Anneli Auer, a victim of corruption in Finland
Show MenuHide Menu

Tag: Matti Nissinen

Angelina Jolie ja Anneli Auer

13/03/2018

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy helposti kaikki aiemmat kirjoitukset.

Changeling

Angelina Jolie ja Anneli Auer

Angelina Jolien tähdittämä elokuva Changeling (Vaihdokas) perustuu tositarinaan, jossa on useita yhtymäkohtia Anneli Auerin tarinan kanssa.

Elokuvassa Christine Collins (Angelina Jolie) on yksinhuoltajaäiti, jonka lapsi kaapataan. Poliisi löytää pojan kuukausien kuluttua ja järjestää näyttävän mediaspektaakkelin juhlistamaan tapahtumaa. Huojentunut äiti saatetaan juna-asemalle vastaanottamaan kadonnutta lastaan suuren mediahuomion keskellä. Junasta astuukin vieras poika, mutta viranomaiset eivät halua uskoa äitiä, vaan vakuuttelevat hämmentyneelle Christinelle, että poika on muuttunut viidessä kuukaudessa. Kaiken lisäksi poika itsekin väittää olevansa Christinen kadonnut lapsi. Hämmentynyt äiti vie lapsen kotiinsa, mutta palaa poliisiasemalle kertomaan, ettei lapsi todellakaan ole hänen kadonnut poikansa.

Christine vaatii poliisia jatkamaan poikansa etsintöjä, mutta joutuukin hankaluuksiin viranomaisten kanssa, joille pääasiana on säilyttää omat kasvonsa ja auktoriteettinsa. Lehdissä juttu oli jo ratkaistu, eikä poliisilla ollut halua jatkaa pidemmälle. Poliisi kieltäytyy röyhkeästi myöntämästä tekemäänsä virhettä, ja hyökkää äitiä vastaan esittämällä tämän tasapainottomana ja huonona äitinä.

“Changeling – vaihdokas (engl. Changeling) on yhdysvaltalainen vuonna 2008 valmistunut draamaelokuva. Elokuvan on ohjannut Clint Eastwood. Sen päosissa ovat Angelina Jolie, Gattlin Griffith ja John Malkovich. Elokuva perustuu tositapahtumiin.
Elokuva sai Suomen ensi-iltansa 9. tammikuuta 2009.

Changeling sijoittuu vuoden 1928 Los Angelesiin. Lauantaiaamuna Christine Collins (Angelina Jolie) hyvästeli Walter-poikansa ja lähti töihin. Palattuaan kotiin hän huomasi pojan kadonneen. Seuraa tulokseton etsintä ja kuukausia myöhemmin itseään Walteriksi väittävä poika palautetaan kotiin. Christine ei kuitenkaan tunnista poikaa omakseen. Poliisien, toimittajien ja omien ristiriitaisten tunteittensa pökerryttämä Christine antaa pojan kuitenkin jäädä yhdeksi yöksi. Harhaiseksi ja sopimattomaksi solvattuna hän löytää liittolaisen papista nimeltä Gustav Briegleb (John Malkovich).” – — Wikipedia

Poikaa ei tunnista myöskään pojan opettaja, eikä pojan hammaslääkäri, jolla oli luonnollisesti tiedot potilaansa hampaista. Nämäkään tosiseikat eivät poliisia heilauta. Kun Christine saa tuekseen tunnetun kansalaisaktivistin, ja poliisin kriitikon, radiossa evankeliumia saarnaavan Gustav Brieglebin (John Malkovich), poliisi päättää vaientaa hankalan äidin lähettämällä tämän mielisairaalaan. Siellä Christine tapaa muita viranomaisten kanssa törmäyskurssille ajautuneita naisia, julmia hoitajia, ja asenteellisen lääkärin, jolla on pelottava määrä valtaa määrätä potilaitaan mm. sähköshokki-hoitoon vasten näiden omaa tahtoa.

“Nimettömät asiantuntijat”

Los Angelesin poliisi vetosi julkisuudessa (kuten syyttäjä Jarmo Valkama Auerin tapauksessa) käyttäneensä “huippuasiantuntijoitaan” tunnistamaan luovutetun pojan henkilöllisyyden. Poliisin “huippuasiantuntijat” olivat myös valtuutettuja rankaisemaan hankalaksi heittäytynyttä äitiä. Anneli Auerin tapauksesta on nähtävissä, että näitä poliisin innokkaita pikkuapulaisia löytyy yhteiskunnasta edelleenkin, kuin natsi-Saksassa konsanaan, valmiina toteuttamaan virkavallan vääryyksiä. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, kuuluu vanha sanonta. Ehkäpä natsien keskitysleirien työntekijöitä ei pitäisi vaatia vastuuseen vuosikymmenten jälkeen, sillä hehän tekivät vain työtä käskettyä, vai mitä?

Nämä poliisin pikku apulaiset, ja mielellään nimettöminä pysyttelevät “huippuasiantuntijat” tuskin joutuvat koskaan vastuuseen Suomessa. Myös virkarikoksiin syyllistyneiden poliisien saattaminen oikeudelliseen vastuuseen on osoittautunut lähestulkoon mahdottomaksi. Siitä löytyy useita esimerkkejä oikeustoimittaja Mikko Niskasaaren blogista.

 

LAPD riot

 

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1928 Los Angelesiin. Elokuva kertoo myöskin poliisin (Los Angeles Police Department /LAPD) rakenteellisesta korruptiosta tuona aikakautena. Poliisi toimi tuolloin lain yläpuolella ja täysin ilman valvontaa. Yksittäinen kansalainen on aina erittäin heikossa asemassa silloin, kun poliisin sisäinen valvonta ei toimi, eikä poliisirikoksiin suhtauduta riittävällä vakavuudella, tai niitä koskevat tutkimukset torpataan, kuten Suomessa valtakunnansyyttäjän virastossa on jo pitkään tehty.

“Suomella ei ole varaa toiseen Bodomiin”

Yhdeksänvuotiaan Walter Collinsin katoaminen oli saanut mediassa laajaa julkisuutta ja johtanut useisiin tuloksettomiin tutkintoihin. Valmiiksi korruptioskandaalien keskellä painiskelevalla Los Angelesin poliisilla ei ollut varaa saada enempää negatiivista julkisuutta, joten paineet ratkaista Walterin katoamistapaus olivat vähintäänkin yhtä kovat kuin Porin poliisilla ja syyttäjälaitoksella ratkaista Ulvilan surma hinnalla millä hyvänsä. Ennen laajaa julkisuutta saanutta Ulvilan murhaa Suomessa oli nähty toinen suurta julkisuutta saanut – erittäin kalliiksi tullut – ja surkeasti epäonnistunut oikeusprosessi Bodomin murhan ratkaisemiseksi.

Los Angelesin poliisi teki kaikkensa peittääkseen oman virheensä (väärän pojan palauttamisen). Poliisi meni niin pitkälle, että se esitti yksinhuoltajaäidin epävakaana ja huonona äitinä, jonka se lähetti hoitoon psykiatriseen sairaalaan. Poliisi teki kaiken tämän, vaikka kadonneen pojan äiti oli mm. kertonut poliisille, että hänen oma poikansa oli pidempi, ja että hänelle luovutettu poika oli ympärileikattu.

Anneli Auer ja hänen silloin yhdeksänvuotias tyttärensä olivat kertoneet Porin poliisille tuntemattoman huppumiehen tunkeutuneen yöllä taloon. Huppumies ehti paeta yön pimeyteen ennen poliisipartion saapumista rikospaikalle. Huppumiehen pakoreitti kontaminoitiin paikalle saapuneiden poliisien toimista, eikä aamuyöstä paikalle tuotua koiraa voitu viedä talon kuistille ja puutarhaan haistelemaan jälkiä. Huppumiestä ei saatu kiinni, vaikka useita eri tutkintalinjoja oli avattu ja useita henkilöitä kuulusteltu.

Myöhemmin turhautunut ja kolhiutunutta mainettaan vaaliva poliisi keksi alkaa syyttää vaimoa murhasta. Poliisi ja syyttäjät tekivät kaikkensa vakuuttaakseen kansalaisille, että eihän kukaan ulkopuolinen huppumies tunkeudu ihmisten kotiin yöllä. Anneli Auerin heittäydyttyä hankalaksi – eli hänen kiistettyään poliisikuulusteluissa häneltä laittomin keinoin puristetun “tunnustuksen” – onnistuivat poliisi ja syyttäjät maalaamaan hänestä julkisuudessa hirviöäidin, joka viilteli, pahoinpiteli ja raiskasi lapsiaan saatanallisissa rituaaleissa. Poliisin tarvitsi vain käyttää hyväkseen isänsä murhasta traumatisoituneiden pelokkaiden lasten mielikuvitusta.

“Virkavastuun ja valvonnan puute”

Los Angelesissa tilanne kärjistyi vuosien saatossa siihen, ettei korruptioskandaaleissa ryvettynyt, ja epäpätevä poliisi nauttinut enää asukkaiden luottamusta. Christine Collinsin saama epäoikeudenmukainen ja jopa julma kohtelu poliisin taholta osoitti tilanteen niin pahaksi, että poliisijohtajat J.J. Jones ja James Davis saivat lopulta potkut.

Suomessa virkamiehet eivät ole useinkaan joutuneet kantamaan virkavastuuta, jonka toteutumisesta heidän esimiehilleen maksetaan korkeaa palkkaa. Hyvinä esimerkkeinä viimeaikoina ovat olleet poliisiylijohtaja Mikko Paatero (mm. Aarniosta; “En minä mistään mitään tiennyt”), valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen (nepotismista) ja viimeisimpänä pääministeri Juha Sipilä, joka ilmoitti suoralta kädeltä, ettei vaadi Suvi Lindéniltä selvitystä siitä millä asialla entinen kokoomusministeri Lindén oli Ugandassa, jossa hänen kokoomuslainen liikekumppaninsa Tuomas Teräsvuori murhattiin hämärissä olosuhteissa.

Juha Sipilä lausui medialle niinkuin Suomessa yleisesti tapana on:

”Lähtökohtana on aina se, että niin entiset ministerit kuin muutkin itse osaavat arvioida toimintansa. Minulla ei ole tietoa siitä, millä asialla hän on tuolla [Ugandassa] ollut.”

Näin poliittinen- ja virkamiesjohto pesee Suomessa kerta toisensa jälkeen kätensä kaikesta vastuusta, ja samalla myös siitä periaatteesta, että jonkinlaista alaisten valvontaa tarvitsisi yleensä harjoittaa. Esimerkiksi pääministerin sokea luottamus Suvi Lindénin tapauksessa herättää ihmetystä, vaikka asiaan liittyy peräti murha ja mahdollisesti myös asekauppa, huumekauppa, lahjonta ja/tai korkean tason korruptio.

Poliittinen korruptio on luonnollisesti myös se mikä mahdollistaa poliisin korruption. Kun systeemi on rakenteellisesti korruptoitunut, ei virkamieseettisyyden jalo aate toteudu. Kun poliisin annetaan toimia ilman valvontaa ja vastuuta, ovat seuraukset kansalaisten kannalta hyvin tuhoisia, kuten Christine Collins aikoinaan ja sittemmin Anneli Auer saivat karvaasti kokea.

“Changeling is a 2008 American mystery crime drama, thriller film directed, co-produced and scored by Clint Eastwood and written by J. Michael Straczynski,[1] that explores child endangerment, female disempowerment, political corruption, mistreatment of mental health patients, and the repercussions of violence. The script was based on real-life events, specifically the 1928 Wineville Chicken Coop Murders in Mira Loma, California. The film stars Angelina Jolie as a woman reunited with a boy whom she immediately realizes is not her missing son. When she tries to demonstrate this to the police and city authorities, she is vilified as delusional, labeled as an unfit mother, and then confined to a psychiatric ward.”
– https://en.wikipedia.org/wiki/Changeling_(film)

“Tapahtuu vain elokuvissa”

Anneli Auer joutui mielisairaalan lisäksi* vuosiksi vankilaan, jona aikana hänen pienet lapsensa erotettiin ja vieraannutettiin omasta äidistään.

Englannissa myrkytettiin hiljattain entinen venäläinen vakooja Sergei Skripal tyttärensä Julian kera. Maailmassa on paljon raakaa julmuutta ja pahuutta, jollaista tavallisen ihmisen on vaikeata edes kuvitella. Ihmisten kylmäverinen murhaaminen tai murhauttaminen, vaikkapa poliittisista syistä tai rikollisin keinoin hankitun rahan takia, tuntuu tavalliselle kansalaiselle täysin käsittämättömältä asialta, jollaista mielletään tapahtuvan vain elokuvissa. Siksi syyttäjä Jarmo Valkaman väite perheriidan päätteeksi tapahtuneesta verityöstä Ulvilassa oli kansalaisille helpommin miellettävissä oleva selitys. Valitettavasti syyttäjien näyttö (todisteet) hovioikeudelle esittämään tapahtumakuvaukseen ei kuitenkaan ollut riittävä. Näyttöä syytöntä perheenäitiä, Anneli Aueria vastaan ei yksinkertaisesti ollut olemassakaan. Oli vain suuri määrä mielikuvituksellisia ja paikkansa pitämättömiä väitteitä, joita esitettiin näyttävästi mediassa. Anneli Auer vapautettiin korkeimman oikeuden päätöksellä murhasyytteistä, ja vuosikausia jatkuneet oikeusprosessit päättyivät vihdoin 18.12.2015.

Walter Collinsiksi itseään viranomaisille väittänyt kaksitoistavuotias poika, oikealta nimeltään Arthur J. Hutchins Jr., kertoi viisi vuotta myöhemmin syyn kehittämälleen tarinalle. Poika oli traumatisoitunut oman äitinsä kuolemasta kolme vuotta aiemmin hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Poika oli karannut kotoaan ja lukenut lehdistä Walter Collinsin katoamisesta. Poliisin saatua karkulaisen kiinni oli tämä keksinyt valheen esiintyä Walterina, ettei joutuisi palaamaan kotiin inhoamansa äitipuolen luokse.

Anneli Auerin pienten lasten mieliin oli iskostettu käsitys siitä, että äiti olisi murhannut isän, ja olihan näin myös lehdissä kerrottu. Kun äiti yllättäen vapautuikin vankilasta keväällä 2011, keksivät lapset sijaisperheessä yhteisen tarinan äidin hirviömäisyydestä, jottei heidän olisi tarvinnut palata kotiin. Tuomarit päättelivät langettavissa tuomioissaan yleiseen elämänkokemukseensa vedoten, etteivät lapset pystyisi yhdessä keksimään senlaatuisia tarinoita. Anneli Auer ja Jens Kukka tuomittiin syyttöminä suljettujen ovien takana pitkiin vankeusrangaistuksiin teoista, joita kumpikaan ei ollut tehnyt, ja juttu määrättiin salaiseksi 60 vuodeksi.

Salaisuuden pystyvät murtamaan vain Annelin lapset, – yhdessä, tai erikseen.

Walter Collinsia ei koskaan löytynyt. Hänen epäiltiin tulleen kaapatuksi ja murhatuksi maatilalla, jonka omistaja Gordon Stewart Northcott oli ollut aiemmin töissä elintarvikeliikkeessä, jossa Walter oli usein käynyt ostoksilla hänen äitinsä ollessa töissä. Mies jäi kiinni useiden kadonneiden lasten kaappaamisista, murhista ja julmista hyväksikäytöistä. Northcott tuomittiin kuolemaan hirttämällä tammikuussa 1929. Tuomio pantiin täytäntöön vankilassa (San Quentin State Prison) lokakuun toinen päivä vuonna 1930 .

  • *Anneli Auer lähetettiin 17.8.2010 Vanhan Vaasan sairaalaan mielentilatutkimukseen, josta hänet palautettiin takaisin vankilaan 12.10.2010. Mielentilatutkimus valmistui 12.11.2010: – Anneli Auerissa ei todettu merkkejä mielenterveysongelmista, eikä persoonallisuushäiriöistä, tai alkoholiongelmasta. Auer halusi lausunnon kokonaan julkiseksi, mutta käräjäoikeus ei siihen suostunut. Elinkautinen astui voimaan. Lähde: Naakan aikajana. Kiitän ja kumarran kaikille yksityisille kansalaisille, jotka ovat vuosien saatossa tehneet valtavan työn Anneli Auerin oikeuksien toteutumiseksi. Nyt tarvitaan rohkeita ja rehellisiä viranomaisia osallistumaan talkoisiin.

