.”

Kai Tanner

Porilainen näyttelijä Kai Tanner vapautettiin dna profiilin sopimattomuuden takia. Myöhemmin selvisi, että dna kuului poliisille.

Aika raakaa, mutta totuus taitaa olla se, ettei ketään enää kauheasti kiinnosta se, että joku mahdollisesti joutuu kärsimään elinkautisen ja menettää koko elämänsä, omaisuutensa ja yrityksensä syyttömänä tuomittuna, koska juttua on jo niin kauan vatvottu. Ja Jensin kohtalo taitaa kiinnostaa vielä vähemmän. Se, että Tannerilla on mennyt vuosia toipua viikon putkareissusta ja että hän ei putkareissun takia päässyt Paul Ankan keikalle, on sen sijaan ollut jonkun mielestä neljän sivun kuvallisen artikkelin arvoinen uutinen!

Kerroin aikanaan Santaojalle kuulustelussa Porvoon poliisin puheluihin liittyen, että olen nähnyt Jukan v. 2006 käymän kurssin osallistujalistalta, että samalla kurssilla oli myös muutamia poliisin palveluksessa olleita henkilöitä ja ehdotin, että puhelut saattavat liittyä tähän. Tätä tietoa Santaoja ei kirjannut kuulustelupöytäkirjaan, joka muuten tehtiin samoihin aikoihin, kun tutkinnanjohtaja vaihdettiin ja poliisi alkoi tehdä minusta syyllistä. En tosiaan yhtään hämmästyisi, jos syynä pakottavalle tarpeelle saada äkkiä joku syylliseksi lavastettua oli se, että piti saada tutkinta käännettyä pois Porvoon poliisista ja mahdollisesti laajemmastakin poliisirikosvyyhdestä, joka olisi saattanut paljastua, jos tutkintaa olisi jatkettu.

Kuulin, että KKOn esittelijä oli jäänyt eläkkeelle huhtikuussa. Miksiköhän? Olen jo nyt ihan rikki tästä jatkuvasta odottelusta ja pitäisi jaksaa keskittyä tulevaan murhajuttuunkin. On tämä ihan ihmeellistä touhua. Palaillaan! T: Annu

+++

BLOGISTIN KOMMENTTI:

Anneli Auer oli viime vuonna vastaajana kahdessa isossa oikeusjutussa heti peräjälkeen. Jo yhteen isoon juttuun valmistautuminen on vaativaa ja henkisesti raskasta. Vangittuna vastaaminen on entistäkin raskaampaa.

Annelia säilytettiin Porin poliisiaseman juoppoputkassa koko murhaoikeudenkäynnin ajan, jossa oltavat eivät ole hääppöiset. Putkassa virikkeitä ei ole laisinkaan.

Murhaoikeudenkäynti kesti kolmisen kuukautta, jona aikana Anneli ei juurikaan päässyt edes päivänvalosta nauttimaan. Sali oli valaistu keinovaloilla, sillä ikkunarivi oli aivan katon rajassa.

Näin Annelin oikeussalissa ja ihailin miten arvokkaasti hän jaksaa itsensä kantaa päivä toisensa jälkeen kameroiden eteen. Itselleni olisi varmasti tuottanut vaikeuksia saapua paikalle putkasta huonosti nukutun yön jälkeen migreenissä, menkkavaivoissa ja naama turvoksissa.

Onkohan kukaan tosiaan sotien jälkeisessä Suomessa menettänyt yhtä paljon kuin Anneli Auer? Ensin tapettiin raa’asti mies omassa kodissa, sitten vietiin lapset ja vapaus. Maine meni siinä sivussa, ja lopulta koti sekä irtaimisto. Tuottava kasvuyritys kaatui kaiken keskellä. Anneli ei vankilassa ollessaan ole edes oman terveytensä herra. Kaiken tämän menetyksen ja nöyryytyksen Anneli on syyttömänä kärsinyt ja kärsii edelleen. Suomessa.

Juttua on lehdissä tosiaankin vatvottu vuosikaupalla. Suurimmaksi osaksi tämä vatvominen on tapahtunut syyttäjien ja tutkinnanjohtajien ehdoilla ja pakkokeinoja väärin käyttämällä. Anneli “freak show’n” seuraaminen on ollut suurta hupia osasta kansalle. Kuvat pelästyneestä ja masennuslääkkeistä turvoksissa olevasta naamasta tukka harallaan koristivat lehtien kansia. Kauhujentalon emäntä kiljuivat otsikot.

Koita jaksaa Annu. Me taistelemme oikeuksiesi puolesta loppuun asti. Me emme unohda sinua. Tässä ei ole kyse pelkästään sinun oikeuksistasi, vaan kaikkien kansalaisten oikeuksista, kun tuomioita jaellaan salaisuuden verhotessa ja vastoin näyttöä.

LINKIT (avautuvat uuteen ikkunaan)

Syyttä vangittu Kai Tanner tyytyi 11 000 euroon

Jukka S. Lahti soitti poliisille ennen Ulvilan surmaa

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti suomalaisittain

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

 

Kirjoita kommenttisi alle:

Pelin henki

11/06/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti.

Tänään saatiin yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen korkeimmalta oikeudelta yllättäen kielteinen päätös, joka oli ajoitettu osuvasti samalle päivälle, kun Vaasan hovioikeuden valmisteluistunto murhajuttuun oli meneillään. Omaisille oli ilmoitettu päätöksen tulevan vasta Juhannuksen alla. Ajoitus kertoo pelin hengen.

Jens Kukka on tehnyt selvityspyynnön syyttömän ihmisen tuomitsemisesta ja vaatinut tarkemmat perustelut päätökselle.

Korkein oikeus

Selvityspyyntö

Jens Kukka on tyrmistynyt päätöksestänne jättää Turun hovioikeuden tuomio voimaan ja siten tuomita syytön ihminen. Kukka vaatii saada tarkemmat perustelut miksi näin on tehty.

Toisekseen sain aiemmin tiedon, että esittelijä Sari Ruojärvi hoiti asiaa huhtikuuhun asti ja jäi tämän jälkeen eläkkeelle. Pyydän vahvistamaan tämän asian ja tiedottamaan tarkan päivän, milloin Ruojärvi jäi eläkkeelle. Minkä takia mutkikas rikosasia annettiin henkilölle, joka oli jäämässä eläkkeelle? Oliko jo alunperin tarkoitus jättää valituslupa myöntämättä?

Miten uusi esittelijä on voinut käsitellä erittäin vaikean rikosasian reilussa kuukaudessa?

Tämä ei ole vielä tuomion purkuhakemus, vaan selvityspyyntö. Kukka epäilee, että korkeimmassa oikeudessa on tapahtunut käsittelyssä menettelyvirheitä.

Jens Kukan puolesta

Turussa 11.6.2014

Miikka Hakanen
asianajaja, Turku

Asianajotoimisto Hakanen Oy
Humalistonkatu 2 b B 24, 20100   Turku
Puh. 02-2325 003, 040 503 0879
Fax  02-2502 247
hakanen@netti.fi

 

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan.

Kuuntele Ulvilan hätäpuhelu kokonaisuudessaan. Kuuletko avunhuutoja, kamppailunääniä, kiroilua? Ei lapsille eikä heikkohermoisille.

Ulvilan hätäkeskuspuhelu

Lue samalla hätäpuhelun litterointia ja katso asunnon pohjapiirrustusta:

Litterointi

Pohjapiirros

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kommentoi korkeimmanoikeuden tämän päiväistä päätöstä:

Tapaus Auer: KKO hyväksyy voodoon tieteeksi

Hätäpuheluelokuva saa ensi-iltansa Sodankylän filmifestivaaleilla perjantaina 13.06.14

Radio Rock: Ohjaaja Pekka Lehto: Anneli Auer tulisi vapauttaa

Aiemmat blogikirjoitukset voi lukea rullaamalla sivua alas…

 

Kirjoita kommenttisi alle:

 

 

Tuleha Annu auttaan! – Ulvilan hätäpuhelu

28/03/2014

 

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Tuleha Annu auttaan!

Hätäpuhelu-tallenne on edelleen tärkein todiste siitä mitä Ulvilassa tapahtui murhayönä vuonna 2006. Poliisi on levittänyt laajalti mediassa hätäpuhelu-tallenteesta tehtyä kehnoa ja tilannetta tarkoituksellisesti vääristelevää litterointia. Samalla poliisi on yrittänyt salata alkuperäisen hätäpuhelu-tallenteen, etteivät kansalaiset saisi tietää mitä tallenteelta todellisuudessa kuuluu.

Anneli: “lähtikse mies jo?” ja “olikse viel siel?”

Julkisuudessa on annettu kuva, että Anneli Auer olisi murhayönä puhelimessa ollessaan lähettänyt 9-vuotiaan tyttärensä katsomaan takkahuoneeseen oliko murhaaja vielä paikalla. Tämä väite on syntynyt siitä, että Annelia sairaalassa haastatellut nuori naispoliisi oli kuullut kollegoiltaan näin tapahtuneen. Hän oli sairaalassa ihmetellyt miten Anneli on voinut lähettää lapsensa katsomaan murhaajaa. Kyseinen naispoliisi ei ollut itse kuullut häke-tallennetta ollenkaan, vaan hän muodosti ennakkoasenteen Annelin huonosta äitiydestä perustuen kollegoilta saamaansa väärään tietoon. Anneli ei suinkaan lähettänyt tytärtään minnekkään, vaan ainoastaan kysyi tältä “(Lapsen nimi), oliks se viel siel?

Tytär seisoi tuolloin lähellä äitiään ja samalla lähellä asunnon ulko-ovea, josta hänellä oli näköyhteys takkahuoneen ovelle. Anneli seisoo itse keittiössä puhuen hätäkeskukseen. Annelin kysymys lapselle on kuultavissa häke-tallenteella, mutta kuulijan tulee ymmärtää puheen lisäksi missä kohtaa huoneistoa lapsen on tarvinnut seistä takkahuoneen ovelle nähdäkseen. Tätä eivät kyseisen naispoliisin kollegat ilmeisesti murhaa seuranneena aamuna tiedostaneet, eikä myöhemmin käräjätuomari Annette Santamaakaan. On välttämätöntä katsoa asunnon pohjapiirrosta häke-litterointia lukiessaan, tai nauhaa kuunnellessaan. Myös murhapaikalla otetut valokuvat valaisevat vallinnutta tilannetta.

Annelin aiemmin nauhalla esittämä kysymys Meni, -lähtikse mies jo? saattaa olla Jukalle osoitettu, tai puoliksi ääneen ajateltu lause siinä paniikkitilanteessa, jossa hän kuulee miehensä avunhuudot, mutta ei pääse puhelimesta auttamaan. Juuri ennen tätä Annelille on sanottu Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois.” Häken poistuttua linjalta nauhalta kuuluu kovaa kolinaa, sekä uhrin tuskan- ja avunhuutoja. Annelin huomio ja hätä on sillä hetkellä kiinnittynyt mieheensä.