Esteellisyys

Esteellisyys eli jääviys (ruots. jäv) viittaa virkatehtävissä esiintyvään eturistiriitaan. Se tarkoittaa virkamiehen tai luottamushenkilön sopimattomuutta osallistua asian käsittelemiseen tai ratkaisemiseen. Esteellisyys rikkoo hallinnon objektiviteettiperiaatetta, joka pyrkii turvaamaan hallintopäätöksen tai hallinnollisen menettelyn oikeellisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden.
Esteellisyys syntyy, mikäli virkamies tai luottamushenkilö on sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan tai sen asianosaisiin, joka saattaa vaarantaa hänen puolueettomuutensa. Esteellisyyttä ei arvioida konkreettisesti vaan riittää, että puolueettomuus on objektiivisesti ajatellen saattanut vaarantua.
Esteellisyydestä seuraa, että esteellinen henkilö ei voi olla päättämässä asiasta, osallistua asian käsittelyyn eikä edes olla läsnä asiaa käsiteltäessä. Poikkeuksena läsnäolokieltoon on kunnanvaltuusto, jonka kokoukset ovat kaikille julkisia.
Esteellisen henkilön osallistuminen asian käsittelyyn on menettelyvirhe.
– Wikipedia

Syytöntä Anneli Aueria elinkautiseksi vankilaan kammenneet viranomaiset muodostavat pienen, tiiviin ja hyvin arvovaltaisen piirin. Kaikki mahdolliset keinot käytettiin ulvilalaisen perheenäidin kukistamiseksi. Esteellisyys, asenteellisuus ja puolueellisuus eivät ole haitanneet menoa Anneli Aueriin kohdistetussa ajojahdissa.

On ensiarvoisen tärkeätä, että Anneli Auerin tapaus saatetaan puolueettoman tahon tutkittavaksi ja tapaukseen liittyvät korruptoituneet* viranomaistahot paljastetaan. Tämä on kaikkien kansalaisten etu.  Samalla kaatuvat tekaistut syytteet ja tuomiot lasten hyväksikäytöistä. Vasta sitten Anneli Auerilla on  todelliset mahdollisuudet saada oikeutta.

Asia on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä.

* Valta-aseman väärinkäyttö on korruptiota.

 

Lukemista:

Olivatko Anneli Auerin lapset saaneet käsiinsä saatananpalvonta “asiantuntija” Keijo Ahorinnan kirjan

“Saatananpalvonnan monet kasvot” ? Löytynee kirjastoista.

 

LINKIT:

Ulvilan murha, Anneli Auerin tapaus ja viranomaisten korruptio

KANTELU – osa 3 – Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

http://mikkoniskasaari.fi

Sipilä Patria kohusta: Asia puolestamme loppuunkäsitelty

Wineville Chicken Coop Murders

Britannian poliisi: Entinen kaksoisagentti sai hermomyrkkyä

Professori: Virkamiehen jäävättävä itsensä

Esteellisyys – Wikipedia

Tutkimus: Piilokorruption anatomia Suomessa

Hyytävä raportti Suomesta: Korruptio saa rehottaa rauhassa

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Ulvilan murha, Anneli Auerin tapaus ja viranomaisten korruptio

07/04/2017

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Jukka S. Lahti

Henkilöstövalmentaja Jukka S. Lahti murhattiin kotonaan Tähtisentiellä Ulvilassa 01.12.2006. Leski Anneli Auer toivoo poliisin aloittavan murhatutkinnat alusta.

Korruption muotoja ovat mm.: 

  • vallan väärinkäyttö, lahjonta, petokset, kavaltaminen
  • velvollisuuksien laiminlyönti, huonojen toimintatapojen suojelu, huono johtaminen
  • eturistiriidat ja sisäpiiritiedon ja muun luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö
  • integriteetinvastainen verkottuminen, hyvä veli -verkostot
  • lakien ja määräysten kiertäminen
  • tosiasioiden vääristely, perättömät lausunnot, valehtelu
  • dokumenttien ”sormeilu”, yhteisten pelisääntöjen manipuloiminen
  • laiton seuranta ja tarkkailu
  • tehtävien, velvollisuuksien ja valvonnan laiminlyönti ja asioiden viivyttely
  • huonon hallinnon suojelu ja salailu
  • huono johtaminen: välinpitämätön johtamistyö ja alaisten laiminlyönti
  • vääristyneiden, epäreilujen ja epäasiallisten keinojen käyttäminen alaisiin

Lähde: Vaasan yliopisto, professori Ari Salminen

 

Veljeni Jens Kukan pidätyksen jälkeen syksyllä 2011 ymmärsin hyvin nopeasti, että Suomessa esiintyy poliisikorruptiota. Valitettavasti institutionaalinen korruptio Suomessa ulottuu huomattavasti laajemmalle, kuin pelkästään poliisiorganisaatioon. Institutionaalisella korruptiolla tarkoitan julkisen vallan organisaatioiden korruptiivisia toimintatapoja. (Rakenteellisella korruptiolla tarkoitetaan suunnilleen samaa asiaa).

“Termiä “instituutio” käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä ja vakiintuneita tapoja sekä käyttäytymismalleja, mutta myös nimenomaisia hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita.” (Wikipedia)

Suomessa julkisen vallan korruptiivisia toimintatapoja kutsutaan yleisesti “maan tavaksi”. Koska kyse on tavoista, niitä voi, ja tulee muuttaa. Ilman valpasta mediaa ja tutkivaa journalismia, se on kuitenkin vaikeata. Tämän vuoksi aloitin tätä blogia aikoinaan kirjoittaa, sillä halusin tuoda lukijoille tiedoksi Auer-tapauksen taustakuvioita ja epäselvyyksiä, joita ei mediassa kukaan selvitellyt.

Anneli Auerin vääriin tuomioihin liittyy ilmiselvästi mm. satakuntalaiset kokoomusverkostot ja niiden kautta tapahtunut piilokorruptio, jolla on ollut syytetyille Anneli Auerille ja Jens Kukalle, sekä heidän omaisilleen hirvittävät seuraamukset.

“Piilokorruptiolla tarkoitamme epäeettistä ja korruptiivista toimintaa, joka ei ole näkyvää eikä välttämättä tule ilmi. Piilokorruptiossa esimerkiksi poliittista tai taloudellista valtaa käytetään väärin vaikka toimitaan muodollisesti lakien ja säädösten puitteissa. Piilokorruptiolle on lisäksi tyypillistä, että suositaan pieniä piirejä ja suljettuja verkostoja. Yhteisiä varoja, etuja ja valtaa jaetaan arveluttavin perustein omille jäsenille. Piilokorruptiosta seuraa, että toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys vähenevät, ja samalla yleinen luottamus yhteiskunnan instituutioihin heikkenee.”
 – Vaasan yliopiston tutkimus “Piilokorruption anatomia Suomessa”

Suomessa rakenteellinen piilokorruptio tunnetaan kansan keskuudessa ilmiönä “Ei korppi korpin silmää noki”.

Anneli Auerin väärien tuomioiden takaa löytyy pienet satakuntalaiset piirit, joissa arvovaltaa ja (päätäntä)valtaa on käytetty väärin, ja usein suljettujen ovien takana. Kyseessä on piirit, joiden valta/verkosto ulottui aina korkeimmille tahoille asti.

Kavereita korkeilla paikoilla

– ANNE HOLMLUND –

Silloinen ulvilalainen sisäministeri (alk. huhtikuu 2007) Anne Holmlund (kok) nimitti erityisavustajansa Sami Paateron isän Mikko Paateron (kok) poliisiylijohtajaksi. Paatero aloitti virassaan 15. elokuuta 2008.

Porilainen näyttelijä Kai Tanner vapautettiin dna profiilin sopimattomuuden takia. Myöhemmin selvisi, että dna kuului poliislle.

Porilainen näyttelijä Kai Tanner vapautettiin dna profiilin sopimattomuuden takia. Myöhemmin selvisi, että dna kuului poliislle.

 

Pian porilaisen näyttelijän Kai Tannerin pidätyksen jälkeen tuore sisäministeri Anne Holmlund puuttui julkisesti Ulvilan murhan tutkintaan antamalla lausunnon medialle otsikolla “Kova järkytys” (18.07.2007). Jutussa sisäministeri kertoo tunteneensa epäillyn, ja antoi tälle samalla suosituksensa (character referenssin). Tanner vapautettiin samana päivänä.

 

Anne Holmlund ja Ulvilan murha

“Ministerin kotitalo sijaitsee Ulvilassa lähellä surmapaikkaa, joten pimeä henkirikos on vaivannut hänen mieltään alusta asti.
– Uhrin kohtalo on järkyttänyt. Surma tapahtui vielä keskellä hyvin rauhallista, hyvämaineista ja lapsiperheiden suosimaa asuinaluetta. Se oli yllättävä ja dramaattinen uutinen.”
IL Sanni Grahn  1)

 

Miten toimittaja Sanni Grahn (kok) tiesi soittaa kokoomuslaiselle sisäministerille, ja kysellä tämän tuntoja porilaisen näyttelijän pidätyksestä? Miksi tuore sisäministeri katsoi aiheelliseksi puuttua Ulvilanmurhan keskeneräiseen tutkintaan, ja antaa lausunto medialle? Olisi kiva tietää kuka kertoi sisäministerille, että näyttelijä Kai Tanner on vangittu?

 

Sanni Grahn työskenteli IltaLehden uutispäällikkönä.

Sanni Grahn-Laasonen työskenteli vuosina 2004 – 2009 ensin IltaLehden toimittajana, edeten nopeasti uutispäälliköksi.

 

Huhupuheiden mukaan sisäministeri Holmlund antoi poliisille käskyn löytää syyllinen. Tätä huhua en pysty todistamaan todeksi, mutta silloisten lehtijuttujen perusteella paine murhan ratkaisemiseksi oli kova ja lupauksia murhan ratkeamiseen annettiin poliisipäälliköiltä.

Syksyllä 2006, juuri ennen Jukka S.Lahden murhaa uutisoitiin hätäkeskuslaitosta koskevista ongelmista:

 

“Hanna Koivisto, 11.10.2006, 12:41

Hätäkeskuslaitoksen johtaja Jyrki Landstedt eroaa

Hätäkeskuslaitoksen johtaja Jyrki Landstedt eroaa. Landstedt katsoo, ettei hänellä ole nykyisessä tilanteessa edellytyksiä jatkaa tehtävässään. Hän siirtyy omasta suostumuksestaan pelastustoimen asiantuntijatehtäviin.

Laitoksen virkaa tekeväksi johtajaksi tulee Porin poliisipäällikkö Timo Vuola. Hän palaa vanhoihin tehtäviinsä, kun uusi johtaja on valittu. Sisäministeriö on jo julistanut viran hakuun.” 2)

 

Anne Holmlund siirsi Hätäkeskuksen Tampereelta Poriin. Satakunnan poliisipäällikkö Timo Vuola toimi sen tilapäisenä johtajana. Murhayönä Satakunnan poliisilaitosta johti apulaispoliisipäällikkö Matti Kulmala. En tiedä onko hän sukua kihlakunnansyyttäjä Kalle Kulmalalle, mutta vapaamuurari hän kuitenkin on, kuten oli esim. edesmennyt kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkamakin (Valkaman kerrotaan menehtyneen helmikuussa 2016). Apulaispoliisipäällikkö Matti Kulmala lähetti Pauli Kuusirannan murhapaikalle aamuyöstä tutkinnanjohtajaksi, sillä Juha Joutsenlahtea ei oltu saatu yöllä kiinni. Rikospaikkatutkinnan ensivaiheet suoritti siis Kuusiranta. Seuraavana päivänä puolelta päivin Juha Joutsenlahdesta tuli Ulvilan murhan tutkinnanjohtaja, kun Kuusiranta määräsi tutkinnanjohtajuuden tälle

“Maaliskuussa 2010 Holmlund teki päätöksen hätäkeskusten sijoituspaikoista. Tämä aiheutti kritiikkiä etenkin Tampereella, kun paljon suurempi Pirkanmaan hätäkeskus lakkautettiin ja sen toiminnot siirrettiin Holmlundin kotiseudulle Poriin.” 3)

“Kokoomuksen lisäksi Anne Holmlund kuuluu myös Satakunnan kauppakamariin, jota kautta hän tuntee Luvata Oy:n toimitusjohtaja Jussi Helavirran, joka asui myöskin Tähtisentiellä Ulvilassa. Koska Jukka S. Lahti oli saanut tappouhkauksia, poliisi etsi alkuun murhaajaa Luvatalaisten joukoista. Poliisi tutki myös teoriaa, että oikea kohde olisi ollutkin Helavirta, mutta tekijä olisi erehtynyt talosta. Miten pitkittynyt murhatutkinta ja sen tuoma negatiivinen huomio vaikutti mahdollisesti yhtiöön, siitä enemmän Ulvilan aikakirjoissa.” 4)

Kai Tannerin asianajaja Jouko Kauppilakin kuuluu Satakunnan kauppakamariin. Kauppila vaati kovaäänisesti tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden erottamista Tannerin pidättämisen jälkeen. Kauppila luonnehti asiakkaansa vapisseen pidätyksen aiheuttamasta järkytyksestä. Päivä sen jälkeen, kun Anneli Auer oli pidätetty miehensä murhasta epäiltynä, Kauppila kiirehti syyllistämään vaimoa mediassa. Mikä saa kokeneen asianajajan kommentoimaan keskeneräistä tutkintaa? Vielä kummallisempaa on Kauppilan kokoomuslaisen yhtiökumppanin Sampsa Katajan ulostulo Ulvilan murhan keskeneräisessä tutkinnassa. Miten toimittaja Sanni Grahn (kok) tiesi soittaa asiassa myös Katajalle, tai paremminkin, miksi Sanni Grahn edes soitti Katajalle? Miten Kataja, tai yksikään arvovaltainen kokoomuslainen, liittyy Ulvilan murhatutkintaan? Miksi he osallistuivat koko arvovallallaan syyttömän ulvilalaisen perheenäidin syyllistämiseen pimeässä murhajutussa aiheuttaen sillä neljän pienen lapsen joutumisen kodittomiksi?

– MIKKO PAATERO –

Juuri ennen nimitystään poliisiylijohtajaksi Mikko Paatero (kok) puuttui Ulvilan murhan tutkintaan estäen tutkinnan siirron KRP:lle. Paateron mukaan Ulvilan murhatapaukselle ei tarvita uusia silmiä. Yritettiinkö näin peitellä esim. silloisen Porin poliisin rikososaston johtajan Pauli Kuusirannan alaisuudessa tapahtunut rikospaikan ja rikospaikka-valokuvien kontaminointi? Poliisit olivat kontaminoineet ulkopuolisen surmaajan pakoreitin takapihalta, eikä koiraa voitu viedä sinne enää haistelemaan. Samoin oikeudessa todisteina käytettyjä kontaminoituneita rikospaikka-valokuvia on otettu ennen ja jälkeen useiden poliisien parveiltua rikospaikalla. (Kuvissa lattialla ollut veitsi on siirtynyt, takaovi on avattu jne). Epätoivoiset syyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula yrittivät tarjota Vaasan hovioikeudelle (syksy 2014)  uusina todisteina kaksi viikkoa murhan jälkeen otettuja kontaminoituja valokuvia takkahuoneen ovenpielistä (ulkoapäin kuvattuja), vaikka oveen oli poliisi sekä timpuri rakentaneet ennen kuvien ottoa puisen suojan, jonka yhteydessä oven karmeihin on voinut syntyä mm. painaumia.

 

Ulvilalainen Anne Holmlund (kok) nimitti Mikko Paateron (kok) virkaansa

Ulvilalainen Anne Holmlund (kok) nimitti Mikko Paateron (kok) virkaansa

 

IS – Hannes Markkula, Julkaistu: 11.6.2008 9:14

“- Uusia silmiä ei tarvita Ulvilan murhajuttuun, sanoo Turun lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kysymykseen, miksi tutkinnanjohtajavaihdos tapahtuu Porin poliisin sisällä, eikä tutkintaa siirretä esimerkiksi keskusrikospoliisille.” 5)

Mikko Paatero astui virkaansa 15. elokuuta 2008. Juuri ennen sitä rikosylikomisario Pauli Kuusirannasta (kok) oli tullut tutkinnanjohtaja 01.08.2008. Lavialainen pian eläkkeelle siirtyvä tutkinnanjohtaja oli entuudestaan hyvä tuttu poliisiylipäällikö Mikko Paateron lisäksi myös oikeuskansleri Jaakko Jonkan kanssa.

 

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on pelkkä "Jake vaan" tutkinnanjohtaja Pauli Kuusirannalle.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on pelkkä “Jakke vaan” tutkinnanjohtaja Pauli Kuusirannalle.

 

“Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on kotoisin Lavialta Länsi-Suomesta, kuten on myös Anneli Auerista syyllisen tehnyt tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta. Jonkka astui virkaansa heinäkuussa 2007. Kuusirannasta tuli tutkinnanjohtaja vuotta myöhemmin 01.08.2008 ja Länsi-Suomen läänin poliisineuvos Mikko Paaterosta tehtiin poliisiylijohtaja kaksi viikkoa myöhemmin 15.08.2008.”
“Jonkka ja Kuusiranta ovat toisilleen tuttuja ainakin Lavia-Seura ry:n kautta, jonka toiminnassa Kuusiranta on aktiivisesti mukana uskovaisen sisarensa Tellervo Kuusirannan kanssa.” 6)

Päivälleen kaksi vuotta Jukka S. Lahden surmasta (01.12.2008) Ulvilan murhan uusi tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta antoi hyvin itsevarman lausunnon IltaLehdelle otsikolla:

Tutkinnanjohtaja: Murha selviää:

“- Olen ollut poliisina jo 36 vuotta ja tämä on pitkän urani ainoa selvittämätön henkirikos. Porin seudullakaan ei ole tällä hetkellä muita selvittämättömiä juttuja, Kuusiranta selvittää.” 7)

Lausunnosta huokuu Kuusirannan varmuus siitä kuinka hän aikoo kerätä sulat hattuunsa ennen eläkkeelle siirtymistään. Hänellä on täytynyt olla jo tuolloin tiedossaan kuinka se tulee tapahtumaan. Huppumiehestä hänellä ei kuitenkaan ole ollut hajuakaan (toivottavasti!), joten vaimon päänmenoksi on ilmiselvästi tehty suunnitelmia Porin poliisissa jo tässä vaiheessa.

 

Tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta käytti kaikkia mahdollisia poliisille suotuja laajoja pakkokeinoja Anneli Aueriin. Perheeseen asetettiin peitepoliisi Seppo tarkkailemaan perheen elämää.

Tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta käytti kaikkia poliisille suotuja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan tarkoitettuja pakkokeinoja Anneli Aueriin. Perheeseen asetettiin peitepoliisi Seppo tarkkailemaan perheen elämää.

Olen kirjoittanut blogissani Anneli Auerin pidätykseen liittyvistä tapahtumista mm. seuraavaa:

“Anneli Auer pidätettiin yllättäen 27.9.2009 epäiltynä miehensä murhasta. Tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta lausui Anneli Auerin pidätyksestä 28.9.2009 MTV3 Kymmenen Uutisille, että “todennäköisin syin epäiltynä tarkoittaa, että todisteet ovat aika vahvat”. Todellisuudessa väite vahvasta näytöstä ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa, kuten eivät pitäneet Anneli Auerille ja hänen alaikäiselle tyttärelleen poliisikuulusteluissa esitetyt valheetkaan.”

“Juuri ennen Anneli Auerin yllättävää pidätystä Valtakunnansyyttäjänvirasto vietti Satakunnan syyttäjänviraston kanssa yhteistä virkistyspäivää Porissa, jolloin syyttäjät kävivät joukolla katsomassa Kai Tannerin Rakastajat teatterin näytelmän Rakkaudella Porista. Paikalla olivat ainakin kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala.”

“30.09.2009 Anneli Auerilta oltiin saatu puristettua “tunnustus” rikosylikonstaapeli Tapio Santaojan toimesta laittomin keinoin. Uutinen vaimon tunnustuksesta levisi heti mediaan ilman minkäänlaista kyseenalaistamista siitä oliko “tunnustus” edes mahdollinen?”

“Pian Anneli Auerin” tunnustuksen” jälkeen 11.10.2009 tuore poliisiylijohtaja Mikko Paatero iloitsi jutun selviämisestä Turun Sanomissa. Asian esitutkinta ei ollut edes valmis.”

“Rikkoivatko Kuusiranta ja Paatero julkisilla lausunnoillaan lakia ja syyttömyysolettamaa? Miten ovat korkeassa asemassa olevien virkamiesten ulostulot mediassa vaikuttaneet Anneli Auerin oikeusturvaan?” 8)

 

Poliisiylipäällikkö juhli Ulvilan murhan ratkeamista. "Mukana oli ripaus onn"ea.

Poliisiylipäällikkö juhli Ulvilan murhan ratkeamista. “Mukana oli ripaus onnea”.

 

Mikko Paatero (kok) juhli kakkukahvein Ulvilan murhan ratkeamista välittömästi Anneli Auerilta laittomin keinoin* puristetun väärän tunnustuksen jälkeen. Poliisiylipäällikkö Paateroa, tutkinnanjohtaja Pauli Kuusirantaa tai Porin poliisilaitoksen päällikköä Timo Vuolaa ei hätkäyttänyt myöskään se, että Anneli Auer ei itse muistanut ollenkaan tekoa, tai että poliisi ei ollut selvittänyt tarkemmin minkäänlaista materiaalista näyttöä Auerilta tunnustusta vahvistamaan, esim. mihin tämä olisi piilottanut toisen surmavälineen (retkikirves?), veriset suojavaatteet, kengät jne.? Anneli Auer kertoo Pekka Lehdon Ulvilanmurhamysteeri dokumenttielokuvassa olleensa hämmästynyt kuultuaan lehdissä kerrotun hänen tunnustaneen miehensä murhan.

*Anneli Aueria kuulustelut suorittanut Rikosylikomisario Tapio Santaoja oli valehdellut kuulusteltavalle, mikä on esitutkintalain vastaista Suomessa. Siitä enemmän kohdassa Tapio Santaoja.

– TIMO VUOLA –

Anne Holmlundin ja Mikko Paateron luottomies Satakunnan poliisilaitoksen päällikkö Timo Vuolan rooli Auer-tapauksessa kaipaa lähempää tarkastelua.

Timo Vuola ja Mikko Paatero

Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että sosiaaliviranomaiset saivat vapaasti tutkia salassa pidettäviä esitutkintatietoja Porin poliisilaitoksella, ja muodostaa niistä mielipiteitä Anneli Auerista syyllisenä. Sosiaaliviranomaisilla on ollut Anneli Auerin lapsiin ja sijaisvanhempiin yhteydet, ja heidän vastuullaan on ollut lasten ja heidän äitinsä yhteyksien ylläpitäminen. Kuten jo tiedämme, kaikki yhteydenpito äidin ja sijaisvanhempien luona asuneiden lasten välillä katkaistiin äidin istuessa syyttömänä vankilassa. Laki määrää, että perhesuhteet tulee pitää yllä, mikäli olosuhteet vain mitenkään sen sallivat. Suomi on saanut lukuisia tuomioita EIT:sta siitä, että näin ei ole menetelty.

 

Sosiaaliviranomaiset kuin kotonaan poliisilaitoksella – katsoivat vapaasti salaisia rikostietojakin

SATAKUNTA 4.2.2016

Viranomaisdokumenttien mukaan sosiaaliviranomaiset pääsivät Porissa tutkimaan muun muassa poliisin ehdottomasti salassa pidettäviä esitutkintatietoja, rikosilmoituksia ja tietoja kiinniotetuista.

Harri Aalto – Pori

Poliisin ja sosiaaliviranomaisten paljon julkisuudessa kehutun yhteistyön taustalla Porissa oli myös arveluttavia piirteitä, ilmenee Satakunnan Kansan haltuunsa saamista viranomaisdokumenteista.
Niiden mukaan yhteistyö meni niin pitkälle, että sosiaaliviranomaiset pääsivät tutkimaan myös ehdottomasti salassa pidettäviä esitutkintatietoja, rikosilmoituksia ja tietoja kiinniotetuista.

Sosiaaliviranomaiset saivat olla läsnä jopa poliisijohdon aamupalavereissa, joissa ajankohtaisia rikosasioista käsiteltiin huomattavasti laajemmin ja avoimemmin kuin esimerkiksi tutkinnanjohtajien julkisuuteen toimittamissa tiedotteissa.

Poliisilaitoksen turvallisuudesta ja laillisuusvalvonnasta vastannut apulaispoliisipäällikkö Risto Alanne huomautti useaan kertaan asiasta poliisipäällikkö Timo Vuolalle.

Lopulta asia eteni poliisirikostutkintaan, jossa Vuolaa ja sosiaaliviranomaisyhteistyöstä päävastuun kantanutta komisariota epäiltiin virkasalaisuuden rikkomisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Kumpaakaan vastaan ei lopulta nostettu syytettä. Vuola sai täysin puhtaat paperit. Sen sijaan syyttäjä totesi komisarion syyllistyneen virkasalaisuuden rikkomiseen, mutta piti rikosta vähäisenä.
Asian ratkaisi lopulta valtakunnansyyttäjävirasto. 9)

 

Virkarikossyytteen sijaan Timo Vuola palkittiin ylennyksellä. Eikö yhdestätoista hakijasta löytynyt virkaan paremmin sopivaa ehdokasta? Ketkä suosittelivat Timo Vuolaa virkaan?

 

Timo Vuola Sisä-Suomen poliisipäälliköksi
SATAKUNTA 25.02.2016

Harri Aalto

Porin entinen poliisipäällikkö, nykyisin Lounais-Suomen apulaispoliisipäällikkönä työskentelevä Timo Vuola vaihtaa työpaikkansa Tampereelle.

Sisäministeriö on nimittänyt oikeustieteen kandidaatti Timo Vuolan Sisä-Suomen poliisipäälliköksi 1. huhtikuuta 2016 alkaen. Pirkanmaalla Vuola johtaa 45 kunnan alueen poliisitoimintaa.
Virka täytettiin viiden vuoden määräajaksi. Pitkän poliisiuransa lisäksi Vuola on työskennellyt Hätäkeskuslaitoksen johtajana vuosina 2006–2007.

Sisä-Suomen poliisipäällikön virkaan oli 11 hakijaa. Virka tuli avoimeksi 1.2.2016, kun poliisipäällikkö Markku Luoma jäi eläkkeelle. 10)

Porin poliisipäällikkö Timo Vuola, kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama ja valtionsyyttäjä Jukka Rappe ovat kaikki keskenään kurssikavereita. Kaikki kolme olivat ensimmäisen tutkinnanjohtajan Juha Joutsenlahden ajojahdin takana, koska tämä oli rohjennut puolustaa Anneli Auerin syyttömyyttä oikeudessa.

 

Jukka Rappe

Tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti joutui omiensa puremaksi puoltaessaan Anneli Auerin syyttömyyttä. Vaasan hovioikeus taipui samalle kannalle kahteen kertaan. Joutsenlahti sai maksaa kovat kipurahat rehellisyydestään.

Tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti joutui omiensa puremaksi puoltaessaan Anneli Auerin syyttömyyttä. Vaasan hovioikeus taipui samalle kannalle kahteen kertaan. Joutsenlahti sai maksaa kovat kipurahat rehellisyydestään.

Joutsenlahti on ollut kaikenaikaa Auerin syyttömyyden suhteen oikeassa. Joutsenlahden niskaan yritettiin kaataa paljon mediassakin esillä ollut “huono alkupään tutkinta”, jonka johdosta Anneli Aueria ei saatukaan tuomittua (näytön puute). Syyttäjät onnistuivat luomaan myytin, että Anneli Auer teki täydellisen murhan yhdeksänvuotiaan tyttärensä avustuksella. Anneli Auer avaa aihetta kirjassaan Murhalesken muistelmat, sekä blogissaan.

– PAULI KUUSIRANTA –

Tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta

Tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta etsi ulkopuolista murhaajaa kirkon kirjoista ja heinäpelloilta, kunnes päätti, että vaimosta saa tehtyä syyllisen.

 

Tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta (kok) kirjoitti “Pohjolan poliisi kertoo 2011”-vuosikirjaan artikkelin, joka julkaistiin ennen lainvoimaista tuomiota, jossa hän kertoi Ulvilan murhan ratkenneen ja syyllisen olleen Anneli Auerin. Näinkö saatiin kaikki Suomen poliisipiirit uskomaan, että Anneli Auer on tekijä, päätti oikeus mitä tahansa, sillä “todisteet eivät riittäneet alkupään huonon poliisitutkinnan takia”?

Paljon kritisoitu alkupään huono tutkinta tapahtui Kuusirannan itsensä alaisuudessa. Myöhemmin hänen tutkinnanjohtajana ollessaan tapahtui vakavia virkarikoksia, joista Auer on tehnyt rikosilmoituksen, mutta joka ei johtanut mihinkään hyväveli-kerhon suojellessa toinen toisiaan.

 

– TAPIO SANTAOJA –

tapio santaoja

Murha- ja seri-jutun päätutkija Tapio Santaoja on vältellyt parhaansa mukaan kameroita, ja DNA-näytteen antamista.

 

Ulvilalainen rikosylikomisario Tapio Santaoja käytti Suomessa laitonta
Reid-kuulustelutekniikkaa syyttömään perheenäitiin Anneli Aueriin. Auerille valehdeltiin mm., että asunnossa ei varmuudella ollut ulkopuolista. Anneli Auerille myös väitettiin hänen kärsivän muistinmenetyksestä, ja painostettiin muistelemaan käsistä ryöstäytynyttä perheriitaa, jonka lapsetkin olivat muka vahvistaneet.

Santaoja oli murhayönä virkavapaalla. Mikähän lienee Santaojan alibi ja kengän koko? Santaoja liittyi Ulvilan murhan tutkintatiimiin vasta keväällä 2007.

Kanadalainen oikeuspsykologi Julia Shaw kuvailee hiljattain julkaistussa kirjassaan “The Memory Illusion” miten helposti poliisikuulusteluissa voidaan istuttaa vääriä muistoja kuulusteltaville, jotka johtavat vääriin tunnustuksiin. Poliisi käytti Anneli Aueriin juuri tätä samaa tekniikkaa, jossa kuulusteltavalle kerrottiin tapahtumakulku, ja kuulusteltava saatiin sekoittamaan mielikuvitusta omaan muistiin ja väitettiin luetettavien lähteiden (omien lasten) vahvistavan keksityn tapahtumakulun.

“To implant a false memory, “you try to get someone to confuse their imagination with their memory,” she said. “That’s it: Get them to repeatedly picture it happening.”

She’ll start off by letting them know they committed a crime, and then claim to have insider information. For example: “Your parents told me that, when you were 14, you stole something, and the police were involved,” she said, adding that she’ll say she called the parents, and give details of their talk, “and then you believe me. You know I contacted your parents, and you trust them,” she continued. That gives her credibility.

She’ll keep going and layer in detail—the person’s age, hometown, the name of their childhood best friend, and get them to repeatedly imagine the crime happening, over and over again, even if they never did it. Over the course of a couple of weeks, maybe even a shorter timespan than that, “it gets harder to decipher imagination, versus a memory coming back,” Shaw said. “By the end, it’s easy to think, this actually happened.”” 11)

 

– ANNETTE SANTAMAA –

Kokoomuslainen käräjätuomari Annette Santamaa Ulvilasta ei katsonut olevansa jäävi tuomitsemaan Anneli Aueria.

Kokoomuslainen käräjätuomari Annette Santamaa Ulvilasta ei katsonut olevansa jäävi tuomitsemaan Anneli Aueria.

 

Kun syyttäjät olivat onnistuneet harhauttamaan korkeimman oikeuden palauttamaan murhajutun takaisin käräjäoikeuteen lasten kauhutarinoilla, oli hyvä saada kavereita tuomaristoon.

Ulvilalainen Käräjätuomari Anette Santamaa on entinen syyttäjä ja hyvä tuttu mm. kihlakunnansyyttäjä Kalle Kulmalan isän Hannu Kulmalan kanssa. Annette Santamaa on toiminut myöskin Ulvilan Kokoomus Ry:n sihteerinä.