Olen omassa litteroinnissani olettanut  Annelin osoittaneen tuon samaisen kysymyksen lähellä seisoneelle tyttärelleen. Myöhemmin ymmärsin, että minulla ei ole varmuutta oliko tytär jo siinä vaiheessa hätäpuhelua äitinsä vierellä. Varmuus tyttären läsnäolosta tulee vasta myöhemmässä kohdassa nauhaa, kun Anneli pyytää tytärtään puhelimeen.

Muisti ei toimi kuten videonauhuri

Syksyllä 2013 Annelilta vaadittiin oikeudessa selostusta siihen missä tytär milloinkin oli hätäpuhelun aikana. Annelin on tälläistä vaikeata, ellei mahdotonta varmuudella muistaa. Annelin huomio on paniikinomaisessa tilanteessa ollut suuntautuneena hätäpuheluun, kamppailun ääniin takkahuoneessa, miehensä avunhuutoihin, sekä tietenkin murhaajan läsnäoloon ja sijaintiin talossa. Lapsen on täytynyt olla äitinsä lähellä, eikä lapseen ole sen takia tarvinnut kiinnittää sen enempää huomiota juuri sillä hetkellä. Huomio olisi luonnollisesti kiinnittynyt lapseen, mikäli siihen olisi tullut joku akuutti tarve. Tarkoitan vaikkapa tilannetta, että lapsi olisi ollut vastatusten murhaajan kanssa. Annelin muistiin ei ole painunut tilanteesta kaikkia osia, sillä hänen huomionsa on jakaantunut monelle taholle.

Tilanne on luonnollisestikin ollut erittäin vaarallinen murhaajan ollessa talossa, niin Annelille kuin lapsillekin. Huonomminkin olisi voinut käydä, mutta on mielestäni väärin vierittää vastuu siitä Annelille, tai yrittää tehdä hänestä huono äiti. Anneli toimi ainoastaan hätäkeskuksesta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Hätäkeskuksesta ei neuvottu tyhjentämään taloa ja pakenemaan neljän lapsen kanssa taivasalle, vaan pyydettiin pysymään linjoilla. Anneli oli tosin yrittänyt saada lapset liikkeelle ulos talosta ennen hätäpuhelun alkua, mutta pienimmät lapset olivat liian syvässä unessa.

Lapsi seisoi äitinsä lähellä näköyhteydessä takkahuoneen ovelle

Lapsi seisoi äitinsä lähellä näköyhteydessä takkahuoneen ovelle

Anneli oli siis lankapuhelimessa keittiössä, josta kohtaa ei ole näköyhteyttä takkahuoneen ovelle, sillä ovi jää 90 asteen kulman taakse. Tämä käy ilmi asunnon pohjapiirrosta tarkastelemalla. Tästä asiasta on kirjoittaja Turunmurre tehnyt havainnoliisen esityksen Niina Bergin blogiin. (Linkki alempana).

Asunnon pohjapiirros

Asunnon pohjapiirros. Ovaalit kuviot ovat havainnollistamassa missä Annelin tai hänen tyttärensä on tarvinnut olla murhaajan nähdäkseen. Voit klikata kuvan suuremmaksi (avautuu uuteen ikunaan).

 

Jukka: “Tuleha Annu auttaan!”

Hätäpuhelun aikana Jukka S. Lahti huutaa useaan kertaan vaimoaan tulemaan apuun. Nämä huudot on KRP:n Tuija Niemi jättänyt pois litteroinnistaan.

Alunperin poliisi luuli Jukan huutaneen apuun Hannua. He eivät silloin tienneet, että vaimon lempinimi oli Annu. Tallenteella kuuluu Jukan huutavan Tuleha Annu auttaan! Nopeasti lausuttuna voi sen kuulla “Tule Hannu auttaan!”. Samoin huuto Tule pia, pia (tarkoittaen “pian, pian”) kuullostaa nopeasti toistettuna “Tule pjaa, pjaa”. Tämän oli KRP:n äänitutkija Tuija Niemi litteroinut “pyyjääpää”, missä ei ole mitään järkeä. Nauhaa kuunnellessa on hyvä käyttää loogista ajattelua ja yrittää eläytyä tilanteeseen. Vain siten avautuvat monet epäselvät kohdat kuten siel pyydettii et… me pysytään sen linjoil” eikä suinkaan ”Mite mä pääse linjoil”, kuten Tuija Niemi oli litteroinut.

Anneli: “Tääl o joku tappaja, tulkaa nopeesti”

Oikeuden puheenjohtaja laamanni Matti Juntikka kysyi Annelilta miten hän tiesi, että talossa oli murhaaja.

– Mistä te tiesitte, että se on tappaja, eikö todennäköisempää olisi ollut, että kyseessä olisi esimerkiksi murtovaras, Juntikka kysyi.

Anneli kertoo hätäpuhelun alkuvaiheessa, että kotiin on tullut tunkeutuja, joka hakkaa puukolla. Anneli sanoo myöhemmin se aikoo tappaa mun mieheni”. Annelin päättely puhelimessa, että tunkeutuja on tappoaikeissa tuntuu täysin luonnolliselta, kun tunkeutuja on aseistautunut; rikkonut ikkunan ja huitonut molempia veitsellä. Lisäksi taustalta kuuluu kamppailunääniä, mäiskintää, Jukan avunhuutoja ja karjaisuja kivusta. Täytyy myös ottaa huomioon, että hätäkeskus-tallenne ei toista kaikkia ääniä samoin kuin ne ovat paikan päällä olleet kuultavissa, eli Annelilla on ollut omien kuulohavaintojensa perusteella syytä olettaa, että tunkeutuja on tappoaikeissa.

Näkymä maton reunalta takkahuoneeseen.

Näkymä maton reunalta takkahuoneeseen.

Ylläolevan kuvan otti ensimmäisessä poliisipartiossa paikalle saapunut hiljattain poliisikoulusta valmistunut nuori poliisikokelas. Huomaa, että kuva on otettu maton reunalta samasta kohtaa, jonka olen merkinnyt pohjapiirrokseen Annelin sijainniksi, kun hän käy katsomassa tilannetta ja saa murhaajan kääntymään itseään kohti. Maton reunalta on hyvä näkymä huoneeseen ilman, että tarvitsee astua paljain jaloin lasin päälle.

Kamppailu kuolemasta

Jukka on aseettomana jäänyt alakynteen murhaajan ollessa hänen kimpussaan. Tallenteen alussa avunhuutoja ei vielä kuulu. Olen useasti miettinyt pitikö murhaaja tuolloin kättään uhrin suulla kuunnellessaan saiko vaimo puhelimella yhteyttä poliisiin? Olivatko miehet rojahtaneet päällekkäin sängyn päälle? Putosivatko he sängystä lattialle siinä kohdassa hätäpuhelua, kun kuuluu kuin huonekalun siirtelyn ääntä? Niemen litteroinnissa tämä ääni on kuvailtu laahaavaksi. Kuvasta näkyy sängyn siirtyneen seinän vierestä. Ponnistiko Jukka jaloillaan seinästä niin, että miehet rojahtivat lattialle?

Kuvassa näkyy myös murhaajalta lattialle pudonnut fileerausveitsi ilmeisesti hänen kavutessaan ikkunasta ulos arkun kulmalta ponnistaen, kuten vanhin lapsi kertoi nähneensä. Arkulla olevista housuista löytyi myöhemmin murhaajan kengänjälki.

housut_verijälki_S

Verinen kengänjälki jäi arkun päällä olleisiin housuihin murhaajan poistuessa talosta rikotusta ikkunasta, aivan kuten vanhin tytär oli kertonut nähneensä.

Hätäpuhelun nauhoituksessa kuuluu vanhimman lapsen karmaiseva kirkaisu. Keskellä kirkaisua kuuluu kopsahdus, jonka olen tulkinnut poliisin tutkijan Kare Koskisen tavoin veitsen putoamiseksi. Olen tulkinnut samaten omassa litteroinnissani lapsen nähneen murhaajan poistuvan juuri tuossa kohtaa.

Murhaajan poistumisajankohdasta on kiistelty nettikirjoittajien toimesta, sillä vanhin lapsi oli kertonut käyneensä kolme kertaa katsomassa takkahuoneeseen. Mielestäni lapsi on voinut hyvinkin sekoittaa järkyttyneitä muistikuviaan ja niiden lukumäärän ja/tai järjestyksen.

Olen itse ollut aikuisena todistamassa yllättävää  ja nopeasti tapahtunutta rikosta. Tapahtumien kulun kertaaminen poliisille oli hyvin hämmentävä kokemus, sillä muisti ei toimi kuten videonauhuri. Muistitutkijat ovat asiasta tehneet useita tutkimuksia. Onkin siis todella törkeätä, että pieneltä lapselta on vaadittu mahdottomuuksia. Vielä törkeämpää on se, että alaikäisiä lapsia on painostettu ja käytetty hyväksi omaa äitiään vastaan oikeudessa.

Lopuksi pyytäisin lukijoita huomioimaan, että poliisin ottamassa etp-kuvassa näkyy henkensä menettänyt perheen isä kuolleena lattialla. Hätäpuhelua kuunnellessa on samoin hyvä muistaa, että kyseessä on oikea ihminen, ei rikossarjojen uhri. Hätäpuhelun tallenteelta kuuluvat Jukka Lahden viimeiset sanat ja sen ymmärtäminen on pysäyttävä kokemus. Noiden peruuttamattomien minuuttien aikana hän menettää henkensä, jonka seurauksena alkaa hänen perheensä tuhoaminen eräiden viranomaisten toimesta, joille totuus tapahtumista ei ole ollut pääasia.

Elizabeth Loftus: The fiction of memory

Niina Bergin blogin kirjastosta löytyy useita Anu Suomelan suomennoksia professori Elizabeth Loftuksen muistia käsittelevistä artikkeleista, kuten mm. myös videolla mainittu tapaus “kuka käytti hyväksi Jane Doea?”.

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan:

Niina Berg blogi

Gorilla-efekti 

Puhelimen vierestä ei näe terassin ovelle

HÄTÄTÄPUHELUN TARKKA LITTEROINTI

Hätäpuhelu-elokuva on valmis. Kuuntele ohjaaja Pekka Lehdon haastattelu.

Ulvilan hätäkeskuspuhelu

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:

Ari Auer ja kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama

24/03/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama kertoi syyskuussa vuonna 2011 lehdille Anneli Auerin veljen Ari Auerin toimittaneen hänelle keskimmäisen kahden lapsen tarinoita. Kaksi päivää myöhemmin veljeni Jens Kukka haettiin kesken unen kodistaan kahdeksan poliisin rynnäköllä. Hän on edelleen samalla painajaismaisella matkalla.

 

IL: Miksi Auerin veli kääntyi siskoaan vastaan?
Julkaistu 06.09.2011

“Veli otti elokuun alussa yhteyttä syyttäjä Jarmo Valkamaan ja kertoi haluavansa tulla esittelemään materiaalia, joka voisi viitata Auerin syyllisyyteen. Jutut olivat peräisin Auerin 12- ja 9-vuotiailta lapsilta, jotka olivat kertoneet enolleen omaehtoisesti tietoja murhayöstä.”


“Auerin kolme nuorinta lasta on sijoitettu veljen ja tämän vaimon luo. Syyttäjät ovatkin pohtineet, tuliko veli tiedoillaan esiin sen vuoksi, että saisi pitää Auerin lapset itsellään.