“Ulvilalainen murhatuomari Porin käräjäoikeudesta Annette Santamaa (kok) tuntee luonnollisesti Anne Holmlundin Satakunnan kokoomuksen piireistä. Entisenä syyttäjänä hän tuntee myöskin syyttäjä Kalle Kulmalan ja tämän isän Hannu Kulmalan entuudestaan. Miten juurikin Santamaa päätyi murhatuomariksi käräjäoikeuteen sen jälkeen, kun korkeinoikeus oli saatu palauttamaan juttu alempiin oikeusasteisiin traumatisoituneiden lasten kauhukertomuksilla? Santamaa tuomitsi syyttömän leskiäidin, Anneli Auerin, elinkautiseen vankeuteen yleisen elämänkokemuksensa valossa.” 12)

 

– KKO –

Kysymyksiä on herättänyt myös korkeimman oikeuden (KKO) esittelijän vaihtaminen seri-asiassa vain muutamaa viikkoa ennen hylkäävän päätöksen antamista kesällä 2014. Päätöstä oli odotettu yli 9 kk, koska aineisto oli niin laaja. Laajaan aineistoon ei pysty uusi esittelijä perehtymään millään muutamassa viikossa. Mikäli edellinen esittelijä oli tehnyt hylkäävän päätöksen, niin miksi sitä vitkutettiin samalle päivälle, kun Anneli Auerin uuden hovioikeuskierroksen valmisteluistunto alkoi Porissa 11.06.2014? Oliko tarkoitus saada aikaan lisää negatiivista julkisuutta Anneli Auerille, ja vaikuttaa hovioikeuden tuomareihin?

 

– MEDIA –

Satakunnan vaikutusvaltaisella kokoomuslaisella kermalla on ollut erittäin hyvät suhteet paikallislehteen Satakunnan Kansaan, jolle vuodettiin perättömiäkin väitteitä, jotka saatiin IltaLehden kautta levitettyä koko kansalle (molemmat lehdet ovat Alma Median omistamia). Suurin vastustus Anneli Auerin pyrkimyksille saada äänensä kuuluville omassa asiassaan on tullut ko. tahoilta.

Syksyllä 2015 julkistettiin Tampereen yliopiston tutkimus Syylliseksi kirjoitettu. Tutkimuksessa nostetaan esille kolme tärkeätä asiaa: tarinoiden merkitys, kuvien rooli Auerin syyllisyysvaikutelman rakentumisessa sekä epävarman tiedon esittäminen faktana.

 

 

– VKSV ja MATTI NISSINEN –

Matti Nissinen

Matti Nissinen on kotoisin Savosta

Korkeimman oikeuden vapautettua Anneli Auerin murhasyytteistä helmikuussa 2016, tuntui valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen olleen tyytymätön ratkaisuun. Hän antoi medialle lausunnon, jossa hän ilmoitti suoralta kädeltä murhan jäävän selvittämättömäksi ja toivoi, että käräjäoikeudet saisivat jatkossa enemmän päätäntävaltaa. MTV uutisoi, että “Auer-saaga kypsytti valtakunnansyyttäjän – haluaa Suomen oikeusjärjestelmän uusiksi”. Samassa yhteydessä Nissinen sanoi olevansa pahoillaan Jukka S. Lahden omaisten puolesta. Olisivatko hekin halunneet syyttömän perheenäidin tulevan tuomituksi elinkautiseen vankeuteen? Entä kuinka pahoillaan Nissinen on syyttömänä syytetyn ja tuomitun puolesta, jonka koko elämä on tuhottu prosessissa?

Nissisen lausunnot närkästyttivät Euroopplaisen Oikeusturvan Keskusliiton (EOK ry) :

“Kun otetaan huomioon, kuinka puutteellisesti Jukka S. Lahden murhan esitutkinta hoidettiin, voi Nissisen uutta ehdotusta muutoksenhakuoikeuden heikentämisestä pitää ällistyttävänä. Jos Aueriin kohdistuneessa murhaoikeudenkäynnissä näyttö olisi otettu vastaan vain käräjäoikeudessa, olisi hänet ilmeisesti tuomittu syyttömänä miehensä murhasta. Jutussa käräjäoikeus nimittäin tuomitsi Auerin kahdesti murhasta elinkautiseen vankeuteen, mutta hovioikeus kuitenkin vapautti hänet perustellen sitä näytön riittämättömyydellä.

Valtakunnansyyttäjän virastossa tunnutaan ajattelevan, että käräjäoikeuden langettavan tuomion olisi tullut jäädä voimaan. Se olisi kuitenkin tarkoittanut, että asiassa olisi ylemmässä asteessa kahdesti syyttömäksi todettu henkilö joutunut kärsimään elinkautista vankeusrangaistusta, mikä on ankarin rangaistus Suomessa.”

Netflixin “Making A Murderer”- hittisarjan puolustusasianajajat Dean Strang ja Jerry Buting kertoivat 23.03.2017 Helsingissä järjestetyssä keskustelu-illassa, että pienen paikkakunnan ihmisten läheiset suhteet vaikuttavat valamiehistöön. Paikallinen yhteisö oli henkisesti tuominnut Netflixin huippusuosion saaneen dokumenttisarjan päähenkilön Steven Averyn jo kauan ennen kuin hänen tuomionsa julistettiin. Tämä ilmapiiri asetti paineita valamiehistölle, jonka jäsenet perheineen ottavat osaa yhteisön arkeen.

Samaa voidaan sanoa pienellä paikkakunnalla Ulvilassa tapahtuneesta henkirikoksesta ja paikallisten ihmisten asenteista ja odotuksista murhan selvittämiseksi. Poliisilla on lisäksi Suomessa hyvin läheiset suhteet paikallisen käräjäoikeuden tuomareihin. Auerin tapauksessa on nähtävissä miten yksilön oikeusturva kärsii pahasti, kun vastassa on pienen paikkakunnan vaikutusvaltaisia pelureita antamassa lausuntoja myös medialle.

Blogissani olen kirjoittanut jonkin verran Matti Nissisen osuudesta Auer-tapaukseen:

“Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on ollut valta puhaltaa syyttäjä Jarmo Valkaman ja kumppaneiden peli poikki aivan koska tahansa, mutta näin hän ei ole kuitenkaan tehnyt.
Syksyllä 2011 Nissinen kertoi Ylen A-Talk-ohjelmassa tietävänsä varmuudella, etteivät seksuaalirikostutkinnat ja murhajuttu liity mitenkään toisiinsa. Näin perusteltiin juttujen käsittely oikeudessa erillisinä tapauksina. Puoli vuotta myöhemmin syyttäjät kuitenkin myönsivät rikosasioiden keskinäisen yhteyden ilmoittamalla julkisuuteen, että Auer-juttu saa neljä syyttäjää.
Helmikuussa 2015 Nissinen esiintyi jälleen Ylen A-Talk-ohjelmassa keskustelemassa tällä kertaa Vaasan hovioikeuden ratkaisusta. Hän kertoi olleensa jossainmäärin yllättynyt vapauttavasta tuomiosta, mutta seuranneensa asiaa vain median ja toisten kertoman välityksellä. Olisi hyvä tietää ketkä kaikki ovat valtakunnansyyttäjää asiassa vuosien varrella briiffanneet, sillä tieto on osoittautunut harhaanjohtavaksi.” 13)

Erikoista on myös se, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on sama harrastus, kuin Ulvilan murhasta epäillyllä  ulvilalaismiehellä. Mies pidätettiin heti murhan jälkeisenä päivänä sekavassa tilassa fileerausveitsi hallussaan, kasvoissa ja ranteessa viiltohaavoja. Miehen silloinen vaimo antoi miehelle alibin tyyliin “olisin herännyt, jos mies olisi poistunut sängystä keskellä yötä”.

 

– JARMO VALKAMA –

Jarmo Valkama

Jarmo Valkama asui myös Ulvilassa

Edesmennyt kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama jäi kansalaisten mieliin mediassa esittämillään hurjilla väitteillä ja Ulvilan murhamysteeri elokuvassa omituisilla filosofioillaan.

“Tunnustamalla voi [oikeusprosessin] ratkaista, silloin peli loppuu. Eihän silloin [ole] enää mitään tarvetta tätä jatkaa. Mut jos hän ei tunnusta, ja hän onkin syytön, niin silloin se [oikeusprosessi] jatkuu”

Nissinen ja Paatero "shoulder to shoulder". Nissinen halusi Paateroksi Paateron paikalle.

Nissinen ja Paatero “shoulder to shoulder”. Nissinen pyrki vuonna 2015 Paateroksi Paateron paikalle.

Anneli Auerin kohtalo on ollut valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen käsissä useaan otteeseen vuosien varrella. Matti Nissisellä on ollut kaikenaikaa valta puhaltaa Valkaman, Kulmalan, Pajulan ja Haapalehdon peli poikki, mutta sitä hän ei tehnyt vaan päinvastoin; – Nissinen ilmaisi suuren pettymyksensä korkeimmanoikeuden vahvistettua Vaasan hovioikeuden vapauttavan tuomion.

Poliisiylipäällikkö juhli Ulvilan murhan ratkeamista. "Mukana oli ripaus onn"ea.

Poliisiylipäällikkö juhli Ulvilan murhan ratkeamista. “Mukana oli ripaus onnea”.

Kirjoittaja Susku London on kasvanut kokoomusaktiivien penskana Espoon Haukilahdessa, käyden siellä koulut ja lukion. Susku London on sitoutumaton.

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

LINKIT

  1. Sanni Grahnin IL juttu / sisäministeri Anne Holmlund “Kova järkytys”
  2. http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/hatakeskuslaitoksen-johtaja-jyrki-landstedt-eroaa-6073428
  3. https://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Holmlund (Wikipedian tekstistä on sittemmin poistettu jälkimmäinen lause kokonaisuudessaan).
  4. http://anneliauer.com/kantelu-osa-3-porin-pienet-piirit-kuka-tuntee-kenet/
  5. “Uusia silmiä ei tarvita” Ulvilan murhajuttuun: http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000274244.html
  6. http://anneliauer.com/kantelu-osa-3-porin-pienet-piirit-kuka-tuntee-kenet/
  7. http://www.iltalehti.fi/uutiset/200812018679553_uu.shtml
  8. http://anneliauer.com/kantelu-osa-3-porin-pienet-piirit-kuka-tuntee-kenet/
  9. http://www.satakunnankansa.fi/satakunta/sosiaaliviranomaiset-kuin-kotonaan-poliisilaitoksella-katsoivat-vapaasti-salaisia-rikostietojakin/
  10. http://www.satakunnankansa.fi/satakunta/timo-vuola-sisa-suomen-poliisipaallikoksi-13727575/
  11. http://motherboard.vice.com/read/memory-hacker-implant-false-memories-in-peoples-minds-julia-shaw-memory-illusion
  12. http://anneliauer.com/kantelu-osa-3-porin-pienet-piirit-kuka-tuntee-kenet/
  13. http://anneliauer.com/kantelu-osa-3-porin-pienet-piirit-kuka-tuntee-kenet/

Suomessa laiton Reid-kuulustelutekniikka (Wikipedia englanniksi)

Hittisarja Making a Murdererin ”sankarijuristit” vierailivat Suomessa

Anneliauer.com blogin Facebook-sivut. Seuraa sivuja!

Anneli Auerin kirja Murhalesken muistelmat

Matti Nissinen -tutkinta kompuroi jo ensi metreillään

18.7.2007 Holmlund puolustaa poliisin toimintaa ja Paatero ilmoittaa, että  Ulvilan surma ei siirry keskusrikospoliisin tutkittavaksi.

Anne Holmlundin “Kova järkytys”. Artikkelista on myöhemmin poistettu Holmlundin valokuva ja sen kuvateksti (joka on esillä tässä blogikirjoituksessa).

Ulvilan aikakirjat

Elokuva kysyy ikäviä Ulvilan surmasta

Kai Tannerin asianajaja Jouko Kauppila vaatii tutkinnanjohtajan vaihtamista

Kai Tannerin asianajaja Jouko Kauppila syyllistää Anneli Aueria

KANTELU – osa 3 – Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

20/04/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

Vain yksi mies on kuollut… ja siitä seurasi vuosisadan viranomaisvaino syytöntä yksinhuoltaja leskiäitiä vastaan Suomessa. Porin poliisilla ja syyttäjillä on ollut tässä tehtävässä käytössään rajattomat resurssit ja valtion pohjaton kassa. Miljoonia euroja on palanut veronmaksajien rahoja vuosien varrella. Kukaan ei tosin vaivaudu selvittämään paljonko tarkalleen rahaa on palanut tähän mennessä, ja mihin?

Syytetty, mutta syytön Anneli Auer sensijaan on menettänyt prosessin aikana aivan kaiken; – vapautensa, maineensa, lapsensa, kotinsa, yrityksensä ja koko omaisuutensa. Mitään ei ole jäljellä, kaikki on menetetty, eikä taistelu oikeudesta ole vielä läheskään päättynyt. Equality of Arms (tasavertaisuus oikeudenkäynnissä) periaate ei toteudu Suomessa.

Anneli Auer vapautettiin helmikuussa 2015 toistamiseen miehensä Jukka S. Lahden murhasta Vaasan hovioikeuden tuomareiden päätöksellä. Useissa maissa laki double jeopardy‘stä estää sen, ettei ihmistä voida tuomita kuin kerran samasta rikoksesta. Anneli Auerin tapauksessa noudatettiin osassa EU maita käytössä olevaa European Convention on Human Rights periaatetta, että tapaus voidaan avata uudelleen mikäli asiassa ilmaantuu uusia todisteita, joiden perusteella aiempi tuomio olisi voinut olla raskauttava. (Esim. USAssa ja Englannissa jutun uudelleen avaaminen ei olisi mahdollista uusilla todisteillakaan).

“The provisions of the preceding paragraph shall not prevent the reopening of the case in accordance with the law and penal procedure of the State concerned, if there is evidence of new or newly discovered facts, or if there has been a fundamental defect in the previous proceedings, which could affect the outcome of the case. – Wikipedia/Double jeopardy

Anneli Auer vapautui ensimmäisen kerran murhasyytteestä vuonna 2011, mutta hänen veljensä Ari Auerin ja tämän vaimon Minna Auerin avustuksella syyttäjät saivat kuin tilauksesta tarvitsemiaan “uusia todisteita”, joilla juttu saatiin palautettua käräjäoikeuteen ja Anneli Auer takaisin kaltereiden taakse. Isänsä murhasta ja äitinsä vangitsemisesta traumatisoituneiden lasten kauhukertomukset äidistä ja isosiskosta paisuivat myymälävarkauksista Saatananpalvontaan, eläinten kidutukseen, isän murhaan ja raakaan väkivaltaan kotona. Lopulta tarinoihin saatiin ympättyä vielä seksuaalinen väkivalta. Kertomukset olivat niin yliampuvan rajuja, että henki niistä olisi vähintäänkin lähtenyt, mikäli ne olisivat olleet tosia. Niistä olisi myös jäänyt sellaisia jälkiä, joiden havaitsemiseen ei olisi tamperelaisen lääkärin UV-valoja tarvittu.

Tarinoissa esiintyneet muut lapset ja aikuiset kielsivät ehdottomasti niiden paikkaansapitävyyden. Huippusalaisia tarinoita oli harjoiteltu yhdessä enon ja tämän vaimon kanssa, jotka videoivat muistilapuilta tapahtunutta kerrontaa. Osa hirmuteoista olisi tapahtunut kerrostaloalueen pihamaalla ja yhteisellä kuntosalilla, jonne kaikilla asukkailla oli avain. Mukana olisi ollut muita pihapiirin lapsia, joista jokainen kielsi mitään kerrotunlaista tapahtuneen. Tarinoissa oli mukana myös muita aikuisia, jotka kielsivät mitään väitetynlaista tapahtuneen.

Väitän, että viranomaiset tiesivät alusta asti, etteivät lasten kertomukset voi pitää paikkaansa. Kukaan ei voi olla niin tyhmä, että olisi voinut pitää niitä tosina. Syyttäjät kuitenkin tiesivät “pelin” säännöt ja millaisia pelureita tarvitaan prosessia hämmentämään ja “pajatsoa tyhjentämään”. Näin saatiin kasaan monimutkainen salaisuuksien soppa, jonka päätteeksi kaksi syytöntä ihmistä sai pitkät vankeusrangaistukset suljettujen ovien takana. Jukka S. Lahden murhaaja sensijaan on saanut nauttia vapaudesta ja toinen toistaan uskomattomampien käänteiden seuraamisesta lehtien otsikoista. Vuosien varrella syyttömästä ulvilalaisesta pullantuoksuisesta perhekeskeisestä neljän lapsen äidistä on muokattu mediassa ja netin keskustelupalstoilla koko maan kammottavin naispaholainen.

Vapauttakaa Anneli

Vapauttakaamme Anneli Auer kaikista mielipuolisista syytöksistä

Edesmennyt Britti-journalisti ja kirjailija Richard Webster kirjoitti, että ihmisillä on syvä psykologinen tarve kertomuksiin absoluuttisesta pahuudesta.

Ihmiset tarvitsevat vihahahmoa, usein heille itselle täysin vierasta ihmistä tai ihmisjoukkoa (vihollista), johon jokainen voi ulkoistaa omia tuntemuksiaan ja pelkojaan. Anneli Auerille ja Jens Kukalle on langennut tämä rooli Suomessa, vaikka kumpikaan heistä ei ole tehnyt väitettyjä karmivia tekoja.

Websterin mukaan journalistit mielellään tyydyttävät lukijoiden tarpeen kauhutarinoille. Journalisteilla on ikäänkuin ammatillinen velvollisuus toteuttaa ja ylläpitää kauhutarinoilla moraalista paniikkia ja massahysteriaa. Keskiaikaisten noitavainojen tapaan tämä moderni “pahuuden metsästys” uhkaa kuitenkin syyttömien ihmisten elämää.

The secret of bryn estyn

The Secret of Bryn Estyn tells the story of the gravest series of miscarriages of justice in recent British history – how innocent lives have been destroyed, the public deceived and millions of pounds wasted in a hunt for a dark conspiracy which existed only in the imagination of the investigators.

Kun syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala hakivat yhdessä valituslupaa Ulvilan murhajuttuun korkeimmalta oikeudelta elokuussa 2011, perustui se lasten kauhukertomuksiin äidistään ja sisarestaan. Syyttäjät halusivat, että lapsilta saadut “uudet todisteet” käsiteltäisiin oikeudessa. Näin tehtiin, ja Vaasan hovioikeus päätyi toistamiseen vapauttavaan tuomioon helmikuussa 2015. Miksi tämä ei riitä syyttäjille, vaikka useat oikeusoppineet totesivat päätöksen olleen erittäin hyvin perusteltu? Miksi syyttäjät päättivät silti pohtia vielä 60 päivän ajan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kera voisiko tuomiosta vielä kuitenkin valittaa korkeimmalle oikeudelle, ja saada jollain vippaskonstilla syyttömälle perheenäidille aikaiseksi elinkautinen tuomio murhasta, jota hän ei ole tehnyt?

Tunnustamalla voi ratkaista, silloin peli loppuu, eihän silloin (ole) enää mitään tarvetta tätä jatkaa, mutta jos hän ei tunnusta ja hän onkin syytön, niin silloin se…se pyörii. – Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama Ulvilan murhamysteeri elokuvassa

Syyttäjien vainolla ulvilalaista perheenäitiä vastaan ei ole näyttänyt olevan rajaa, eikä Anneli Auerille ole luvassa oikeutta vuosikausiin, elleivät kansalaiset rupea äänekkäästi vaatimaan lisää läpinäkyvyyttä ja selvityksiä viranomaisten toiminnasta asian ympärillä.

Nykyisen systeemin mukaan viranomaiset tutkivat itse itseään, mikä ei johda mihinkään. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) vaati hiljattain Poliisihallitukselta selvitystä Ulvilan murhan esitutkinnan puutteista. Poliisihallitus julkaisi selvityksestä poliisiylijohtaja Mikko Paateron (kok) allekirjoittaman muistion, jossa Vaasan hovioikeuden esilleottamat esitutkinnan puutteellisuudet on kylläkin listattu, mutta niitä ei käsitellä ollenkaan itse muistiossa. Sen sijaan muistiossa keskitytään kehumaan suomalaisen poliisin toimintaa ja tuloksia. Englannissa tälläistä “selvitystä” kutsutaan valkopesuksi.

“To whitewash is a metaphor meaning to gloss over or cover up vices, crimes or scandals or to exonerate by means of a perfunctory investigation or through biased presentation of data. It is especially used in the context of corporations, governments or other organisations.”Wikipedia; Whitewash (censorship)

LINKIT:

Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

Vaasan hovioikeuden ratkaisu Ulvilan surma, 19.2.2015. Diaarinumero: R 14/232

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari puhuu poliisista, Ylen Puhe (kesto 57 minuuttia)

Professori Jyrki Virolainen; Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

Oikeuspsykologian professori Pekka Santtila Tuomas Enbuske Showssa (kesto n. 9 minuuttia)

Poliisihallituksen muistio Ulvilan surman esitutkinnan puutteista

Miksi Ari Auer kääntyi siskoaan vastaan?

Webster: Bryn Estyn salaisuus

Journalism, Jersey and the Idea of Evil

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:
 

[contact-form]

 

KANTELU – osa 3 – Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

12/01/2015
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

TULOSSA: KANTELU – osa 4 – Ongelmia poliisissa ja työpaikkakiusaamista

Kantelun edellinen osa, sekä kaikki aiemmat kirjoitukset löytyvät sivua alas rullaamalla. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Julkaisen alla otteen oikeuskansleri Jaakko Jonkalle joulukuussa 2012 tekemästäni kantelusta. Edellinen osa löytyy sivua alas rullaamalla.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Liikaa uskovaisia ja pienet piirit

Suomessa on uskonnon vapaus. Onko uskonlahkoihin kuulumattomilla ja  uskonnotonta vakaumusta vailla olevilla syytetyillä oikeus olla joutumatta uskovaisten jahtaamiksi ja tuomitsemiksi? Saamieni tietojen mukaan Anneli Aueria syyttävien ja tuomitsevien joukoissa on harvinaisen usein uskovainen tausta. Tämä asia selvisi minulle siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että Anneli Aueria epäiltiin tosissaan saatananpalvonnasta. Sen laatuisia syytteitä ei uskoisi esitettävän tänä päivänä missään modernissa sivistysvaltiossa.

Toukokuussa 2012 selvisi, että lestadiolaisten piireissä on jäänyt 150 pedofiilia kiinni, eikä uhrien lukumäärää tiedä kukaan. Ovatko kaikki nämä pedofiilit nyt vankilassa? Vai riittääkö, että “kauhujentalon emäntä” ja”helsinkiläinen taksikuski” on demonisoitu lahkolaisten hallinnoimassa mediassa? Yritetäänkö mediassa vierittää kaikki negatiivinen huomio Anneli Auerin ja Jens Kukan harteille?

Anneli Aueria tuomitsevien taustalla näyttää olevan myös ihmisiä, joilla on entuudestaan läheiset keskinäiset suhteet. Mikäli Te oikeuskanslerina olette hyvä tuttu keidenkään Ulvilan surmaa tai näitä seri-asioita hoitavien poliisien tai virkamiesten kanssa, pyydän Teitä jäävinä siirtymään sivuun, ja antamaan puolueettoman henkilön hoitaa pyytämäni tutkinnan.

Hyvä veli-järjestelmä

Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Timo Paunonen vaati 17.03.2012 kirjoituksessa totuuskommissiota selvittämään hyvä veli -järjestelmän aiheuttamat vahingot Suomen talouselämälle. Totuuskommissiota tarvittaisiin myös selvittämään hyvä veli-järjestelmän aiheuttamat vahingot kansalaisten oikeusturvalle.

Salailu ja syytetyn oikeusturva 

Puolustuksen toiminta ollut erittäin vaikeata, miltei mahdotonta, koska syytettyjä on pidetty vangittuina, asioiden käsittely on määrätty salaiseksi ja puolustuksen asianajajille on annettu ilmaisukielto, ja epäillyillä oli pitkään yhteydenpitokieltoja ulkomaailmaan.

Syytetyillä on vastassaan neljä syyttäjää, ja heiltä on viety varojen jäädyttämisellä taloudelliset mahdollisuudet palkata itselleen lisäapua. Jo tämä tekee tilanteen syytettyjen kannalta täysin epäoikeudenmukaiseksi.

Asianajajille asetettu ilmaisukielto on halvaannuttanut puolustuksen toiminnan.Veljeni asianajaja ei ole saanut kertoa edes meille omaisille asioita, jotka olisivat olleet meille tärkeitä  totuuden esille saamiseksi heti tutkimusten alkuvaiheessa.

Asiakirjojen salaaminen on mm. estänyt puolustusta puuttumasta kriittisesti syyttäjäpuolen asiantuntijoiden ammattipätevyyteen, ja näiltä asiantuntijoilta saatujen lausuntojen virheelliseen sisältöön.

Kaikki tässä asiassa on salattu vain siksi, että syytteet eivät kestä päivänvaloa. Kaikki asiaan liittyvä on salattu järjestelmällisesti, vaikka asiaan ei liittyisi alaikäisiä.

Asiakirjojen julkistaminen on todella tärkeätä

Asianajaja Miikka Hakanen totesi 06.03.2012 Turun Sanomissa:

“Kyseessä on yhteiskunnallisesti ja rikosoikeudellisesti merkittävä asia, joten vaatimamme asiakirjat on julkistettava. Niitä ei saa salata, koska ne vaikuttavat syytetyn puolustamiseen. Porin syyttäjät uskovat juttujen yhteyteen, mikä käy ilmi Korkeimman oikeuden valituslupahakemuksesta. He uskovat, että tämän seksuaalirikosepäilyn yhteydessä tulee esille mahdollinen motiivi, joka liittyy murhaoikeudenkäyntiin”

Nyt salataan syyttömyyteen viittaavia tosiasioita kuten, että Anneli Auerin lapsilla ei ole todettu sellaisia fyysisiä vammoja, joita ei voida muutoin selittää, kuin kiistattomana näyttönä hyväksikäytöstä. Kaikki Anneli Auerin tyttäret ovat edelleen neitsyitä, vaikka pienen traumatisoituneen pojan tarinoiden mukaan veljeni olisi useasti harrastanut penetratiivista seksiä heidän kanssaan. Samainen poika väittää myös, että hänen isosiskonsa, surmayönä vain 9v., olisi osallistunut isän murhaan äidin kanssa. Hän kertoo kauhutarinoita pienempien sisartensa säestämänä, että perheessä harrastettiin saatananpalvontaa, kidutettiin ja tapettiin eläimiä, raiskattiin ja pahoinpideltiin lapsia. Muitakin pihapiirin lapsia kuin heitä itseään. Nämä muut lapset kieltävät isosiskon tavoin, että mitään sellaista olisi koskaan tapahtunut. Kotieläimiä ei ole perheessä koskaan ollut. Mitään näyttöä pojan kertomusten totuudenmukaisuudesta ei ole löytynyt.

Toimittaja Jarkko Sipilä teki valituksen Varsinais-Suomen käräjäoikeuden kesällä antaman seksuaalirikosjutun julkisesta selosteesta. Sipilän mukaan seloste ei täyttänyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 25 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Tuomioistuimet eivät kuitenkaan tutkineet valitusta.2 )

Syyttäjän vaihtaminen ja neljän syyttäjän kokoonpano

Kihlakunnansyyttäjä Jouko Saario Länsi-Suomen syyttäjänvirastosta rikkoi syyttäjien tiedotusohjetta lausumalla julkisuudessa syyteharkinnan ollessa vielä kesken, että syytteet nostetaan. Kysymykseksi jää, miksi Saario menetteli näin, vaikka valtakunnansyyttäjänvirasto on aiemminkin vaihtanut syyttäjää aivan samasta syystä, esim. ns. myrkkyhoitajan tapauksessa?  Oliko kyseessä jonkinlainen taktinen veto?

Saarion tilalle nopeasti vaihdettu kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto on aiemmin työskennellyt VSKV:ssa toimenaan poliisirikosten peittely.3) Hän on myös kunnostautunut paljon julkisuutta saaneessa Bodominjärven murhajutussa.

Eikö ole syytetyn oikeusturvan vastaista, että häntä vastaan on neljä syyttäjää kaikkine taloudellisine resursseineen ja puolustamassa on vain yksi asianajaja, joka hänet pakotettiin valitsemaan vain kymmenen nimen listalta, koska hänen omat varansa olivat jäädytetty ja tulotkin saatu tyrehdytetyksi?

Linkit

2) Jyrki Virolainen, 17.11. 2012, blogi nro 668. Oikeuskansleri moittii tuomioistuimia seksuaalirikostuomioiden tiedottamisesta
3) Mikko Niskasaari, Artikkeli on julkaistu Voima -lehden numerossa 9/2010 s. 37-39.
Virkavaltaa & mielivaltaa

+++

TAUSTAA

Jenssillä oli aikoinaan taksikyydissä eräs helsinkiläinen poliisi, joka uskoi varmuudella, että…

Anneli Auer on syyllinen, koska Porista sanottiin niin.

Helsinkiläisenä ihmettelin mitä tämä tarkoittaa? Miten “jollain Porin poliisilla” olisi arvovaltaa saada koko maan poliisivoimat uskomaan, että Anneli Auer on syyllinen? Vuosien varrella vastaus on alkanut selkiytyä mielessäni.

Kuka tuntee kenetkin?

Jenni Haukio vaalitunnelmissa

Jenni Haukio vaalitunnelmissa 5. helmikuuta 2012

Presidentti Sauli Niinistön (kok) puoliso Jenni Haukio (kok) on kotoisin Porista.

“Haukio on toiminut kokoomuksessa nuoresta pitäen. Hän on toiminut kansanedustaja Anne Holmlundin (kok) avustajana ja Kokoomuksen Satakunnan piirin toiminnanjohtajana (2005–2007). Vuodesta 2007 Haukio työskenteli Kokoomuksen viestintäpäällikkönä puolisonsa presidentiksi valintaan saakka. Haukio on ollut naimisissa Sauli Niinistön kanssa vuodesta 2009.” – http://fi.wikipedia.org/wiki/Jenni_Haukio

LISÄYS: Iltalehti 02.02.2018:

“Haukion tie Niinistön vierelle alkoi jo vuonna 2003. Aluksi Haukio työskenteli Turun yliopistossa tutkimusassistenttina ja tiedottajana. Helsinkiin hän muutti töiden perässä, kun hänestä tuli Anne Holmlundin avustaja. Seuraava työtehtävä olikin Satakunnan Kokoomuksen toiminnanjohtajana. Syksyllä 2005 Haukio pääsi haastattelemaan Sauli Niinistöä päätoimittamaansa Suomen Nainen -lehteen. Myöhemmin samana syksynä Haukio kertoi aikovansa äänestää Niinistöä seuraavissa presidentinvaaleissa.
Presidentinvaalikampanja työllisti myös Haukiota. Tuolloin Haukio oli vielä yhdessä Harri Paanasen kanssa. Helmikuun puolueristeilyn jälkeen Haukion ja Paanasen suhde tuli kuitenkin päätökseen ja Niinistökin muutti Suomeen.
Yllättäen 2000-luvun loppua kohden Niinistölle tuli enemmän ja enemmän asiaa Poriin.”

 

Ulvilalainen Anne Holmlund (kok) nimitti Mikko Paateron (kok) virkaansa

Ulvilalainen Anne Holmlund (kok) nimitti Mikko Paateron (kok) virkaansa

Entinen sisäministeri Anne Holmlund (kok) on kotoisin Ulvilasta, kävelymatkan päästä Tähtisentieltä. Holmlundista tuli sisäministeri vuonna 2007:

“Hallitustaipaleen alussa Holmlund nimitti erityisavustajakseen varatuomari Ilkka Salmen, joka oli entinen Ville Itälän erityisavustaja. Suojelupoliisin johtaja Seppo Nevalan jättäessä virkansa Holmlund nimitti Salmen Supon johtoon ja erityisavustajaksi tuli tämä jälkeen Sami Paatero. Paatero on Holmlundin poliisiylijohtajan virkaan nimittämän Mikko Paateron poika.

Mikko Paatero selitti jo ennen nimitystään Ilta-Sanomissa, ettei ole asiassa jäävi. Sekä Paaterot että Salmi ovat kotoisin Holmlundin kotiseuduilta Länsi-Suomesta. Savon Sanomien pääkirjoituksessa toimittaja Hannu Virtanen arvosteli Holmlundin suosineen virkanimityksissä kokoomusta. Salmea ja Paateroa tehtävässä seuranneet Kristiina Kokko ja Karoliina Vuopala ovat kotoisin Uudeltamaalta. Holmlundin valtiosihteerinä toimi vuoden 2009 alusta OTK, ylijohtaja Antti Pelttari.