–       Meillä ei ole herännyt epäilystä sellaisesta, mutta tietenkin olemme pohtineet vaikuttaako se mahdollisesti asiaan. Puolustus tulee varmasti ensimmäisenä vetoamaan tähän. Siitä ei ole tässä vaiheessa näyttöä, Valkama sanoo.”

Näyttöä lapsikaappauksesta ei tietenkään ole, kun asia jätetään tutkimatta. Riittääkö, että asianosainen (veli) sanoo, ettei korvauksilla ole hänelle merkitystä? Näin tässä asiassa on valitettavasti menetelty. Kantaako kukaan vastuun tästä menettelystä jää nähtäväksi.

 

Ari Auerin outo soitto

Syyttäjä Valkama vierittää vastuun tapahtumista Ari Auerin niskaan.

 

Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama oli siis palannut ensimmäinen päivä elokuuta 2011 lomaltaan, kun heti aamusta hän sai omien sanojensa mukaan oudon puhelinsoiton Ari Auerilta. Myöhemmin järjestetyssä tapaamisessa Ari Auer oli esitellyt lapsilta saamaansa uutta todistusmateriaalia (=lasten kertomuksia) Anneli Auerin syyllisyydestä murhaan.

Tuon oudon puhelinsoiton saatuaan kihlakunnansyyttäjä Valkama tiedotti välittömästi medialle hakevansa muutoksenhakulupaa korkeimmalta oikeudelta. Asia oli esillä Satakunnan Kansan nettisivuilla tuona samana elokuisena aamuna jo klo 11.26

Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkamalla ei ole voinut olla käytännössä ollenkaan aikaa lomalta palattuaan miettiä Ari Auerin mahdollisia lapsikaappausmotiiveja. Mikäli tämä versio tapahtumista on alkuunkaan edes totta?

Helsingin Sanomat International raportoi 26.8.2011 syyttäjä Valkaman sanoneen Anneli Auerin uuden kotietsinnän jälkeen:

“What I can say is that it is not possible to conduct a new house search on the basis of old evidence. We naturally have to have something new to support us. Something new has emerged after early June, and it has led to a situation in which we have seen it as appropriate to conduct a search”, says Jarmo Valkama, one of the prosecutors in the case.

Oliko Ari Auerin puhelu sittenkään yllätys lomalta palaavalle syyttäjä Valkamalle? Lähtikö syyttäjä Valkama sittenkin rauhallisin mielin kesälomalleen heinäkuun alussa, tietäen saavansa uusia todisteita Anneli Aueria vastaan heti lomalta palatessaan? Kenen idea oli alunperin se, että Ari Auer vie siskonsa lapset pitkälle merimatkalle upouudella hienolla veneellään, jossa hän vaimonsa kanssa videokuvasi traumatisoituneiden lasten kauhukertomuksia omasta äidistään? Kehoittiko poliisi tai syyttäjä Ari Aueria haastattelemaan ja videokuvaamaan traumatisoituneita lapsia?

Valkama kesälomalla M

Syyttäjä Valkama lomatamineissaan.

Miksi Ari Auer ei mieluumminkin palauttanut lapsia omalle äidilleen tämän vapauduttua vankeudesta syyttömänä? Mikä (tai kuka) esti Ari Aueria yhdistämästä lapsia äitinsä kanssa jo toukokuussa 2011? Mikäli tarkoitus oli viedä lapset vain lomalle, niin miksi ei lasten äitiä kutsuttu mukaan merimatkalle? Miksi Ari Auer odotteli syyttäjä Valkaman paluuta lomalta, eikä kertonut lasten levottomista kertomuksista esimerkiksi sijoituksesta vastanneelle sosiaaliviranomaiselle? Miksi oli tärkeätä esitellä lasten mielikuvituksellisia tarinoita juuri syyttäjä Valkamalle?

Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkaman on täytynyt miettiä valmiiksi miten tyrmätä etukäteen mahdollinen varteenotettava vaihtoehto lapsikaappauksesta (veli vaimoineen sai yli 9000 eur/kk korvauksia lasten hoidosta). Valkaman lausunto mediassa 06.09.2011 oli tarkoitettu lamauttavaksi iskuksi puolustukselle. Valkama iski mediassa jo ennenkuin puolustus edes tiesi mitä tuleman pitää. Se oli tyypillistä epäreilua mediaoikeudenkäyntiä syyttäjä Valkamalta Anneli Aueria vastaan.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Linkki avautuu uuteen ikkunaan.

Anneli Auerin vanhemmat todistajina oikeudessa

 

 

Paateron laiva ei uponnut, – vielä

12/12/2013

Päivitetty 23.03.2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voi rullata alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös arkisto-sivulta.

Paateron laiva ei uponnut, – vielä

Satakunnan käräjäoikeus on tänään 12.12.2013 tuominnut Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen.

Kaksi tuomaria on hyväksynyt syytteen, toinen osin tuomiossa lausuttuja perusteita täydentäen.

Erimieltä ollut tuomari on katsonut, että vaikkakin syytteen puolesta puhuvia seikkoja on, jää asiassa kuitenkin varteenotettava epäily siitä, että asunnossa on voinut tekoaikaan olla ulkopuolinen henkilö paikalla, minkä vuoksi hän olisi hylännyt syytteen.

Blogistilla ei ole enään pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Suomessa poliisi ja tuomioistuimet olisi rakenteellisesti korruptoituneita, kun syyttömiä tuomitaan ilman todisteita ja vastoin näyttöä pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Asia ei jää tähän.

***

25.11.2013, Poliisiylijohtaja Paatero: Kannan vastuun paremmin pysymällä virassa

“Mikko Paatero kertoi pitämässään lehdistötilaisuudessa, että hän jatkaa poliisiylijohtajana. Paateron mukaan hän kantaa vastuunsa paremmin pysymällä virassa, eikä hän harkitse irtisanoutumista. Sisäministeri Räsänen antoi viime torstaina Mikko Paaterolle viikonlopun yli aikaa miettiä, voiko tämä jatkaa tehtävässään.” – Nelonen.fi

ALLA JOITAKIN AIEMPIA PAATERO-UUTISIA:

Paatero Räsänen

Paatero kiemurtelee

Paatero naistenhakkaajista

Helsingin huumeyksikön johtajan Jari Aarnion korruptio-tutkinta lähti käyntiin prostituoidun “Saaran” kertomuksella. Saara kertoo, ettei poliisi ottanut hänen kertomustaan todesta. Saarasta ei ole kuulunut sen koommin enään mitään. Linkki Helsingin Sanomien juttuun alempana.

Paatero Aarnio

“Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Juha Kääriäisen mukaan Helsingin huumepoliisiin liittyvä vyyhti voi heikentää hetkellisesti kansalaisten luottamusta poliisia kohtaan. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten luottamus poliisiin on Euroopan kärkeä…Hän arvelee, että huumepoliisin toimet voivat myös kerätä ymmärrystä.

– Tavallinen kansalainen voi ajatella myös, että on ihan hyvä, että poliisi käyttää kaikkia keinoja, jopa laittomia, kunhan voittaa taistelun huumeita vastaan.”

Lähde: HS 20.11.2013, Ministeri Räsänen: Poliisijohdon luottamus on nyt puntarissa

***

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Auer-tapauksessa poliisi on syyllistynyt todistusaineiston pimittämiseen ja manipulointiin, ja paljon muuhun, mistä kaikesta kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen päätti jättää syyttämättä eräitä Satakunnan poliisilaitoksella työskentelevää poliiseja, joista Auer oli tehnyt rikosilmoituksen.

“Tutkintapyynnön mukaan Aueriin kohdistetussa esitutkinnassa olisi rikottu esitutkintalain säännöksiä. Tutkintapyynnön mukaan esitutkinnassa olisi muun muassa toimittu syyttömyysolettaman vastaisesti, kuulusteltu Aueria ja muita esitutkintalain vastaisesti, tiedotettu esitutkinnasta esitutkintalain vastaisesti sekä jätetty esitutkinnasta pois materiaalia, joka tutkintapyynnön tekijän näkemyksen mukaan olisi tullut liittää aineistoon.” – Satakunnan Kansa 4.12.2013

Sen sijaan valtionsyyttäjä Jorma Äijälä piti huolta, että Auerin syyttömyyteen uskovaa ensimmäistä tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahtea syytetään virka-asemansa väärinkäyttämisestä, koska tämä oli lähettänyt Porilaisen näyttelijä Kai Tannerin huputetun valokuvan sähköpostilla Auerille ennen tunnistusrivin järjestämistä. Joutsenlahti sai menettelystään sakot Satakunnan käräjäoikeudessa 01.03.2014. Käräjäoikeuden mukaan Juha Joutsenlahden toiminta rikkoi syyttömyysolettamaa.

***

04.09.2013 IltaSanomat

Tutkinnanjohtaja: “Mikään näyttö ei kytkenyt Aueria murhan tekijäksi”

Joutsenlahti Paaterosta

Kova on ollut yritys saada Anneli Auerista tehtyä syyllinen. Yleensä henkirikokset selviävät vähemmälläkin yrityksellä, sillä tekijä on tehnyt tekonsa pikaistuksissaan ja jättänyt poliisille joukon kiistattomia todisteita syyllisyydestään. Harvalla epäillyllä on myöskään joukkoa ihmisiä puolustamassa tämän syyttömyyttä. Anneli Auerin tapauksessa poliisi on joutunut soveltamaan ja säveltämään todisteita Annelia vastaan.

Poliisin ja syyttäjän viisi vuotta kestänyt ristiretki Anneli Aueria vastaan ei näytä saavan loppua edelleenkään tällä viimeisimmällä Satakunnan käräjäoikeuden tuomiolla. Oikeusoppineet ihmettelevät professori Jyrki Virolaisen blogissa, kuinka voi olla mahdollista, että korkeimmalle oikeudelle esitetyt uudet todisteet , joilla valituslupa heltisi, on sivuutettu ja tuomio perustuu sittenkin vanhoille näytöille, joista on jo entuudestaan hovioikeuden yksimielinen vapauttava tuomio.

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan

JYRKI VIROLAINEN  808. Ulvila-juttu käy entistä sekavammaksi, käräjäoikeudelta jälleen äänestyspäätös

Helsingin Sanomat – SAARAN TARINA

Paatero: Kannan vastuuni paremmin pysymällä virassa

Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä ajaa terrorilla Auer-tuomiota

Entäs valtionsyyttäjä Jorma Äijälän teot?

Voit rullata sivua alas edellisiin artikkeleihin (toimii ainoastaan kotisivulla). Kaikki kirjoitukset löytyvät myös arkisto-sivulta.

 

Jukka S. Lahti R.I.P.

01/12/2013

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

+++

Ulvilalainen Jukka S. Lahti oli neljän pienen lapsen isä

Ulvilalainen Jukka S. Lahti oli neljän pienen lapsen isä

 

Seitsemän vuotta on pitkä aika. Harva muistaa mitä teki tuona joulukuisena päivänä, kun Ulvilassa tapahtui koko kansaa koskettava tragedia. Jukka S. Lahden murhalla oli hyvin kauaskantoiset ja monisäkeiset seuraukset. Tuskin murhaaja itsekään osasi arvata, että yhden miehen murhasta tuhoutuisi kokonainen perhe, ja kansalaisten vankkaa uskoa poliisiin ja oikeuslaitokseen koeteltaisiin vakavasti ensimmäistä kertaa koko Suomen historian aikana.