Anne Holmlund on vaatinut poliisia toimimaan maahanmuuttovastaisuuden vähentämiseksi.*)

Maaliskuussa 2010 Holmlund teki päätöksen hätäkeskusten sijoituspaikoista. Tämä aiheutti kritiikkiä etenkin Tampereella, kun paljon suurempi Pirkanmaan hätäkeskus lakkautettiin ja sen toiminnot siirrettiin Holmlundin kotiseudulle Poriin. Hätäkeskusten uudet paikkakunnat valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaisesti. Hätäkeskusten oli muun muassa oltava riittävän suuria, jotta työtilaa riittää kaikille päivystäjille. Hätäkeskuksien toimintamenoja ei haluttu käyttää suurempien toimitilojen rakentamiseen vaan toiminnan kehittämiseen. Porin valintaan vaikutti myös siellä sijaitseva valtakunnallinen hätäkeskus, joka ohjaa muiden yksiköiden toimintaa. Porin hätäkeskuksen johtaja tyrmäsi tamperelaisten väitteet suuremmista tiloista ja kotiinpäin vetämisestä Satakunnan Kansassa. –    http://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Holmlund

Kokoomuksen lisäksi Anne Holmlund kuuluu myös Satakunnan kauppakamariin, jota kautta hän tuntee Luvata Oy:n toimitusjohtaja Jussi Helavirran, joka asui myöskin Tähtisentiellä Ulvilassa. Koska Jukka S. Lahti oli saanut tappouhkauksia, poliisi etsi alkuun murhaajaa Luvatalaisten joukoista. Poliisi tutki myös teoriaa, että oikea kohde olisi ollutkin Helavirta, mutta tekijä olisi erehtynyt talosta. Miten pitkittynyt murhatutkinta ja sen tuoma negatiivinen huomio vaikutti mahdollisesti yhtiöön, siitä enemmän Ulvilan aikakirjoissa.

*) Anne Holmlundin veli Ilkka Holmlund suunnitteli maahanmuuttajien vastaanottokeskuksen avaamista Poriin. Asiasta uutisoitiin syyskuussa 2009. Katso video:

 

Sami Paatero

Mikko Paateron poika Sami Paatero toimi poliisiministeri Holmlundin avustajana, kun isänsä nimitettiin poliisiylijohtajaksi 15. elokuuta 2008

Kokoomuksen poliittinen neuvonantaja Jussi Kekkonen, kampanjaryhmän mainonna ja markkinoinnin vetäjä Kirsi Piha sekä kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteeri Sami Paatero

Kokoomuksen poliittinen neuvonantaja Jussi Kekkonen, kampanjaryhmän mainonnan ja markkinoinnin vetäjä Kirsi Piha sekä kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteeri Sami Paatero

Wikipedia kertoo Sami Paaterosta näin:  http://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Paatero

***

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on kotoisin Lavialta Länsi-Suomesta, kuten on myös Anneli Auerista syyllisen tehnyt tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta. Jonkka astui virkaansa heinäkuussa 2007. Kuusirannasta tuli tutkinnanjohtaja vuotta myöhemmin 01.08.2008 ja Länsi-Suomen läänin poliisineuvos Mikko Paaterosta tehtiin poliisiylijohtaja kaksi viikkoa myöhemmin 15.08.2008.

Jonkka ja Kuusiranta ovat toisilleen tuttuja ainakin Lavia-Seura ry:n kautta, jonka toiminnassa Kuusiranta on aktiivisesti mukana uskovaisen sisarensa Tellervo Kuusirannan kanssa. 

Wikipedia kertoo Jaakko Jonkasta näin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Jonkka

***

Jaakko Jonkka

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka piti puheen Lavia Seuran hengellisessä päivässä 12.04.2014

Heti tutkinnanjohtajaksi tultuaan Pauli Kuusiranta esiintyi hyvin itsevarmana mediassa. Päivälleen kaksi vuotta Jukka S. Lahden surmasta (01.12.2008), Kuusiranta antoi lausunnon IltaLehdelle otsikolla “Tutkinnanjohtaja: Murha selviää“:

“- Olen ollut poliisina jo 36 vuotta ja tämä on pitkän urani ainoa selvittämätön henkirikos. Porin seudullakaan ei ole tällä hetkellä muita selvittämättömiä juttuja, Kuusiranta selvittää.”

 

 

Pauli Kuusiranta

Kuusiranta etsi murhaajaa selvännäkijän avulla sekä kirkonkirjoista.

Miten Kuusirannan varmuuteen murhan selviämisestä on vaikuttanut Mikko Paateron puuttuminen asiaan? Ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti halusi siirtää jutun KRP:n hoidettavaksi jo keväällä 2007, mutta jostain syystä tämä ei sopinut Paaterolle. Sensijaan pian eläkkeelle jäävä Kuusiranta nimitettiin tutkinnanjohtajaksi Joutsenlahden tilalle seuraavana vuonna.

***

“Kun murhasta oli kulunut noin 3 kuukautta, ehdotin silloiselle vs. poliisipäällikkö Matti Kulmalalle jutun siirtämistä KRP:lle. Juttu oli osoittautunut tavanomaista vaikeammaksi eikä tutkintaryhmä ollut päässyt tekijän jäljille. Jutun tutkinnanjohtajuuden lisäksi minulla oli johdettavani RTP (rikostietopalveluyksikkö) ja paljon työllistänyt huumeryhmä. Pääperusteena siirtoehdotukselleni oli kuitenkin se, että me emme olleet saaneet kiinni tekijää. Ajattelin, että KRP voisi katsoa asiaa ”uusin silmin” ja keskittyä siihen täysipainoisesti. Kulmala suostui pyyntööni, minkä vuoksi otin yhteyttä KRP:n Turun yksikön päällikkö Heikki Kopperoiseen. Kopperoinen suostui ehdotukseeni ja määräsi uudeksi tutkinnanjohtajaksi Teijo Ristolan. Olin tyytyväinen ja ehdin antaa jo Satakunnan Radion toimittaja Tapio Termoselle haastattelunkin vaihdosta. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero oli saanut selville siirtoaikeen ja hän soitti minulle. Keskustelumme päättyi siihen, että Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi minut jatkamaan tutkinnanjohtajana. Termonen sai Paaterolta uuden haastattelun. Näin jälkeenpäin ajatellen jutun siirto KRP:lle oli säästänyt monelta sotkulta, johon myöhemmin jutun tutkinnassa ajauduttiin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.”Juha Joutsenlahti

***

Joulukuussa 2008 Kuusiranta puhuu kuitenkin edelleen ulkopuolisesta surmaajasta.  Mikä tai kuka teki Kuusirannasta varman, että murha selviää? Mikä tai kuka sai tutkinnan kääntymään ainoastaan vaimoon tekijänä? Mikä tai kuka sai Satakunnan poliisit väittämään kuorossa, ettei surmapaikalla Ulvilassa ollutkaan ulkopuolista, eikä ulkopuoliseen viittavia ääniäkään enää yhtäkkiä kuulunut hätäkeskusnauhoitteelta? Mikä tai kuka sai helsinkiläisetkin poliisit uskomaan, että vaimo oli tekijä?

Kuusirannan ja Paateron yhteyksistä löytyy netistä seuraavaa:

Pauli Kuusiranta oli kunnostautunut vuoden 2004 kunnallisvaaleissa vuotamalla vaaleja edeltäneenä päivänä lehdistölle tiedon demariehdokkaan sittemmin perättömäksi osoittautuneesta lahjusepäilystä. Tämän epäilyn lääninpoliisi tuolloin vahvisti julkisuudelle – Länsi-Suomen läänin poliisiylijohtajana toimi tuolloin Mikko Paatero, joka puolestaan oli toiminut vuosina 1977- 80 kokoomuksen mandaatilla Noormarkun kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kuusiranta itse on ollut kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas, joten epäilystä ja sen julkistamisajankohdasta jäi joillekin tietty puoluepoliittisen taktikoinnin maku.”Ulvilan aikakirjat

***

Anneli Auer pidätettiin yllättäen 27.9.2009 epäiltynä miehensä murhasta. Tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta lausui Anneli Auerin pidätyksestä 28.9.2009 MTV3 Kymmenen Uutisille, että “todennäköisin syin epäiltynä tarkoittaa, että todisteet ovat aika vahvat”. Todellisuudessa väite vahvasta näytöstä ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa, kuten eivät pitäneet Anneli Auerille ja hänen alaikäiselle tyttärelleen poliisikuulusteluissa esitetyt valheetkaan.

30.09.2009 Anneli Auerilta saatiin “tunnustus” rikosylikonstaapeli Tapio Santaojan toimesta laittomin keinoin. Pian sen jälkeen 11.10.2009 poliisiylijohtaja Mikko Paatero iloitsi jutun selviämisestä Turun Sanomissa. Asian esitutkinta ei ollut edes valmis.

Rikkoivatko Kuusiranta ja Paatero julkisilla lausunnoillaan lakia ja syyttömyysolettamaa? Miten ovat korkeassa asemassa olevien virkamiesten ulostulot mediassa vaikuttaneet Anneli Auerin oikeusturvaan?

***

Rikosylikomisario Tapio Santaoja on kotoisin Ulvilasta. Hänen miljonääriveljensä Aimo Santaoja on niinikään ollut kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaana Satakunnassa. Lentämistä harrastava Aimo Santaoja näytteli Rentun Ruusu-elokuvassa lentäjää vuosituhannen vaihteessa ja Jukka S. Lahden murhasta 14.07.2007 pidätetty porilainen näyttelijä Kai Tanner esiintyi samassa elokuvassa roolinaan taksikuski lentokentällä. Idea Kai Tannerin pidätykseen tuli juurikin Tapio Santaojalta.

Heti Tannerin pidätyksen jälkeen tuore sisäministeri Anne Holmlund kiirehti antamaan lausunnon medialle otsikolla “Kova järkytys” (18.07.2007). Jutussa sisäministeri kertoo tunteneensa epäillyn. Tanner vapautettiin samana päivänä. Miten paljon Anne Holmlundia mahtoikaan järkyttää syyskuussa 2009 ulvilalaisen neljän lapsen yksinhuoltaja leskiäidin pidätys surmasta?

Tai kuinka järkyttyneitä oltiin poliisiylijohtaja Mikko Paateron perhepiirissä syyskuussa 2011, kun Helsinkiläinen taksikuski Jens Kukka pidätettiin epäiltynä Anneli Auerin lasten pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Olihan Kukka seurustellut poliisiylijohtajan veljenpojan entisen vaimon kanssa ennenkuin hän tapasi Anneli Auerin marraskuussa 2007.

***

Juuri ennen Auerin pidätystä Valtakunnansyyttäjänvirasto vietti Satakunnan syyttäjänviraston kanssa yhteistä virkistyspäivää Porissa, jolloin syyttäjät kävivät joukolla katsomassa Kai Tannerin Rakastajat teatterin näytelmän Rakkaudella Porista. 

Takana vasemmalla Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala

Takana vasemmalla Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala

***

Ulvilalainen murhatuomari Porin käräjäoikeudesta Annette Santamaa (kok) tuntee luonnollisesti Anne Holmlundin Satakunnan kokoomuksen piireistä. Entisenä syyttäjänä hän tuntee myöskin syyttäjä Kalle Kulmalan ja tämän isän Hannu Kulmalan entuudestaan. Miten juurikin Santamaa päätyi murhatuomariksi käräjäoikeuteen sen jälkeen, kun korkeinoikeus oli saatu palauttamaan juttu alempiin oikeusasteisiin traumatisoituneiden lasten kauhukertomuksilla? Santamaa tuomitsi Anneli Auerin elinkautiseen yleisen elämänkokemuksensa valossa.

Käräjätuomari Annette Santamaa

Käräjätuomari Annette Santamaa

***

“Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Auerin hengenvaarallinen vamma jne. Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Amandan näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (Amandaa on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm (työsuhdetta KRP:ssa ei jatkettu?). Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.”Juha Joutsenlahti

***

Jokainen Ulvilanmurhaa tarkkaan seurannut tietää nämä tosiasiat.  Joillekin piireille se ei ole vaan maistunut. Yhtäkkiä entisen tutkinnanjohtajan alaiset olivat suuressa roolissa syyllistämässä Anneli Aueria sekä esimiestään. Yhtäkkiä kaikki kääntyi päälaelleen, kun valheet voittivat totuuden, kun taikausko voitti tieteen, kun oikeuteen raahattiin todistajiksi entisiä parnereita ja kurssikavereita kertomaan kansaa hätkähdyttäviä väitteitä, joita oli helppo lööpeissä revitellä. 

***

Kun Porista sanotaan jotakin, niin nähtävästi se Helsingissäkin noteerataan.

Mikäli Anneli Auer saa elinkautisen tuomion Vaasan hovioikeudesta, tulisi jokaisen kansalaisen ymmärtää missä tilassa Suomen oikeuslaitos ja poliisi ovat. Auer-asiassa eri virkamiesten jääviyskysymykset on ohitettu silmää räpäyttämättä, kuten kaikki Auerin syyttömyyteen viittaava todistusaineistokin. Onko ollut Anneli Auerin lasten, vaiko eräiden virkamiesten etu pyrkiä salaamaan kaikki? Kuinka oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ulvilalainen perheenäiti on saanut korkea-arvoisten virkamiesten erilaisten ulostulojen, ja niitä seuranneiden syyllistävien otsikoiden jälkeen?

Yhteiskunnan silmäätekevät kuuluvat useimmiten erilaisiin yhteisöihin, yhdistyksiin ja verkostoihin. Poliittisten vakaumusten lisäksi ihmiset linkittäytyvät uskonnollisten vakaumustensa, tai vaikkapa vapaamuurari-jäsenyyden kautta. Suomessa piilokorruptiota esiintyy juurikin hyvä veli -verkostoissa.

***

Tässä artikkelissa ei ole lueteltuna läheskään kaikkia Auer-tapauksessa osallisina olleita, joilla on joku linkki Auerin syyllistäjiin. Tiedätkö Sinä jotakin? Saat minuun yhteyttä blogin “Contact Us”-sivun kautta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan lisäksi kanteluni lähti joulukuussa 2012 tiedoksi presidentti Sauli Niinistölle (kok) ja silloiselle pääministeri Jyrki Kataiselle (kok). Tekikö heistä kukaan asialle muuta, kuin vaikeni jutun kuoliaaksi?

Julkaisen pian lisää osia kantelustani.

***

Tuntuuko sinustakin, että…

tätä paskaa on nähty tarpeeksi

Nyt on aika kansalaisten toimia, sillä virkakoneisto on tehnyt kaikkensa omat jälkensä peitelläkseen.

***

Muuta luettavaa

Maahanmuutto ja ministeritason korruptio

Inkvisitio päätti Ulvilan murhakäräjät

Kokoomusbiografia Anne Holmlund

Tutkimus: Valemuisto voi syntyä poliisikuulustelussa

Ulvilan aikakirjat

Hyvä veli -verkostot yleisin korruption muoto Suomessa

KANTELUN JATKO-OSAT TULOSSA PIAN…

+++

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:

[contact-form]

KANTELU – osa 1- Mediaoikeudenkäynti

04/09/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Julkaisen alla otteen oikeuskansleri Jaakko Jonkalle joulukuussa 2012 tekemästäni kantelusta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka

 

Ylimitoitettu pidätys ja valheellinen tiedotus

Jens Kukka pidätettiin torstaina 08.09.2011 liittyen Anneli Auerin lasten kertomuksiin raiskauksista. Pakkokeinolain turvin hänet noudettiin kotoaan kahdeksan poliisin voimin, jolloin tehtiin myös ensimmäinen kotietsintä. Hän ei saanut edes soittaa omaisilleen. Vasta lauantaina 10.09.2011 poliisista soitettiin nimetön soitto, että “Jens on Turussa ja tarvitsee tupakkaa ja vaatteita”. Soittaja ei edes kertonut olevansa poliisi, tai missä tarkalleen Turussa Jens Kukka olisi. “Jens saa kertoa sen sitten itse” oli vastaus 79-vuotiaalle isälle. Isä, taksimies itsekin, otti poliisiin yhteyttä Helsingissä, jota kautta selvisi Jens Kukan olinpaikka Turun poliisivankilan sellissä. Sinne saavuttuaan isää ja poikaa kiellettiin jyrkästi puhumasta mitään siitä miksi Jens oli pidätettynä. Näin alkoi koko perhettäni koskettava painajainen. Huomauttaisin vielä tähän väliin, että meillä ei ole perheessäni kenelläkään rikollista taustaa.