Toivon, että sijaiskodissa annetaan lapsille mahdollisuus muistella lasten omaa isää, joka rakasti jokaista lastaan yhtä paljon. Jukka Lahti oli perheenpää, joka työpäivänsä päätteeksi osallistui lastensa hampaiden pesuun ja nukuttamiseen. Kiireiselle isälle nämä olivat tärkeitä yhteisiä hetkiä lasten kanssa. Tällä tavoin isä halusi olla mukana lastensa elämässä edes pienen hetken jokaisena päivänä.

Lapsilla on oikeus oman identiteettinsä muodostamisen kannalta tietää kuka ja millainen heidän isänsä oli. Erityisen tärkeätä lasten on tietää, että he olivat haluttuja ja että heitä rakastettiin. Kasvaessaan lapset tulevat ymmärtämään, että heissä on puolet isää ja puolet äitiä. Tietyt luonteenpiirteet ovat periytyviä, olen tämän itse omassa elämässäni saanut kokea.

Yhtälailla tärkeätä lasten on tuntea oma äitinsä ja tietää, ettei heidän äitinsä ole “kauhujentalon emäntä”, kuten julkisuudessa on esitetty. Lasten tulee tietää, että myös heidän äitinsä rakastaa heitä, kaikista tapahtumista huolimatta. Äidin rakkaus ei kuole koskaan.

Lasten tulisi tietää se mitä veljeni Jens kertoi minulle; että heidän perheensä oli aivan tavallinen perhe, jota kohtasi kauhea onnettomuus. Onnettomuuksia sattuu monissa perheissä, ja isiä kuolee mm. sodissa ja vaikka autokolareissa. Toki murha on kammottavin tapa menettää läheinen ihminen.

Tutkinnanjohtaja Joutsenlahti näki Annelin itkevän

Tutkinnanjohtaja Joutsenlahti näki Annelin itkevän

Suuren menetyksen lisäksi Jukka Lahden murha koetteli koko perheen turvallisuudentunnetta. Äiti Anneli kaipasi aikuista seuraa ja tukijaa perheensä arkeen. Myös lapset kaipasivat turvallista perheenpäätä, ja erityisesti pienimmät lapset pitivät Jensistä. Jens kertoi, että he olivat ihanan hellyyttäviä ja vilkkaita lapsia. Tämän takia oli erittäin raaka temppu poliisilta pettää näiden haavoittuvien lasten luottamus tuomalla perheen arkeen peiteseppo. Vaikka peiteseppokaan ei havainnut mitään poikkeavaa perheen elämässä ja jopa todisti Annelin olevan lapsilleen hyvä äiti, niin silti poliisit veivät lapsilta äidin.

Parin viikon päästä Satakunnan käräjäoikeus antaa päätöksensä Ulvilan surma-asiassa. Odotan sen olevan täysin vapauttava, sillä tiedän varmuudella, ettei Annelin ole ollut mahdollista murhata miestään. Oikea murhaaja tietää saman omallatunnollaan, ja kenties saman tietää myös hänen partnerinsa. Ei ole helppoa kantaa näin valtavaa salaisuutta.

YLE Elävä arkisto – Ulvilan murha

Uusi näyttö paljasti motiivin murhaan?

09/11/2013

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

+++

Seitsemän vuotta on tullut pian täyteen Ulvilan murhasta ja syyllinen on edelleen vapaana. Hän saattaa hyvinkin olla naimisissa ja hänellä saattaa olla lapsia. Siltikin Satakunnan poliisit ovat vierittäneet syyllisyyden yksinomaan neljän lapsen yksinhuoltaja leskiäidin niskaan. Murhasta alunperin epäilyn alla olevat pääsivät kuin koirat veräjästä KRP:n dna-sotkun takia.

Satakunnan käräjäoikeudessa on äskettäin saatu päätökseen leskiäidin kolmas oikeuskierros. Tuomio kuullaan Joulun alla 12.12.2013. Anneli Auerilla on joka tapauksessa edessään jo viides Joulu vankilassa erossa lapsistaan.

Blogi Joulu

Joulu on perhejuhla

Keväällä 2011 Vaasan hovioikeus oli todennut yksimielisesti Anneli Auerin syyttömäksi miehensä murhaan. Syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala onnistuivat saamaan valitusluvan korkeimmalta oikeudelta salatuilla lasten kertomuksilla.

Syyttäjä: Uusi näyttö paljastaa Anneli Auerin motiivin murhaan

7.6.2013 Toni Lehtinen – Helsingin Sanomat

    Pori. Syyttäjä Jarmo Valkaman mukaan poliisin keräämä lisäaineisto paljastaa Ulvilan murhaan motiivin. Lisämateriaalissa on väitteitä Anneli Auerin saatananpalvonnasta ja Auerin lasten kertomuksia.

    “Olemme olleet hukassa motiivin suhteen. Nyt meillä on tarjota uutta näyttöä, joka avaa teon motiivia”, Valkama kertoi istunnossa.

    Syyttäjä haluaa salata lähes koko lisäaineiston, mukaan lukien juuri motiivin.

    “Asia on hyvin poikkeuksellinen. Huuleni ovat sinetöidyt, Valkama totesi medialle henkirikosasian valmistavan istunnon tauolla.

    Satakunnan käräjäoikeus päättää lisämateriaalin salaamisesta perjantaina.

    Osa saatananpalvonta-aineistosta julkistettiin viime vuonna. Syyttäjien mukaan uhrin, Jukka S. Lahden, olkavarsien pistohaavoista muodostui risti väärinpäin. Syyttäjä aikoo kutsua pääkäsittelyyn todistajaksi eläkkeellä oleva erityisopettajan, joka perehtynyt saatananpalvontaan.

    Valkaman mukaan lisäaineistossa on “ilmennyt enemmänkin viitteitä vastaaviin seikkoihin.”

    Auerin puolustusasianajaja Juha Manner vaatii valtaosaa uudesta aineistosta julkiseksi. Hänen mukaansa tietojen vain osittainen julkaiseminen sotii Auerin oikeusturvaa vastaan.

    “Osittainen julkisuus on kaikista pahinta Auerille”, Manner painotti istunnossa. jota on kuuntelemassa parikymmentä toimittajaa.

    Korkein oikeus palautti henkirikosasian käräjäoikeuteen viime vuonna. KKO perusteli päätöstään sillä, että korkeimmalle oikeudelle esitelty laaja uusi materiaali pitää käsitellä useammassa oikeusasteessa

    Satakunnan käräjäoikeus totesi Anneli Auerin syylliseksi miehensä murhaan vuonna 2010. Seuraavana vuonna Vaasan hovioikeus kumosi tuomion ja totesi Auerin syyttömäksi. Hovioikeuden mukaan muun muassa vanhimman lapsen todistus tuntemattomasta miehestä oli riittävä epäily Auerin syyttömyydestä.

    Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa joulukuussa 2006.

BLOGISTIN KOMMENTTI

 

Uudella näytöllä syyttäjä Valkama viittaa Anneli Auerin pienten lasten kertomuksiin, jotka hän oli saanut haltuunsa Annelin veljeltä Ari Auerilta. Ari Auer oli videoinut yhdessä vaimonsa Minna Auerin kanssa lasten kertomuksia pitkällä merimatkalla kesällä 2011 uudessa luksusveneessään.

Syyttäjä on halunnut salata lasten kaikki kertomukset. Nekin, jotka eivät pidä sisällään raiskausväitteitä. Raiskausväitteet ilmestyivät mukaan lasten tarinoihin vasta myöhemmissä viranomaisten suorittamissa haastatteluissa elokuussa 2011.

Syyttäjä on siis halunnut salata myös ne lasten kertomukset, jotka sisältävät fiktiivisen motiivin Ulvilan murhaan. Lapset ovat kertoneet enolleen Harry Pottermaisissa tarinoissaan, kuinka äiti tappoi isin suojaten itseään veriroiskeilta pyyhkeillä ja kilvillä.

Anneli Auerin pienimmät lapset ovat kehittäneet omissa mielissään tarinan, jolla selittää miten ja miksi äiti oli tappanut isin, ja joutunut sitten vankilaan. Onhan heiltä tätä tarinaa usein kysytty jopa poliisin toimesta. Tarinoihin liitettiin mukaan isosisko, jota sijaisperheessä pidettiin pahana.

Alla on surullisen kuuluisa Apu-lehden haastattelu loppukesästä 2011, jossa järkyttyneen oloinen Anneli Auer yrittää selostaa toimittajalle juuri kuulemiaan uusia syytteitä. Anneli ei tässä vaiheessa aavista joutuvansa uudelleen syyttömänä vankilaan. Hän ei tunnu tietävän mitään myöskään seksuaalirikossyytteistä, jotka poliisi sai irti lapsista vasta viimeisissä viranomaishaastatteluissa. Annelilla ei ole aavistustakaan miksi vanhin tytär on eristetty ja “viety turvaan”.

Syyttäjä Valkaman vaatiessa lasten kertomusten salausta, hän oli sitäkin avoimempi koskien lasten nimiä. Hän oli Satakunnan käräjäoikeuden istunnoissa toimittajien ja yleisön kuullen puhunut “X:n (Annelin pojan) jutuista” ja paljastanut vanhimman lapsen uuden sukunimen, jonka lapsi on joutunut itselleen ottamaan suojellakseen itseään ikävältä huomiolta koulussa ja kaveripiirissä. Paikalla olleet toimittajat olivat kuulemma olleet närkästyneitä syyttäjä Valkaman käytöksestä. Asianajaja Hakasenkin olisi syytä olla asiasta närkästynyt, hänellehän määrättiin aikoinaan sakot lasten henkilöllisyyden paljastamisesta lehdistölle, vaikka syyttäjä Valkama oli ehtinyt silläkin kertaa edelle. Eri asia on saako syyttäjä Valkama koskaan sakot teoistaan?

Väitteet saatananpalvonnasta ovat oleellinen osa äitiään pelkäävien lasten kertomuksista. Valkamalla ei ilmeisesti pokka pitänyt näitä lisäaineistoja ja motiiveja esittää julkisuudessa joutumatta itse naurunalaiseksi? Ne piti hänen mukaan voida esittää salaisesti suljettujen ovien takana, ettei oma uskottavuus kärsi?

Julkisuudessa Valkama on joutunut vähättelemään saatananpalvonnan osuutta uudessa näytössä “sivujuonteen sivujuonteeksi”, “pelkäksi lisämausteeksi” ja “rikkana rokassa”.

Valkaman lause “on ilmennyt enemmänkin viitteitä” tarkoittaa suomeksi, ettei ole mitään todisteita väitetyistä teoista, on ainoastaan pienten pelokkaiden lasten keksimiä kauhutarinoita äidistään, pari huuhaa yllätystodistajaa ja joukko entisen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden yksityiselämää, persoonaa ja murhatutkintaa arvostelevaa poliisia.

Koska Porin käräjäoikeus ei hyväksynyt Valkaman vaatimusta käydä koko murhaoikeudenkäyntiä suljettujen ovien takana, joutui syyttäjä perääntymään saatanapalvonta-syytteistä ja tyytymään pelkkiin lasten kertomuksiin myymälävarkauksista, joihin heidän “paha äitinsä”, maan kuulu “kauhujentalon emäntä”, oli heidät muunmuassa muka pakottanut. Näin toimii lapsen mieli silloin, kun on luvallista ja jopa toivottua syyttää pahaksi moitittua ihmistä ihan mistä vaan.

Jukan ristipistot

Alkuperäinen kuva uhrin pistojäljistä (MTV3), johon nettikirjoittaja lisännyt ristit ja rastit

Ristipistot ruumiissa – tällaisista jäljistä Auerin jutussa pääteltiin saatananpalvonta

MTV3, julkaistu 09.05.2012

Saatananpalvontaepäilyt heräsivät poliisissa Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kuulemisen jälkeen viime kesänä. Lapset kertoivat poliisille eläinten uhraamisesta ja rituaaleista.

Poliisi otti tämän jälkeen, viisi vuotta Ulvilan murhan tapahtumisen jälkeen, esiin ruumiskuvat uuteen tarkasteluun.

Niistä löytyvistä pistojäljistä tulkittiin, että olkavarsista löytyvät kuviot muistuttaisivat väärinpäin käännettyä ristiä. Poliisi haki myös tukea Auerin vankilassa piirtämistä kuvista.

Jukka Lahden ruumiissa oli kymmeniä pistovammoja. Kuoleman aiheutti kuitenkin päähän kohdistettu erittäin raaka väkivalta.

Keijo Ahorinta

Keke viihtyy nuorten seurassa

Lopulta Valkama nöyrästi luopui itseoppineen uskovaisen saatanapalvontaekspertti Keijo Ahorinnan asiantuntijuudesta. Samoin olisi tosin pitänyt käydä poliisin kanssa läheistä yhteistyötä tekevän uskovaisen gynekologin Minna Joki-Erkkilän kanssa, joka uskoo immenkalvojen takaisinkasvuun ja esiintyy todistajana jopa ihotautilääkärin roolissa. Joki-Erkkilä ei koskaan sulje pois rikoksen mahdollisuutta, vaikka mitään todisteita, tai viitteitä ei löytyisikään. “Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”, kuten eräs vartiksi kuuluisuuteen noussut dosentti sanoi. Näin ei pitäisi kuitenkaan olla lääketieteessä, tai tieteessä yleensäkään. Asiantuntijalausuntojen tulisi perustua tieteelliseen tutkittuun tietoon.

Anneli Auerin ja Jens Kukan oikeusturvaa on totisesti koeteltu viimeisen kahden vuoden aikana, jonka ajan molemmat ovat istuneet syyttöminä vankilassa pelkästään lasten tarinoiden takia, jotka on järjestelmällisesti pyritty salaamaan.

Turun hovioikeuden tuomio seri-asiassa oli törkeä oikeusmurha, sillä syyttömyyttä todistaneet seikat jätettiin täysin huomiotta. Hovioikeuden julkisessa selosteessa keskityttiin sensijaan luomaan kuvaa perheessä tapahtuneista saatananpalvontarituaaleista, joiden yhteydessä lasten iholle (esim. olkapäihin) olisi viillelty arpia. Viiltelyväitteet eivät kuitenkaan liittyneet Jenssiin tai väitettyihin seksuaalirikoksiin millään tavalla. Kaikenlisäksi väitetyt arvet ovat paljaalle silmälle näkymättömiä, ja vain samaisen uskovaisen gynekologin havaitsemia.

Järkevää epäillä?

Näin kirjoittivat syyttäjät korkeimmalle oikeudelle valituslupaa hakiessaan

Satakunnan käräjäoikeuden Ulvilan murhan uusintakäsittelyä seuranneet ovat voineet todeta, että syyttäjä Valkaman uudet todisteet olivat kutistuneet olemattomiksi. Syyttäjällä ei ollut esittää edes selkeätä teonkuvausta. Oliko kyseessä harkittu murha, kuten pelokkaiden lasten puheet esittivät, vaiko riidan päätteeksi tapahtunut äkkipikaistuksissa tehty surma? Oliko uhri hengissä vaiko kuollut hätäpuhelun aikana? Oliko hätäpuhelu etukäteen nauhoitettu, kuten lapset nyt väittivät? Puhuvatko pienimmät palturia ja vanhin totta?

Se miten näin pitkälle on voitu äärimmäisen kallista oikeusmurhaa Suomessa toteuttaa on johtunut salaisista oikeudenkäynneistä suljettujen ovien takana. Lasten kertomusten julkistaminen niiltä osin, kun ne eivät sisällä seksuaalirikosväitteitä antaa mahdollisuuden tapausta seuranneille ymmärtää miten tarinat ovat alunperin syntyneet ja miten tietyt viranomaiset ovat niihin suhtautuneet. Olisi myös hyvä selvittää miten ovat sijaisvanhemmat suhtautuneet tarinoihin, joille ei ole löytynyt mitään totuuspohjaa?

 

Lainaus oikeustoimittaja Mikko Niskasaaren blogista:

Auerin veli (jatkossa V): Käyttäytyskös ne [äiti ja isosisko] jotenkin muuten oudosti.

Lapsi (L): Ne oli sellattii, että ne oli jotenkin tosi ilosia ja.

V: Aivan. No tuleeks sulle jotain muita muistikuvia, kun sä oot kuullu niitteen juttuja ja. Siel Halisissa.

L: Ne on haaveillu muittekin sukulaisten murhaamisesta, et ne sais niitten rahat ja.

V: Miten se esimerkiksi [isosiskon] kohdalla on ilmennyt.

L: No siis, kun mä oon salakuunnellu siinä, niin sitten ne on yhdessä siinä jutellu. Ja sit niinku ne luuli, ettei siin oo ketään kuuntelemassa, niin sitten ne puhus.

V: No sit voitas tulla tänne [sijaisvanhemmille], kun muutitte, niin sä voit kertoo siit [isosiskosta], mitä kaikkee se täällä. Lähinnä tota niitä mitä koskee meidän tappamista tai tämmöstä näin, sä voisit kertoo.

L: No se on, sellattee, et se on varastanut kaikkii kynttilöitä ja tuikkuja ja sytkäreitä ja tulitikkuja, se on tahtonu polttaa tän ja sit se on suihkutellut kaikkialle muurahaismyrkkyä. Ruokiin jääkaappiin ja uuniin ja tonne astianpesukoneeseen ja kahvinkeittimiin ja kaikkialle.

V: Mikä sillä oli tarkoituksena, kun se sitä suihkutteli.

L: No se halus tappaa teidät.

V: Aivan.

L: Ja sitten on varastanu kaikkia vasaroita ja isoi jakoavaimii ja muita työkaluja. Ja sitten se on suihkultellut muurhaismyrkkyy ja sit kaikkee sellaista siivousainetta, mikä on erityisen herkasti syttyvää ja.

V: Mikä se siinä ajatuksena oli.

L: Se oli ajatuksena, et sitten talo palais paremmin.

V: Hö.

Löysivätkö sijaisvanhemmat nokea nurkista? Kutsuttiinko paikalle palokunta? Löytyikö syytetyn hallusta sytytin, sytykkeitä, muurahaismyrkkyä ja muita väitettyjä välineitä? Onko oikein toistella lapselle tarinaa vahvistavasti ja tarinointia yllyttävästi “aivan” ? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on EI.

Ja lopuksi, oliko todellakin aiheellista sijaisvanhempien toimittaa tarinoita syyttäjille? Entä mitä sanovat lasten hyvinvoinnista ja sijoituksesta vastaavat sosiaaliviranomaiset? Eivät kai viranomaiset voi loputtomiin asti piiloutua vastuuta salailun taakse?

Satakunnan käräjäoikeus määräsi osan lasten haastatteluista, eli Ulvilan murhaoikeudenkäynnin todistusaineistosta julkisiksi kesäkuussa tänä vuonna. Syyttäjä valitti päätöksestä, mutta syyskuussa Vaasan hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen ennallaan. Syyttäjä Valkama päätti olla venyttämättä totuuden esilletuloa sen enempää, ja jätti valittamatta päätöksestä korkeimmalle oikeudelle.  Tämä on hyvin positiivinen käänne syyttömien puolustukselle.

PIENIÄ JULMIA TARINOITA

AUER-KÄRÄJIEN YHTEENVETOA

INKVISITIO PÄÄTTI ULVILAN MURHAKÄRÄJÄT

OIKEUTTA PITKÄN KAAVAN MUKAAN

 

 

 

 

Ulvilan murha – teonkuvaus vuonna 2013

19/06/2013

 

kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama & Kalle Kulmala rentoina

Jarmo Valkama & Kalle Kulmala rentoina lokakuussa 2012. Mikäs täs on syytellessä, kun on lapsitodistajat, suljetut ovet ja salaiset asiakirjat, – täynnä Harry Potter pornoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alla on Satakunnan käräjäoikeudelle Porissa 07.06.2013 jätetystä haastehakemuksesta syyttäjävaljakon työnäyte.

Vaadimme vastaajalle rangaistusta seuraavasta rikoksesta:

MURHA

(6580/R/0016735/06)

Rikoslaki 21luku2§2

1.12.2006 ULVILA

Teonkuvaus:

 

ANNELI AUER on keskinäisen riidan jälkeen tappanut alla tarkemmin kuvatulla tavalla puolisonsa Jukka Lahden.

Lahden palattua noin 23.00 aikaan työmatkalta on puolisoiden välille syntynyt jo aikaisemmista erimielisyyksistä johtuva riita, mistä on ollut seurauksena myös puolin ja toisin tapahtunut kiinnikäyminen. Riidan pahentuminen on johtanut tak­kapuiden ja keittiöveitsen käyttämiseen lyöntiaseina millä viimeksi mainitulla Jukka Lahti on myös sohaissut Aueria kerran rintaan aiheuttaen tälle vertavuota­van haavan.

Auerin saatua jossain vaiheessa veitsen haltuunsa hän on Lahden käsivarsiin ja kä­siin osuneiden lyöntien lisäksi lyönyt tätä veitsellä kaksi kertaa kylkeen ja kerran kainaion alueelle siten, että veitsen terä on joka lyönnillä ulottunut 11-20 cm sy­vyyteen vartalon sisään.

Lyönneistä kylkeen ja kainalon alueille on aiheutunut Jukka Lahdelle runsaasti vertavuotavia haavoja ja toimintakyvyn menetys. Hän on todennäköisesti myös menettänyt tajuntansa, minkä johdosta Auer on luullut tappaneensa puolisonsa.

Tämän jälkeen hän on ikkunan rikkomalla ja verisiä kengänjälkiä myös terassin oven ulkopuolelle tehden lavastanut tilanteen sellaiseksi, että asuntoon olisi ikku­nan rikkoen tullut ulkopuolinen henkilö, joka olisi suorittanut Jukka Lahdelle yllä mainitun teon.