Veljeni Jens Kukka ei ole pedofiili, eikä hän ole käyttänyt seksuaalisesti kenenkään lapsia hyväkseen, tai lyönyt sadistisesti vyöllä. Hänellä ei ole mitään sellaista taipumusta historiassaan, – päinvastoin. Poliisikaan ei ole löytänyt mitään todisteita laajoista kotietsinnöistä huolimatta, tietokoneet ja muut tutkittuaan. Syytteet ja tuomiot perustuvat pelkästään Anneli Auerin nuorimpien lasten puheisiin. Vanhin tytär, nyt 15v, sekä naapurien lapset kieltävät mitään väkivalta- ja seksuaalirikoksia tapahtuneen. Miksi isänsä murhasta traumatisoituneiden nuorimpien kolmen lapsen tarinoita pidetään uskottavina miltään osin sen jälkeen, kun käräjäoikeus hylkäsi niiden paikkaansa pitävyyden niiltä osin, kuin ne täysin mahdottomiksi todettiin? Saatananpalvonta oli yksi näistä epätosiksi todetuista väitteistä. Muita olivat mm. sellaiset väitetyt tilanteet, joissa joku ulkopuolinen olisi varmasti huomannut teot.

Oikeutta käyty mediassa

Jo pedofiliasyytteiden alkuvaiheissa on ollut aistittavissa selvä Anneli Auerin ajojahti, perustuen poliisin valheelliseen tiedottamiseen asioista: “tämä ei liity Ulvilan murhan tutkintaan”, “kiistatonta kuvamateriaalia on löytynyt” jne. Yleistä mielipidettä syyllisyydestä on manipuloitu valheellisella ja yksipuolisella tiedottamisella poliisin sekä syyttäjien toimesta. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on näin ollen luotu  miltei olemattomat mahdollisuudet sen lisäksi, että kaikki on määrätty salaiseksi.

Mikä oli tutkinnanjohtaja Salonsaaren tarkoitus, kun lehdissä julkaistiin 16.09.2011 “perhekerho yhdistää Auerin ja rikoskumppanin?  Miksi veljeni leimattiin välittömästi lehdistössä Auerin rikoskumppaniksi, jo kauan ennenkuin asiasta oli edes esitutkinta valmis? Taksiyrityksen mainoksesta perhekerhon sivuilta oli helppo selvittää veljeni henkilöllisyys.

Jutun salaiseksi määräämisestä huolimatta valokuvaajat päästettiin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden istunnon alussa 17.02.2012 saliin ottamaan valokuvia. Nyt saatiin mediaan näyttävät otsikot “Auerin ex-miesystävä saapui oikeuteen kasvot peitettyinä.” Otsikolla ja valokuvilla saadaan lukijat päättelemään, että syytetyllä olisi jotain peiteltävää asiassa.

Veljelleni oli tullut täytenä yllätyksenä, että KT Katajamäki oli antanut medialle luvan kuvata salissa, vaikka veljeni henkilöllisyyden piti olla edelleenkin yhtä lailla salassapidettävää, kuin kaikki muukin. AA Hakanen vastusti valokuvauslupaa, mutta KT Katajamäki totesi vain, että tiedotusvälineillä on oikeutensa (!?). Lehdet saivat kuvata noin minuutin ennen istunnon alkua.

KT  Katajamäen medialle antamassa tiedotteessa luki veljeni koko nimi. Annettiinko medialle myös Auerin lasten nimet tiedotteessa, vai koskiko salaus eri tavoin eri asianosaisia?

KT Katajamäelle taasen tuli yllätyksenä se, että syyttäjät olivat etukäteen tiedotteessaan ilmoittaneet medialle, että juttu tullaan käsittelemään suljetuin ovin.

Mediassa otsikoitiin näyttävästi 22.09.2011, että veljeni tietokoneelta olisi löydetty kiistatonta kuvamateriaalia. “Satakunnan Kansan saamien tietojen mukaan Anneli Auerin ja helsinkiläisen taksiyrittäjän törkeät seksuaaliset hyväksikäyttörikosepäilyt on ikuistettu kuvatallenteelle”. Todellisuudessa kyse oli poliisin vuotamasta lavastusyrityksestä, jolla xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx annettiin lukijoille käsitys, että syytetyt ovat todellakin syyllisiä.

Julkisuuteen väitettiin kivenkovaan, etteivät seri-epäilyt liity mitenkään Ulvilan surmaan, vaikka tutkinnanjohtaja Salonsaari ja kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama ovat alusta alkaen tienneet, ettei Anneli Aueria pelkillä lasten pahoinpitelysyytteillä tai saatananpalvontaväitteillä saada tuomituksi elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Tarvittiin rankempaa materiaalia Annelin nuorimmilta lapsilta, jota sitten Ari Auerin myötävaikutuksella ja lapsia johdattelevasti kuulustelemalla saatiin lopulta tuotetuksi. Näin liitettiin veljeni nimi asiaan. Alunperin lapset olivat kertoneet enolleen ainoastaan saatananpalvontaan ja väkivaltaan viittaavia asioita.

 

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen laittoi arvovaltansa peliin syksyllä 2011

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen laittoi arvovaltansa peliin syksyllä 2011

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinenkin laittoi kasvonsa peliin 22.09.2011, vakuuttaessaan Ylen A-talkissa televisiokatsojia heti tutkintojen alkuvaiheessa, että Anneli Auerin epäilyillä seksuaalirikoksilla ei ole mitään tekemistä Ulvilan murhan kanssa. Poliisilla ja syyttäjillä oli kuitenkin jo tiedossaan Anneli Auerin 12-vuotiaan pojan hurjat kertomukset, joissa hän väittää mm. isosiskon (silloin 9v.) ja äidin yhdessä tappaneen isän ja käyttäneen teossa laudoista tehtyä kilpeä ja pyyhkeitä.

Professori Jyrki Virolainen kommentoi Nissisen toimia näin blogissaan nro 483,123.9.2011:

“35. Miksi Matti Nissinen halusi kiistää, kuten Jarkko Sipiläkin ihmetteli, niin tiukasti murhatutkinnan ja seksuaalirikosten tutkinnan välisen yhteyden, vaikka rikosten tekoajat menevät osin päällekkäin ja Anneli A. on epäiltynä molemmissa rikoksissa ja lisäksi Annelin lapsilla on ilmeisesti keskeinen rooli myös seksuaalirikoksissa? Miksi valtakunnansyyttäjä päätti tulla itse A-Talk-ohjelmaan, vaikka keskustelua piti käydä lähinnä vain niin sanotusti “ylätasolla” eikä puuttua Ulvila-jutun yksityiskohtiin? Miksi Nissinen katsoi asiakseen paukauttaa suorassa tv-lähetyksessä, että hän kyllä varmasti tietää, ettei mainitulla kahdella asialla ja niiden tutkinnalla ole mitään yhteyttä keskenään? Eikö Nissisen olisi pitänyt pysytellä poissa keskustelusta, sillä onhan hänellä molemmissa tapauksissa molemmista jutuista sisäpiiritietoa, sillä hän on kyseisissä jutuissa mukana olevien paikallissyyttäjien korkea esimies,  jonka johtama virasto (VKSV) ilmeisesti herkeämättä seuraa juttuja ja niiden esitutkintaa? Nissinen sanoi olevansa varma siitä, ettei aloitettu seksuaalirikosten esitutkinta vaikuta mitenkään syyttäjän valituslupaa käsittelevän korkeimman oikeuden tuomareiden harkintaan, koska nämä ovat niin “kovan tason ammattilaisia.” Nissisen väite on pelkkä olettama, joka ei todellisuudessa taida pitää paikkaansa, sillä oikeusneuvoksetkin ovat vain ihmisiä ja seuraavat yleensä tarkasti tiedotusvälineiden rikosuutisia. “1)

Rikottiinko esitutkintalakia, kun lehdistössä laajasti mainostettuja kiistattomia valokuvia ei veljelleni edes näytetty? Hän kielsi jyrkästi ottaneensa epäsiveellisiä kuvia lapsista, surffanneensa lapsipornosivuilla, tai tallentaneensa lapsipornokuvia tietokoneellensa. Lopulta syyte lasta esittävien epäsiveellisten kuvien hallussapidosta jätettiin nostamatta, koska sellaisia ei alunperinkään ollut olemassa.

Olen ollut järkyttynyt näistä useista eri yrityksistä lavastaa veljestäni syyllistä mediassa. Veljeni tietokoneelle tallennettujen normaalien “perhealbumi”-kuvien ympärille oli aseteltu pornosivustoilta aikuisten seksiaktikuvia siten, että katsojalle syntyy likainen assosiaatio, että veljeni mielessä olisi seksiakti vieressään hymyilevän pienen lapsen kanssa. Nähtävästi Satakunnan poliisissa tunnetaan semiotiikan perusteet.

Mediaoikeudenkäynti

Käsite mediaoikeudenkäynti tarkoittaa sitä, että media lietsoo julkista hysteriaa ja lynkkausmielialaa ennen oikeudenkäyntiä ja sen aikana, estäen mahdollisuuden  oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tästä seuraa syyttömiksi todetuille elinikäistä haittaa, kuten mahdollinen välitön hengenvaara, ja maineen ikuinen menettäminen, joka ulottuu tälläisissä tapauksissa henkilön koko perheeseen.

Trial by media – Wikipedia: 

“Trial by media is a phrase popular in the late 20th century and early 21st century to describe the impact of television and newspaper coverage on a person’s reputation by creating a widespread perception of guilt or innocence before, or after, a verdict in a court of law.

In the United Kingdom there is a heated debate between those who support a free press which is largely uncensored and those who place a higher priority on an individual’s right to privacy and right to a fair trial.

During high publicity court cases, the media are often accused of provoking an atmosphere of public hysteria akin to a lynch mob which not only makes a fair trial nearly impossible but means that regardless of the result of the trial the accused will not be able to live the rest of their life without intense public scrutiny.”

Tässä Suomen rikoshistorian erikoisimmassa tapauksessa on oikeutta käyty yksipuolisesti median kautta. Valtamedia ei ole antanut minkäänlaiselle puolustukselle puheenvuoroa.

Satakunnan Kansa (Alma Media) hyllytti toimittajalle antamani haastattelun Joulukuussa 2011, eikä yksikään muukaan lehti ole osoittanut kiinnostusta kuulemaan omaisten näkemyksiä asiassa. Poliisi ja syyttäjät ovat saaneet olla yksin äänessä.

Itsenäinen ja vapaa lehdistö on kuitenkin demokratian kulmakiviä, ja nyt me omaiset kyseenalaistammekin suomalaisen median riippumattomuuden. Onko Suomessa todella niin, että poliisi ja oikeuslaitos pystyvät ohjailemaan demokraattisille maille niin tärkeätä vapaata journalismia?

Veljeni asianajaja Miikka Hakaselle määrätty ilmaisukielto, ja sakkorangaistus veljeni kirjeen jakamisesta medialle, ovat olleet jo alusta alkaen tietoisia yrityksiä vaientaa puolustus.

Linkit:

1) Jyrki Virolainen, 23.09.2011, blogi nro 483.

Ulvilan murhamysteerin tv-keskustelussa mystistä tietovajetta: 

http://jyrkivirolainen.blogspot.co.uk/2011/09/483-ulvilan-murhamysteeria-koskevassa.html

KANTELUN JATKO-OSAT TULOSSA PIAN…

+++

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:
[contact-form]

 

Anneli Auer: – kirje Suskulle

12/06/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Lähetin hiljattain Annelille kolme viimeisintä blogikirjoitusta luettavaksi vankilaan. Hän kirjoitti minulle takaisin seuraavan kirjeen, joka on päivätty 01.06.2014. Olkoon tämä esimakua Anneli Auerin tulevalle paljastuskirjalle, josta itse en ole kuullut mitään. Onkohan Annelikaan?

Moi taas!                                                                                                                        1.6.2014

Aika masentava se blogikirjoitus siitä, että poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjaa miten tahansa tai jättää pois mitä haluaa. Maalaisjärjellä ajatellen sen pitäisi olla selvä rikos, että Santaoja vaihtaa tai vaihdattaa teknisen tutkijan laatimaan kuvaliitteeseen kuvan salatakseen sen, että hänen oma rekonstruktionsa kylpyhuoneen ovenraosta koskettamisesta on väärin tehty, ja että ovenraosta mahtuu hyvin naisen ylävartalo oven koskettamatta Jukan (verisiä) hiuksia, vaikka Santaojan rekonstruktiossa ei mahdu edes pää oven välistä – ja tämä on vielä yksi niistä asioista, joista minulle on kuulusteluissa valehdeltu, ja valehtelu tunnustuksen saamiseksi on Suomen laissa kielletty. Muitakin valheita on todennettavissa pöytäkirjoista. Aika kammottavaa, jos kukaan ei ala tutkia, vaikka on selvät todisteetkin olemassa.

pesutilan ovi reko

Lainaus Niina Bergin blogista

Lähetin aikanaan Niinalle (Berg) kopiot väärennetystä sivusta ja alkuperäisestä sivusta nettiin laitettaviksi.  Ei vaan ketään näytä kiinnostavan poliisin ilmiselvät rikokset, paitsi Joutsenlahden tapauksessa, josta ei käytännössä edes seurannut (Tannerille) mitään vakavampaa haittaa, koska Joutsenlahti itse vaati Tannerin vapauttamista muutaman päivän vangittuna olemisen jälkeen. Tanner on tästä viikon putkareissusta sitten repinyt irti kaiken julkisuuden mitä on saanut. Yksi vankitoverini edelliseltä osastolta lähetti minulle kopion Anna-lehden nelisivuisesta artikkelista, joka päättyy surullisesti näin: “Mutta elämä jatkuu. Ulvilan murhana tunnettu oikeusjuttu ja Anneli Auerin syyllisyys tai syyttömyys ovat Kaille (Tanner) yhtä sekava ja jo epäkiinnostavaksi muuttunut vyyhti kuin monille muillekin tapausta seuranneille.”

Kai Tanner

Porilainen näyttelijä Kai Tanner vapautettiin dna profiilin sopimattomuuden takia. Myöhemmin selvisi, että dna kuului poliisille.

Aika raakaa, mutta totuus taitaa olla se, ettei ketään enää kauheasti kiinnosta se, että joku mahdollisesti joutuu kärsimään elinkautisen ja menettää koko elämänsä, omaisuutensa ja yrityksensä syyttömänä tuomittuna, koska juttua on jo niin kauan vatvottu. Ja Jensin kohtalo taitaa kiinnostaa vielä vähemmän. Se, että Tannerilla on mennyt vuosia toipua viikon putkareissusta ja että hän ei putkareissun takia päässyt Paul Ankan keikalle, on sen sijaan ollut jonkun mielestä neljän sivun kuvallisen artikkelin arvoinen uutinen!

Kerroin aikanaan Santaojalle kuulustelussa Porvoon poliisin puheluihin liittyen, että olen nähnyt Jukan v. 2006 käymän kurssin osallistujalistalta, että samalla kurssilla oli myös muutamia poliisin palveluksessa olleita henkilöitä ja ehdotin, että puhelut saattavat liittyä tähän. Tätä tietoa Santaoja ei kirjannut kuulustelupöytäkirjaan, joka muuten tehtiin samoihin aikoihin, kun tutkinnanjohtaja vaihdettiin ja poliisi alkoi tehdä minusta syyllistä. En tosiaan yhtään hämmästyisi, jos syynä pakottavalle tarpeelle saada äkkiä joku syylliseksi lavastettua oli se, että piti saada tutkinta käännettyä pois Porvoon poliisista ja mahdollisesti laajemmastakin poliisirikosvyyhdestä, joka olisi saattanut paljastua, jos tutkintaa olisi jatkettu.

Kuulin, että KKOn esittelijä oli jäänyt eläkkeelle huhtikuussa. Miksiköhän? Olen jo nyt ihan rikki tästä jatkuvasta odottelusta ja pitäisi jaksaa keskittyä tulevaan murhajuttuunkin. On tämä ihan ihmeellistä touhua. Palaillaan! T: Annu

+++

BLOGISTIN KOMMENTTI:

Anneli Auer oli viime vuonna vastaajana kahdessa isossa oikeusjutussa heti peräjälkeen. Jo yhteen isoon juttuun valmistautuminen on vaativaa ja henkisesti raskasta. Vangittuna vastaaminen on entistäkin raskaampaa.

Annelia säilytettiin Porin poliisiaseman juoppoputkassa koko murhaoikeudenkäynnin ajan, jossa oltavat eivät ole hääppöiset. Putkassa virikkeitä ei ole laisinkaan.

Murhaoikeudenkäynti kesti kolmisen kuukautta, jona aikana Anneli ei juurikaan päässyt edes päivänvalosta nauttimaan. Sali oli valaistu keinovaloilla, sillä ikkunarivi oli aivan katon rajassa.