Lahti ei kuitenkaan ollut Auerin edellisten lyöntien johdosta kuollut vaan tullut jossakin vaiheessa tajuihinsa alkaen voimakkaasti valittamaan. Estääkseen jalkeilla olleen lapsensa näkemästä teon loppuunsaattamista Auer on soittanut hätäkeskuk­seen ja soiton aikana käskenyt tämän jäädä puhelimeen mennen itse makuuhuo­neeseen, missä hän on lyönyt lattialla maannutta Jukka Lahtea kaksi kertaa jollakin painavalla esineellä kasvoihin ja päähän seurauksin, että tämä on kallon murskan­neen iskun johdosta välittömästi kuollut. Tämän jälkeen Auer on palannut puheli­meen.

Koska Auer on ensin aiheuttanut veitsellä useita vakavia ja kivuliaita vammoja Lahdelle ja apua hankkimatta antanut tämän kärsiä pidemmän aikaa ennen teon loppuunsaattamista ja koska Lahti on ollut puolustuskyvyttömässä tilassa on teko tapahtunut erittäin raa’ alla ja julmalla tavalla. Ottaen lisäksi huomioon, että tapah­tumahetkellä heidän yhteiset lapset ovat olleet hereillä kuullen ja osin nähden isän­sä kuolinkamppailun on tekoa kokonaisuudessaan arvioituna pidettävä murhana.

 

Anneli Auer kiistää syytteen murhasta 1.12.2006 Ulvilassa sekä vaihtoehtoisen syytteen taposta.

BLOGISTIN KOMMENTTI

 

Syyttäjien teonkuvauksesta puuttuu kokonaan se, että Anneli Auer olisi etukäteen nauhoittanut ääniä, joita hän soitti taustalla hätäpuhelua suorittaessaan. Tämä Annelin 12-vuotiaan pojan esittämä väite löytyy kuitenkin todistusteemoista.

Supatusta ja nauhurin naksahduksia?

Teema: Hätäkeskuspuhelun äänistä osa on hyvin mahdollisesti peräisin aikaisemmin tehdyltä ja puhelun aikana soitetulta tallenteelta

Todistusteema: Auerilta on takavarikoitu soittimia, joita on ollut mahdollista käyttää murhan ajankohtana.

Todistusteema: Auerilta on takavarikoitu sanelukone, jota on ollut mahdollista käyttää murhan ajankohtana

Näistä ehdottomasti hauskin on tämä:

Todistusteema: Anneli Auerin tietokoneella on ollut äänitiedostoja, jotka ovat sisältäneet mm. erilaisia tallennettuja ääniä, ääniefektejä ja muokattuja tiedostoja, mikä osoittaa Auerin kiinnostusta erilaisten äänten tallentamiseen ja niiden käyttöön.

Miten on, löytyikö Auerin tietokoneelta samanlaisten äänten tallenteita, kuin hätäpuhelusta on kuultavissa? Omassa tietokoneessani oli multimedia äänitiedostoja valmiiksi ostettaessa. Kaikkien internetin ja multimedian kanssa työskentelevien ihmisten tietokoneilta löytyy luonnollisesti äänitiedostoja.

Syyttäjien teonkuvauksesta puuttuu myös kokonaan se millä tavoin ja missä vaiheessa Anneli Auer suoritti väitetyn etukäteisnauhoituksen? Mikä oli väitetyn alaikäisen apurin osuus nauhoituksissa ja niiden hätäkeskukseen soitossa? Entä mitkä osuudet hätäpuhelusta olivat etukäteen nauhoitettuja?

Syyttäjien teonkuvaus on kaikinpuolin ristiriitainen sille todistusteemalle, että Anneli Auer olisi etukäteen suunnitellut murhan.

Mietitäänpä hetki.

Väittävätkö syyttäjät todellakin, että Anneli Auer nauhoitti etukäteen miehensä murhan, eli iskuäänet ja niitä seuraavat uhrin huudot kivusta? Nauhoittiko Auer miehensä avunhuudot, nauhalta kuuluvan kiroilun, sekä raivokkaan käskyn kuolla?

Soiko asunnossa todellakin hätäpuhelun aikana nauhuri, ja Anneli kävi hätäpuhelun aikana teeskentelemässä, että siellä olisi joku huutaen “hei lopeta!”, juosten sitten huoneistossa karkuun olematonta surmaajaa?

Oliko Jukka Lahti hengissä, vaiko kuollut hätäpuhelun aikana? Mikäli Jukka Lahti kuoli hätäpuhelun aikana, niin mitkä äänet olivat etukäteen äänitettyjä? Mikäli Jukka Lahti oli etukäteen surmattu, niin nauhoittiko Anneli Auer sadistisesti miehensä avunhuudot ja kuolinkamppailun äänet tätä surmatessaan? Miten Auerille olisi tullut tämä asia mieleen kesken väitetyn riidan ja puukon kanssa heilumisen? Ai niin, kaikki oli etukäteen suunniteltua, vai oliko?

9. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 28.8.2009 liitteineen

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Anneli Auerin tuottaman sur­maamiseen viittaavan sanonnan sijainti suhteessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvaan tapahtumainkulkuun ja se, että Anneli Auer on ollut poissa puhelimesta hetkellä, jolloin Jukka Lahti on saanut kuolettavat iskut, ja että hän on palannut puhelimeen 10 -13 sekunnin kuluttua tapahtumasta. Nämä seikat todentavat ajalli­sesti Anneli Auerin mahdollisuutta surmata Jukka Lahti ja hänen surmaamistah­toaan.

Leikitään hetki ajatuksella, että Anneli Auer olisi hätäpuhelun aikana karjunut tuon karmivan “kuole!”-käskyn miehelleen antaessaan tälle kuoliniskut.

Syyttäjien väite ei istu yhteen hätäpuhelutallenteen aikajanan kanssa. Tekemässäni hätäpuhelun literoinnissani totean:

Tallenteen kohdassa 2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.

Kohdassa 2:07 Anneli on juuri palannut sisälle ja kohdassa 2:08 – 2:09 Anneli Auer on varmuudella puhelimen ja vanhimman lapsensa vieressä.

Syyttäjien esittämän kymmenen sekunttia “kuole!”-huudon jälkeen kohdassa 2:13 Anneli on lähdössä puhelimen viereltä kohti takkahuonetta. – Seitsemän sekunttia myöhemmin Anneli on n. 6 metrin päässä puhelimesta takkahuoneen äärellä, josta hän huutaa murhaajalle kohdassa 2:22 “hei lopeta!”, jonka jälkeen hän taas pakenee surmaajaa takaisin puhelimeen päin. (Katso asunnon pohjapiirros Ulvilan hätäpuhelu – Johdanto artikkelista).

Mikäli Anneli olisi ollut väitetty murhaaja, “kuole!”-huudon jälkeen hänellä olisi ollut vain 5 sekunttia aikaa antaa kaksi kuolettavaa iskua miehelleen Jukka Lahdelle ja siirtyä takkahuoneen perältä, mistä ruumis löytyi, puhelimen viereen n. 10 metrin matka yli lasinsirujen ja verilammikon. Tämä on täysin mahdoton yhtälö. Lisäksi hän olisi ollut yltäpäältä veressä puhelimeen palatessaan. Tytär olisi tämän varmasti siinä tilanteessa huomioinut. Puhelun päätyttyä muutamassa minuutissa paikalle saapuneet poliisit olisivat tämän myös aivan varmasti huomioineet, tutkittuaan jopa viemärit mahdollisen peseytymisen varalta. Ei pidä myöskään unohtaa sitä kiirettä, jolla Annelin olisi tullut pystyä piilottamaan väitetty suojavaatetus, kadonneiksi väitetyt kengät, kuolettaviin iskuihin käytetty surma-ase jne. Poliisipartion saapuessa paikalle Anneli oli heidän mukaansa paljain jaloin ulkona odottamassa heitä verisessä teepaidassaan.

Väite Jukka Lahden “tuleminen tajuihinsa” hätäpuhelun aikana ei myöskään voi olla johdonmukaisen ajattelun tulosta. Jukka Lahden voimakkaat karjaisut reaktioina iskulyönteihin kuuluvat tallenteelta selvästi Annelin ollessa puhelimessa. Hän ei ääntele tuskasta yksin takkahuoneessa, vaan ulkopuolisen murhaajan iskujen seurauksena.

Anneli on esitutkinta kuulemisissaan kertonut paenneensa murhaajaa. Hän jopa toteaa hätäpuhelun aikana kohdassa:

2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)

2:59 Häke: Joo

3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).

Miksi tätä on syyttäjien ja poliisin niin ylivoimaisen vaikea uskoa todeksi? Miksi tyttären todistusta siitä, että hän näki murhaajan poistuvan ei ole otettu todesta? Miksi hätäpuhelu litteroitiin niin virheellisesti? Miksi syyttäjien teonkuvaus on pahasti ristiriidassa todistusteemojen kanssa? Miksi lähes viisi vuotta tapahtumien jälkeen Annelin poika on yhtäkkiä muistavinaan, että äiti tappoi isin yhdessä sisarensa kanssa? Miksi yksikään psykologi pitäisi pojan versiota tapahtumista uskottavina, ja tytön epäuskottavina?

Lopuksi lainaan itseäni Satakunnan Kansalle (Alma Media) joulukuussa 2011 antamastani haastattelusta, jonka lehden toimitus päätti ystävällisesti sensuroida, eli hyllyttää. Miksi poliisi ja syyttäjät ovat saaneet olla yksin äänessä suomalaisessa mediassa ja syytetyt sekä heidän puolustajansa on vaiennettu? Näinkö Suomessa jaetaan oikeutta ja kohdellaan ihmisiä tasapuolisesti?

“Auerkin syytön”

XXXXX on lukemansa perusteella varma, että myös yhä vangittuna oleva Anneli Auer on syytön. Sen XXXXX on kirjoittanut myös Auerin tiedoksi kirjeitse Turun vankilaan.

– Hänellä olisi varmasti paikka Mossadin (Israelin tiedustelujoukot) joukoissa, jos hän neljän lapsen äitinä olisi pystynyt kylmäverisesti surmaamaan miehensä ja samalla muistanut painaa nauhurin record-nappia.

-Haluaisin nämä ammattitaidottomat poliisit ja syyttäjät pois viralta, vaikka en siihen pystykään. Tämä kaikki maksaa suomalaisille veronmaksajille ihan hirveästi,  XXXXX paukauttaa puhelinkeskustelun lopuksi.

Ulvilan hätäpuhelu – JOHDANTO

Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

 

 

 

 

Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

07/06/2013

Ulvila emergency call – an accurate transcription, (in Finnish only for now. I may translate it later). The police has circulated a false transcription in the Finnish press. The aim has been to make Anneli Auer look guilty for the murder of her husband. The police has claimed for years that there was no outside assailant, and have managed to make Anneli’s youngest children scared of their mother. It is the only reason why the children started telling horror stories about their mother after she was suddenly released from prison in spring 2011.

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

 Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

Olen merkinnyt litterointiin värikoodein äänten lähteet.

  • Äidin ja tyttären repliikit
  • Uhrin äänet
  • Iskuäänet ja huonekalujen liikahdukset
  • Murhaajan äänet
  • Mahdolliset muut murhaajan äänet, sekä muut epäselvyydet

HUOM! Suosittelen avaamaan erilliselle selaimen ikkunalle Tähtisentien asunnon pohjapiirroksen itse hätäpuhelua kuunnellessa ja litterointiani seuratessasi. (Linkit alempana).

 

Hätäkeskuspuhelu alkaa 1.12. 2006 kello 2.43,22.

0:00 Epäilty: Huoh!

0:00 Häke: Hätäkeskus.

0:01 Epäilty nopeasti huutaen: Huoh! Tää, – Tääl o joku tappaja. *Tulkaa nopeesti!  (*kuuluu vaimeita taustaääniä)

0:03 Häke: Mi-, mikä? (päällekkäin soittajan kanssa)

0:04 Epäilty huutaen ja hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää (huoh).

0:05 Häke vaativasti: Rauhotu, mikä paikkakunta?

0:06 Epäilty kiireisesti: Ööh…Ulvila!

0:08 Häke rauhallisesti: Ulvila, jooh. (Taustalta kuuluu vaimeita ääniä).

0:10 Epäilty: nielaisee ja sanoo kiireisesti osoitteen: Tähtisentie 54

0:11 Häke: Anteeks mikä?

0:12 Epäilty toistaa painokkaasti tien nimen ja hengittää huohottaen: Tähtisentie!

0:13 Taustalta kuuluu joku ääni. Voi olla luurin pitämisestä kädessä, liikehtimisestä tai häkestä?

0:14 Häke rauhallisesti: Joo-o.

0:15 Epäilty toistaa kadun numeron: 54!

0:16 Häke rauhallisesti: Onks tää omakotitalo?

0:17 Epäilty vastaa nopeasti: On. Kuuluu vaimeita taustaääniä.

0:17 Häke: Joo, Mitä siellä nyt tapahtuu?

0:19 Epäilty hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.

0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla? Taustalla uhri huutaa samaan aikaan kivusta: Auuu!

0:24 Epäilty vastaa kiireisesti: Kyllä!

0:24 Häke kysyy vaativasti päälle: Kuka siellä hakkaa puukolla?

0:25 Taustalta kuuluu (uhrin?) ääntä. Sanoo epäselvästi jotain? Öyn?

0:26 Epäilty vastaa päälle: Heti.

0:27 Häke vaativasti: Kuka siellä* hakkaa puukolla? *taustalla kuuluu uhrin valitusta Uhri: Auu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)

0:28 Epäilty hengittää raskaasti luuriin

0:29 Häke: Tunneksä sitä?

0:30 Epäilty (hengästyneesti, murtuneella äänellä epätoivoisena, mutta rauhallisemmin): E-Ei siel o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsi(n). Mu-Mullakin tulee näköjää verta.

0:35 Häke: Joo, -joo.

0:36 Epäilty huudahtaa hätääntyneesti: Hei! Nopeesti!

0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?

0:39 Epäilty epätoivoisesti kiirehtien: Meil o myös neljä lasta täälläh.

0:41 Häke: Neljä lasta?

0:42 Epäilty painokkaasti: Kylläh!

0:43 Häke: Jaaha,* Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois. (*Taustalta kuuluu samalla äännähdys).

0:47 Epäilty: Enh. Epäilty hengittää raskaasti luuriin.

0:50 Taustalta kuuluu kovalla kuin huonekalun liikahdus (laahaava ääni) ja heti perään uhrin huutoa tuskasta Uhri: A-Aiii!

0:52 Epäilty huudahtaa hädissään: Nopeesti! Epäilty hengittää raskasti hengitys vapisten luuriin.

0:53 Uhri: huutaa taustalla mahdollisesti “tuu joo” (tarkoittaen tuu jo?)

0:54 Epäilty hengittää raskaasti, sanoo epätoivoisena kimakalla äänellä: Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?

0:56 Uhri: Iskuääni ja heti perään uhrin reaktio: -Uohh!, perään kaksi perättäistä onttoa iskuääntä (kuin klapilla päähän iskuja?), joiden jälkeen Uhri parahtaa: Ähh! ja jotain muuta, joka katkeaa kesken epäillyn alkaessa taas puhua luuriin.

0:59 Epäilty huudahtaa epätoivoisesti ja hengästyneenä lapselleen, joka on ilmeisesti näköyhteydessä takkahuoneeseen: Meni, -lähtikse mies jo?

– Korjaan, että tässä kohtaa nauhaa ei käy vielä selville onko lapsi tullut jo huoneestaan. Anneli on voinut tarkoittaa tämän sittenkin miehelleen. Lapsen ilmestyminen kutsuttaessa tulee selväksi kohdassa 1:36. Tämän väärinkäsityksen takia Annelia on syytetty lapsen lähettämisestä katsomaan onko murhaaja vielä talossa.

1:01 Uhri: Kopsautus ja Aargh!! (erittäin voimakas karjaisu tuskasta).

1:02 Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)

1:04 Epäilty: huoahtaa puhelimeen ja hengittää raskaasti

1:06 Kuin huonekalun laahaus ääni ja kolaus/iskuääni?.

1:08 Toinen laahaava ääni ja uhrin älähdys päällekkäin uuoh!

1:09 Isku/kopsahdus ja uhri huutaa tuskasta: Äähh, auuh!

1:10 Epäilty: hengittää raskaasti puhelimessa

1:11 Iskuääni ja uhri huutaa kovaa tuskasta: Tule Aaahh! (yrittää sanoa tule auttaan, mutta kova kipu estää lauseen loppuun lausumisen?)

1:12 Epäilty: O-Onks joku tulossa jo? hengitys edelleen epätasaista

1:14 Taustalta kuuluu painokas: Vittu! Tämä on ulkopuolinen murhaaja, sillä epäilty on puhelimessa ja heti perään kuuluu uhrin älähdys kivusta

1:15 Uhri tuskainen: Öhh! vaimeata kolinaa

1:16 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin.

1:18 Uhri huudahtaa lyhyesti…auto! -Voi yrittää sanoa auta!?

1:19 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin. Taustatapahtumia vaikea erottaa hengityksen alta, kuin kopsahdus kuuluisi.

1:21 kopsahdus

1:23 vaimea iskuääni

1:24 toinen vaimea iskuääni

1:25 kolmas vaimea iskuääni, Uhri tuskasta: Uoh!

1:26 Epäilty hengittää edelleen raskaasti luuriin.

1:26 taustalla iskuääni tai huonekalun liikahdus ja Ähh!

1:28 Uhri huutaa: Karkuun! tai Varpyyyyyn! perään kopsahdus, vaiko puhelin käsittelystä ääni?

1:30 Uhri huutaa: —-, tule tänne apuun! Epäilty hengittää raskaasti luuriin, joten vaikea kuulla alkua. Liitessä 33 (FBI versio?) KKO:n arkistossa kuulin saman kohdan: Annu, tule tänne apuun!”

1:34 –35 KATKOS nauhassa, katkaisiko häke vahingossa nauhoituksen ollessaan pois linjalta? TARKISTETTAVA onko tämä katkos alkuperäisessä häkenauhassa, vai onko nauhaa poliisi käsitellyt? Miksi katkos, kun epäilty hengittää kuitenkin luuriin ja äänentaso on nousussa, ei laskussa (ei voi olla noise gate effect/squelch)?

===

1:36 Epäilty huudahtaa: Hei, mun täytyy ny. (huutaa lastaan nimeltä!).

1:38 Lapsi etäämmältä: Niih.

1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?

1:40 Taustalta vaimea ääni: Joo! ja kopsahdus ääni päälle. Ei kuullosta uhrilta eikä lapselta, vaan pikemminkin ulkopuoliselta, sillä äänimaisema poikkeaa edellisistä. Vai onko mikrofoni voinut vääristää lapsen äänen mikäli tämä on ollut kääntyneenä pois mikrofonin suunnasta?

1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.

1:42 Lapsi: Mitä mä…? Taustalta kuuluu uhrin huuto ”Tule apuun”

1:43 Epäilty vastaa päälle: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et

 1:46 Uhri huutaa vaativasti mongertaen: Tule pjaa pjaa! (yrittää sanoa Tule pian pian?)

1:46 Epäilty: me pysytään sen linjoil. Tämä oli litteroitu täysin väärin ja väärän ihmisen sanomaksi ”Mite mä pääse linjoil”. Nauhoituksessa on eri atmosferinen saundi (äänimaisema), ei taustaääniä, ei hengitystä. Luuri on kauempana suusta, epäilty ojentaa sitä juuri lapselle? Tapahtuiko sama, kun lapsi vastasi ”Joo” aiemmin?

1:48 Uhri huutaa erittäin vaativasti: Tule(han)*Annu auttaa(n)! (*kopsahdus tai lasin päällä askel?) Tämäkin on ollut täysin väärin litteroitu  ”No vähä voit auttaakii” Luuri on suunnattuna/ojennettu lapselle takkahuoneeseen päin, sillä tämä kuuluu hyvin selvästi.

1:50 Uhri: Tule Annu! kopsahdus, lasin päällä kävely tai isku?

1:51 Epäilty kysyy mieheltään topakasti takkahuoneen ääreltä: Lähtikse jo?

 1:52 Uhri huutaa epätoivoisena vaimolleen: Tule auttaan!

1:54 Epäilty huutaa raivokkaasti ja paniikissa lujaa (näkee murhaajan?): “mitäkö” tai “pitääkö”

1:55 Uhri: (y)öh! (ähkäisy, huonekalun ääni tai iskun ääni? Murhaaja Jukan kimpussa?)

1:56 Epäilty huutaa kimakasti paniikissa murhaajalle: Vittikö! Murhaaja kääntyy Annelia kohden?

1:57 – 2.00 juoksuaskelia (Epäilty pakenee murhaajaa, suunta ohi puhelimen), tuulikaapin oven aukaisu 1:58/59?). MENEEKÖ ULOS ASTI? Kts. etp.

2:00 Uhri huutaa epäselvästi: Tule (Annu) aut! lapsen hengitys kuuluu luurissa

2:02 Uhri: A-laa-lalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä) kivusta ja pelosta mongerrus, kun murhaaja kääntyy takaisin uhrin kimppuun?

2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.

2:03-04 Uhri mongertaa tuskissaan kuin ”aijaa lalalala, puheesta ei saa selvää

2:05 vaimea kopsahdus tai askel keskellä mongerrusta?

2:05/06 Uhri: LaLa ja perään Uhh! Ulkopuolinen surmaaja ähkäisee ponnistuksesta uhrin kimpussa? Epäilty ei ehtisi millään takaisin puhelimeen kahdessa sekunnissa takkahuoneesta.

2:07 vaimeita askelia kohti puhelinta. Anneli on palannut sisälle.

2:08 Epäilty: voihkaisee puhelimeen (kuuluu voimakkaasti): nyyh! taustalta kuuluu uhrin parkaisu –Ääh!

2:09 Epäilty tokaisee epätoivoisena aivan lapsen viereltä luuriin: Tuleeksielt kettää?

2:10 Lapsi ahdistuneena puhelimeen: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä (*)voi huonosti…(kimakalla anelevalla äänellä). Vetää henkeä. *(kuuluu taustaääni. Liian lyhyt, ei saa selvää lapsen jatkaessa puhetta päälle).

2:14/15: Kuuluu Annelin kolme askelta taustalta kohti takkahuonetta.

2:16 Lapsi jatkaa epätoivoisella kimakalla äänellä:  Tulkaa äkkii! (taustalla uhri valittaa –aah!)

2:17 Taustalla uhrin valitusta tai surmaajan puhetta: kuin ”(n)ui vaa –”. Taustaäänet kuuluuvat erittäin vaimeana lapsen puhuessa luuriin.

2:18 Lapsi vetää henkeä ahdistuneena: Iih!

2:19 Lapsi huutaa tuskaisena: Iskä, älä kuole! Taustalla ääntelyä, josta ei saa selvää, koska lapsi huutaa puhelimeen.

2:22 Uhri: Aiih!

2:22/23 Epäilty huutaa todella raivokkaasti surmaajalle: Hei, lopeta!

2:24 – 2.27 Nopeita pakenevia askelien ääniä. Epäilty juoksee karkuun surmaajaa. Suunta jälleen puhelinta kohti pois takkahuoneen suulta?

2.25/26 Tuntematon ääni juoksuaskelten joukosta kuin: ”Aja”.

2:26 Häke tulee linjoille ja katkaisee samalla juoksuaskelten ja muut äänet: Joo, haloo.

2:27/28 Uhri tai tuntematon vaimeasti: kuulostaa kuin ”Se jäi”.

2:28 Lapsi epätoivoisena kimakalla äänellä: Nii, tulkaa äkkii (taustalla joku lyhyt ääni, onko isku?), mun iskä voi huonosti, -jooko? (taustalla jotain vaimeeta kolinaa, tai luurin pitely käsissä?)

2:31 Häke: Joo, tä-sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte? Häke nostanut volyymia, sillä häken hengitys suhisee mikrofonissa?

2:35 Lapsi vastaa lohduttautuneena: Äiti.

2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?

2:38 Lapsi: Äiti tuu. (Huom. Lapsella on näköyhteys äitiin).

2:39 (kolahdus)

2:39 Lapsi lohduttautuneena: Nyt siel puhutaa taas.

2:41 taustalta kuuluu vaimea kolahdus epäillyn tarttuessa luuriin

2:42 Epäilty ääni vapisten / hätääntyneellä itkuisella äänellä: Mä yritä(n) auttaa. Tämä puuttuu kokonaan Niemen litteroinnista!

2:43 Epäilty jatkaa epätoivoisena: Onks sielt tulos joku?

2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä, voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Taustalta kuuluu vaimeita ”high pitch” ääniä ja kolahdus! Surmaaja kalauttaa uhria? Onko poliisiradio auki?

2:47 Epäilty: Joo. (osittain päällekkäin häken kanssa)

2:47 Häke: Mikä tää tilanne nyt? Apu on koko ajan tulossa.

2:49/50 Taustalta kuuluu puhetta! Surmaaja edelleen uhrin kimpussa? Joko surmaaja puhuu jollekkin, tai poliisiradiolinja on auki?

2:50 Epäilty: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se (huoh). Kuuluuko täs kohtaa kolahdus taustalta?

2:51 Epäilty vetää henkeä: -Ehh!

2:52 Epäilty jatkaa: -hajotti meiän ton, -huoh (vetää henkeä)

2:53 Häke: Niih.

2:54 Epäilty jatkaa: se takaovi, Kuuluuko täs kohtaa vaimea kolahdus taustalta?.

2:55 Häke: Joo-o

2:54 Epäilty jatkaa häken päälle: sil o mus-mustat vaatteet.

2:56 Häke: Joo, onks hän siel paikal viel?

2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)

2:59 Häke: Joo

3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).

3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? (volyymia nostettiin taas häkessä, kuuluu huomattavasti kovempaa).

3:09 kova rahina (hengitys mikrofoniin?).

3:10 Epäilty: Makaa siel lattial ja huus äske a(pua)

3:11 Epäilty huudahtaa tuskaisena: Nyt hiljeni!

3:13 Lapsi alkaa itkeä taustalla, Iiih…

3:13 Häke puhuu päälle: Sun mies hiljeni vai? lapsen itkua kuuluu taustalla

3:14 Epäilty vetää henkeä

3:15-17 Lapsi: voimakas pitkä kirkaisu

kohdassa 3:16 lapsen kirkuessa kuuluu kopsahdus. Tippuiko murhaajalta veitsi lattialle poistuessaan? Sitä mieltä oli myös jutun taktinen päätutkija rikoskomisario Kare Koskinen, että tekijä poistuu, kun lapsi kirkaisee.

3:17 Häke: Haloo! plus joku taustaääni/puhetta kuuluu häkestä?

3:18 Epäilty: Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. Vetää henkeä, -Nyyh!

3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana sielä makaa vai? Lapsi itkee taustalla ja vaimeita muita taustaääniä (häkestä?).

3:25/26 Epäilty nyyhkäisee puhelimeen

3:26 Epäilty jatkaa itkuisena: Mä en tie, mä oon nyt keittiös, mä enh (huohottaa).

3:29 Epäilty jatkaa kysyen: Meneks mä kattomaa? Huoh.

3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?

3:33 Epäilty: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa siis.

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?

3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.

3:39 Häke: Jaaha.

3:39 Epäilty kysyy lähellään seisovalta lapselta hauraalla äänellä: (Lapsen nimi), oliks se viel siel? Hengitystä luuriin

3:41 Lapsi vaimealla äänellä: Joo, se lähti.

3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?

3:43 Häke: Joo, Sano vähä tuntomerkkejä* mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta? *Häken taustalta kuuluu möreitä ääniä. Onko ne peräisin poliisiradiosta?

3:47 Epäilty: Mustat vaatteet, semmonen joku (huoh), sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä, vähä, aika tukeva (huoh).

3:53 Häke: Joo.

3:54 Epäilty sanoo hengästyneesti ja ääni vapisten: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle.

3:58 Häke: Iha vieras.

3:59 Epäilty: Jooh (taustalta kuuluu lapsen itkua).

3:59-4:00 Häke: Joo

4.00 Epäilty epätoivoisena: Nyyh! Heih, tulkaa nopeesti!

4:01 Häke päällekkäin epäillyn kanssa, lohduttaen: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.

4:05 Epäilty: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?

4:07 Häke: On, ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa, ni poliisi soittaa.

4:11 Epäilty: Joo.

4:12 Häke: No ni, täst tavottaa tästä sun numerosta, mistä sä soitat nyt. (lapsi itkee taustalla)

4:14 Epäilty: Joo.

4:15 Häke: No ni, me voidaan lopettaa, poliisi soittaa. (lapsi itkee taustalla).

4:16 Epäilty: Selvä.

4:17 Häke: Joo, joo hei.

4:18 Epäilty lohdullisena: Heihei.

– Poliisi saapui paikalle n. 4 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen 2:51.

+++

Kuuntele Ulvilan hätäpuhelu

 

Lue myös litteroinnin johdanto ja katso asunnon pohjapiirrosta täältä:

http://anneliauer.com/wp-admin/post.php?post=379&action=edit

Entä lähettikö Anneli tyttärensä katsomaan murhaajaa?

http://anneliauer.com/wp-admin/post.php?post=864&action=edit

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

FAKTAT JA FIKTIOT

04/02/2013

Welcome to Anneli Auer blog page.  English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English will follow at a later date.

Tervetuloa Anneli Auer blogiin. Aiheena on mm. Ulvilan murha, Satakunnan poliisi, tekaistut seksuaalirikossyytteet ja se miten syytön ihminen voi joutua korruptoituneiden viranomaisten silmätikuksi Suomessa.

***

FAKTAT JA FIKTIOT

Internetissä on levinnyt kaikenlaista väärää tietoa liittyen minuun ja veljeeni Jens Kukkaan. Fakta ja fiktio sulautuvat saumattomasti yhteen eri nettifoorumeissa, joissa yksi ensin keksii jonkun villin arvauksen ja sitten toinen tarttuu asiaan “faktana”. Minua usein huvittaa nämä spekulaatiot, että olisimme esim.Virosta kotoisin jne.

Veljeni “omituista” etunimeä on myös kovasti ihmetelty. Jens on tanskalainen nimi  ja ihan tavallista suomalaista Jussia vastaava. Useimmat kotitekoiset nettisalapoliisit eivät näytä tietävän paljoakaan oman kotikuntansa ulkopuolella olevasta maailmasta, joten heille kerrottakoon, että Tanska on osa Skandinaviaa ja EU:ta, ettei nyt ihan hirveän eksoottisesta nimestä ole kyse.

Omalla nimelläni onkin sitten kaukaisemmat heprealaiset alkujuuret. Vanhempamme halusivat antaa meille kansainväliset nimet, ja omalla kohdallani tuo kaukaa viisas päätös oli myös enteilevä, sillä olen asunut puolet elämästäni ulkomailla.

Joku ilkeämielinen kirjoitti myös, ettei veljelläni olisi ollenkaan ystäviä. Ihmettelen, oliko poliisi kuunnellut juuri tätä henkilöä, sillä Satakunnan poliisi teki ison virheen siinäkin, ettei tutkinut Jensin taustoja. Ystäviä luonnetodistajiksi oikeuteen on riittänyt niinkin useita, että listalta on ollut pakko karsia nimiä pois. Kiitän sydämestäni kaikkia rohkeita ihmisiä, jotka ovat seisseet Jensin rinnalla ja antaneet tukensa näin “häpeällisen” asian selvittämisessä.

Ilmeisesti Satakunnan poliisit todellakin kuvittelivat, että Jensillä olisi ainoastaan 79-vuotias isä puolustajana ja että hänet olisi sen takia helppo lavastaa Annelin “rikoskumppaniksi”? Kukaan ei tulisi nostamaan asiasta meteliä? Vanha pappa ehtii kupsahtaa ennenkuin poika pääsee vapaaksi? Pieleen meni poliisin toimet tämänkin “esitutkinnan” suhteen. Elämän kriisitilanteissa todellinen ystävyys mitataan ja on ollut aivan mahtavaa nähdä ihmisten puoltavan totuutta pyytettömästi. Rehellisyys on edelleenkin Suomessa useimmille ihmisille itseisarvo.

Olen äskettäin aloittanut näiden kahden blogin kirjoittamisen siitä syystä, että poliisi on yksipuolisesti dominoinut tiedottamista seriasioista, luoden epäreilun tilanteen syytetyille. Toinen blogini on englanninkielinen ja on nimeltään  www.helsinkitaxidriver.com. Kerron siinä Ulvilan murhamysteerin taustoista ja kuinka siitä on jouduttu nykyiseen tilanteeseen.

Tämän blogin avasin Annelille lahjaksi. Hän voi jatkaa blogin kirjoittamista vankilasta vapauduttuaan. Tämä Annelin blogi on pääosin suomenkielinen. Vierailijoita blogeissa on käynyt jo useista maista ympäri maailman. Toivotan kaikki tervetulleiksi seuraamaan Annelin ja Jensin uskomatonta tarinaa.

Susku, Jensin sisko

PS. Siis aivan oikea sisko, ei puolisisko. Ja ihan olemassaoleva henkilö. Tämä tiedoksi niille nettisalapoliiseille, joiden mielestä on aivan kummallista, että kehtaan puolustaa veljeäni vääriltä syytöksiltä.