Näin Annelin oikeussalissa ja ihailin miten arvokkaasti hän jaksaa itsensä kantaa päivä toisensa jälkeen kameroiden eteen. Itselleni olisi varmasti tuottanut vaikeuksia saapua paikalle putkasta huonosti nukutun yön jälkeen migreenissä, menkkavaivoissa ja naama turvoksissa.

Onkohan kukaan tosiaan sotien jälkeisessä Suomessa menettänyt yhtä paljon kuin Anneli Auer? Ensin tapettiin raa’asti mies omassa kodissa, sitten vietiin lapset ja vapaus. Maine meni siinä sivussa, ja lopulta koti sekä irtaimisto. Tuottava kasvuyritys kaatui kaiken keskellä. Anneli ei vankilassa ollessaan ole edes oman terveytensä herra. Kaiken tämän menetyksen ja nöyryytyksen Anneli on syyttömänä kärsinyt ja kärsii edelleen. Suomessa.

Juttua on lehdissä tosiaankin vatvottu vuosikaupalla. Suurimmaksi osaksi tämä vatvominen on tapahtunut syyttäjien ja tutkinnanjohtajien ehdoilla ja pakkokeinoja väärin käyttämällä. Anneli “freak show’n” seuraaminen on ollut suurta hupia osasta kansalle. Kuvat pelästyneestä ja masennuslääkkeistä turvoksissa olevasta naamasta tukka harallaan koristivat lehtien kansia. Kauhujentalon emäntä kiljuivat otsikot.

Koita jaksaa Annu. Me taistelemme oikeuksiesi puolesta loppuun asti. Me emme unohda sinua. Tässä ei ole kyse pelkästään sinun oikeuksistasi, vaan kaikkien kansalaisten oikeuksista, kun tuomioita jaellaan salaisuuden verhotessa ja vastoin näyttöä.

LINKIT (avautuvat uuteen ikkunaan)

Syyttä vangittu Kai Tanner tyytyi 11 000 euroon

Jukka S. Lahti soitti poliisille ennen Ulvilan surmaa

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti suomalaisittain

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

 

Kirjoita kommenttisi alle:
[contact-form]

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja Ulvilan murha

01/05/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta..

… 

 

 

Nissinen ja Paatero. Kaikki hyvin valtakunnassa?

Nissinen ja Paatero. Kaikki hyvin valtakunnassa?

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero esiintyi A-Studion Talkissa 28.02.2014 yhdessä valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kanssa liittyen Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion korruptio/rikos-epäilyihin.

Kysyttäessä onko Aarnio voinut toimia kenenkään tietämättä Paatero vastasi: “Minä en tietenkään ole tiennyt yhtään mitään”. Ohjelman aikana kahteen eri otteeseen Paatero yritti painottaa, että hierarkian mukaisesti ylin päällystö ei ole tiennyt mitään. Ensin on henkilön oma virkamiesvastuu ja seuraavana tulee lähiesimies ja tämän vastuu, mutta missään tapauksessa huipulla ei tiedetä mistään rikoksista yhtään mitään. Tämä oli siis Paateron selitys sille miten valvonta poliisin sisällä toimii.

Pelkällä hyvällä uskolla poliisihallinnossa luotetaan jokaisen alamaisen hyvään virkamiestapaan ja oikeellisuuteen. On täysin virkamiehen omalla vastuulla miten hän virkaansa hoitaa. Ylempi hallinto “vain” antaa täyden tukensa kullekkin virkamiehelle ja jättää useimmiten kansalaisten valitukset tutkimatta. Paateron mukaan poliisihallinnolla ja sen korkeata palkkaa nauttivalla päällystöllä ei ole mitään vastuuta kansalaisille tilanteessa, jossa korruptoituneet rikolliset virkamiehet pystyvät käyttämään virka-asemaansa väärin pettämällä heille suodun kaikenkattavan  luottamuksen ja laajat valtuudet. Virallisesti korruptiota ei Suomessa edes esiinny, ainoastaan luotettavia hyväveli-kerhoja. Tälläisessa kritiikittömässä ja valvomattomassa ilmapiirissä on epärehellisen hyvä operoida

Jari Aarniolta on määrätty hukkaamiskieltoon lähes kaksi miljoonaa euroa, jotka hän olisi syytteiden mukaan saanut rikoshyötynä väitetyistä rikoksistaan. Kun puhutaan näin isoista summista, niin olettaisi kakkua olevan jakamassa useamman. Yksin ei tämän luokan rikoksia pysty kukaan tekemään poliisiorganisaation sisällä. Rikoksella ansaittuihin suurempiin summiin liittyy aina myös rahanpesua.

Netistä poimittua:

“Lappeenrannan poliisin selvitysyksikkö tutkii Suomen oloissa ennen-näkemättömän suurta rahanpesua, jossa pääepäiltynä on viisi virkaatekevää poliisijohtajaa. Kyseiset rahasummat joita on pesty todistettavasti kotimaisen ja ulkomaalaisen pankkijärjestelmän kautta jo vuoden 2000 alusta alkaen käsittävät useita kymmeniä miljoonia euroja. Kyseisistä rahasummista merkittävä osa on siirretty poliisijohtajien ulkomaille avatuille pankkitileille. Kyseiseen rahanpesuun liittyy muitakin tahoja. Kyseisten summien suuruus perustuu pitkään ajanjaksoon, jolloin rahanpesu on tapahtunut. Lappeenrannan poliisiyksikkö käynnisti salaisen tutkinnan poliisijohtajia vastaan Elokuussa 2006.” -Kirjoittanut nimetön 11.03.2008

Rahaa oli kuulemma siirretty poliisijohtajien ulkomaalaisille tileille vuosien 1999-2007 välisenä aikana.

Leena Palotie kirjoitti samasta aiheesta 09.02.2009

Tapaus Jukarainen vei poliisijohtaja Jouni Välkin hengen. Palataan aikaan ennen poliisijohtaja Jouni Välkin salattua itsemurhaa 02.10.2008. Koko Suomen poliisien laillisuuden valvonnasta vastannutta Jouni Välkkiä oli painostettu ankarasti tapaus “Jukaraisen selvittämiseksi.” Ajanjaksolla 01.03.2008- 04.09.2008 Välkkiin oli otettu yhteyttä useamman kerran selvittämättömän tapauksen vuoksi, joka koski Mikkelin apulaispoliisipäälikön Ilkka Jukaraisen käynnistämää asiakokonaisuutta.

Viimeisessä yhteydenotossa Välkin viesti oli hänen omin sanoin: “Näin suurta korruptiota ei voi selvittää julkisesti, etenkin kun asiaan on sotkeutunut korkea-arvoisia poliisiviranomaisia.”. “Asia on pyrittävä selvittämään poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan kautta, vaikka tilanne olisi kuinka vakava.” “Salaiseksi luokiteltavat asiakirjat, jotka koskivat jättimäistä rahanpesua ajanjaksolla 1999-2007 olisi nyt toimitettava sisäministeriöön.” Sisäministeriö päättäisi asiasta koskevasta lehdistötilaisuudesta. Myös Mikkelin kriisikokouksessa viime syksynä vieraillut poliisiylijohtaja Mikko Paatero oli asiasta samoilla linjoilla.”

Pekka Puputti kadonnut

Absolutistina tunnettu Puputti valitti huonoa oloa ja katosi

Jukka Lahti murhattiin kotonaan Joulukuussa 2006. Hänen henkeään oli uhkailtu ja hän oli ollut yhteydessä Porvoon poliisiin ennen kuolemaansa, jossa Lahden tietoja oli luvattomasti urkittu. Poliisi ei ole halunnut julkisuudessa selvittää miksi Lahti oli ollut yhteydessä Porvoon poliisilaitokselle, tai mihin tarkoituksiin hänen tietojaan oli luvatta urkittu? Toinen Lahden kanssa yhteydessä olleista poliisimiehistä ampui vaimonsa ja itsensä lokakuussa 2008

Lahden opiskeluaikojen kurssikaveri Pekka Puputti katosi ja kuoli hämärissä oloissa Helsingissä heti seuraavana päivänä Lahden kuoleman jälkeen. Huhujen mukaan homoseksuaalinen Puputti oli juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta porilaisen poliitikon kanssa, joka puolestaan esiintyy julkisuudessa heterona. Katoamisensa aikaan Puputilla oli  samojen huhujen mukaan Alppikadulla kämppiksenään eräs kansanedustaja. Poliisi epäili, että Jukka Lahti olisi tavannut Puputin Helsingissä vain pari päivää ennen kuolemaansa. On aivan käsittämätöntä, että tälläistä taustaa vasten ainoastaan vaimosta tehtiin epäilty uuden tutkinnanjohdon toimesta.

Leena Palotie jatkaa:

“Muutkin asiakokonaisuudet ovat varmasti vaikuttaneet Jouni Välkin kohtaloon. Hän oli varsin paljon esillä reilu vuosi sitten eri uutislähetysten videoilla, jossa pohdiskeltiin Helsingin huumerikostutkijoiden osallisuuttaa huumerikollisuuteen/virkarikoksiin. Mm. Espoon kihlakunnan syyttäjä Marianna Semi turvautui julkisuuteen, koska se oli hänen ainut tapa pysyä turvassa, jos asiakokonaisuus olisi voitu viedä loppuun saakka. Tänä päivänäkin asia on pahasti kesken ja erittäin sekavainen, johtuen juuri kansainvälisten kartellien mukanaolo kaikissa kokonaisuuksissa. Henki se on kallis syyttäjällekkin.” Linkki 1)

Mikäli tämä tarina pitää miltään osin paikkansa, niin eipä hyvältä näytä. Jos syytteet Aarniota vastaan nostetaan, on oikeudenkäynnistä tulossa erittäin mielenkiintoinen. Toivoa sopii, ettei oikeudenkäyntiä käydä suljettujen ovien takana ja määrätä salaiseksi. Huhujen mukaan edellämainittu rahanpesu liittyy italialaiseen mafiaan (huumekaupat) ja Espanjan Malagaan (rahat pesty siellä). Eräs nettikirjoittaja avaa asiaa Niina Bergin blogissa nimimerkillä Incognito. Linkki 2)

Suomi ei ole säästynyt kansainvälisiltä vaikutteilta pelkän geografisen sijaintinsa perusteella. Puhtoinen lintukoto on menneen talven lumia, samoin kuin, että olisi edelleen lottovoitto syntyä Suomessa. Suomi on muuttunut luokkayhteiskunnaksi viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Suomi ei ole enään se sama tasa-arvoinen maa, jossa itse sain kasvaa. Toivon, että Suomi saataisiin pelastettua takaisin sille samalle skandinaaviselle hyvinvointiyhteiskunta-linjalle, jossa kaikilla kansalaisilla olisi hyvä olla ja oikeus toteutuisi kaikille.

Niin kauan kuin poliisi ei selvitä Jukka Lahden oikeata murhaajaa, niin yksityiset kansalaiset penkovat löytääkseen totuuden. Tämä siitäkin huolimatta, tai juuri siitä johtuen, että viranomaiset ovat yrittäneet salata tietoa. Penkoessa tulee useimmiten esiin muutakin kuin suoraan aiheeseen liittyvää. Itselleni tämä iso rahanpesu-epäily on täysin uusi asia. En tiedä liittyykö se Jukka Lahden murhaan, vai onko murhaaja entinen Luvatalainen, joka tappoi Jukan kostoksi? Tiedän ainoastaan varmuudella sen, että Anneli Auer on syytön murhaan, eikä hän myöskään ole pahoinpidellyt tai raiskannut lapsiaan veljeni Jens Kukan kanssa. Tiedän myös sen, että poliisi on valehdellut  ja vääristellyt asiassa, sekä pimittänyt tietoa. Omistan vaikka koko elämäni totuuden kaivamiseen, enkä ole onneksi ainoa. Kansalaiset ovat ottaneet yhteyttä meihin Anneli Auerin puolustajiin tiedoillaan, sillä poliisi ei tee asiassa mitään. Suuri kiitos kaikille totuudesta ja oikeuden toteutumisesta kiinnostuneille rehellisille ja aidoille suomalaisille.

KRP ja Paatero

Puhuttaessa KRP:n ja Helsingin huumepoliisin pitkään jatkuneista huonoista väleistä, Paatero totesi A-Talkissa yksikantaisesti, että huonoja välejä ei enää ole. Hän kertoi keskustelevansa KRP:n uuden päällikön kanssa viikottain. Sen jälkeen, kun KRP:n päällikkö vaihtui niin välit ovat olleet kunnossa, Paatero tiesi kertoa.

KRP:n uudeksi johtajaksi valittiin äskettäin Paateron oikeana kätenä tunnettu poliisihallituksen rikostorjuntayksikön päällikkö Robin Lardot. KRP:n johdon  (luottamukselliset) välit Paateroon ovatkin siis varmasti nyt kunnossa, mutta ovatko KRP:n ja Helsingin huumepoliisin vuosikymmeniä kestäneet huonot välit todellakin nyt yllättäen kunnossa? Ohjelman alussa toimittaja kertoi, että useat poliisit eivät uskalla puhua suutaan puhtaaksi Aarnio-jutussa, tai he eivät yleensä ottaen uskalla kritisoida poliisin toimintaa julkisuudessa, sillä he pelkäävät seuraamuksia, joita voi syntyä omalle uralle esim. profiloitumisesta Aarnion leiriin.

Kirjoitin kantelun aikoinani oikeuskansleri Jaakko Jonkalle liittyen mm. Satakunnan poliisin toimiin, joissa Anneli Auerista ja veljestäni Jens Kukasta on pyritty lavastamaan syyllisiä rikoksiin, joita kumpikaan eivät ole tehneet. Sanoin jo silloin kantelussani, että poliisin sisäiset ongelmat ovat heijastuneet Auerin tapaukseen. (Julkaisen otteita kantelustani lähiaikoina).

Kantelua kirjoittaessani en edes tiennyt miten laajoja ja syviä ongelmia poliisin sisällä on. Jari Aarnion tutkinta on tuonut ongelmia julkisuuden valoon entisestään. Auerin ja Aarnion tapauksia seuratessa on käynyt ilmi poliisin sisäinen valtataistelu ja pelon ilmapiiri. Virallisesta linjasta/totuudesta poikkeavia rangaistaan, kuten kävi Ulvilansurman entiselle tutkinnanjohtajalle Juha Joutsenlahdelle. Aarnio taasen poikkesi julkisuudessa KRP:n virallisesta linjasta, – eli kansalaisten pelottelulla liivijengiläisillä ja järjestäytyneellä rikollisuudella. Aarnio sanoi televisiolähetyksessä vastoin KRP:n apulaispäällikön Tero Kurenmaan ja poliisikansanedustaja Kari Tolvasen lausuntoja, että tilanne jengien suhteen on rauhallinen, eikä kansalaisilla ei ole mitään syytä pelätä.

Nissinen tyytyi komppaamaan Paateroa A-Studiossa

Nissinen tyytyi komppaamaan Paateroa A-Studiossa. “Poliisi on syyttäjän paras yhteistyökumppani” sanoi Nissinen lähetyksessä.

Valtakunnansyyttäjä Nissinen vakuutti A-Studion ohjelmassa yhdessä Paateron kanssa, että esteellisyyskysymykset on otettu huomioon Aarnio-tutkinnassa. Nissinen antoi täyden luottamuksensa asiassa tutkinnanjohtajalle, jonka tehtävänä on ollut varmistua, ettei tutkinnassa ole mukana kilpailevia ja kaunaisia kollegoita KRP:stä. Nissisen omassa agendassa ei ole kuitenkaan ollut ottaa asiasta millään tavalla selvää. Sitä, että toisena tutkinnanjohtajana toimii kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, joka toimi syyttäjänä silloin, kun Aarnio oli edellisen kerran epäiltynä virkarikoksista, ei Nissinen pitänyt minään ongelmana.

Nyt haluan palata Paateron väittämään, että poliisiorganisaation huipulla ei muka tiedetä mitä kentällä tapahtuu. Se on vähän sama kuin väittäisi, että Utsjoen kyläpoliisi tietää kaiken paremmin kuin poliisihallitus Helsingissä. Paatero on vuosien varrella ihmetellyt norsunluutornistaan milloin mitäkin väitettä poliisin virkarikoksista. Hän ei tiennyt poliisipiireissä yleisesti tapahtuneesta laittomasta tietojen urkinnastakaan yhtään mitään, vaikka urkinta-asiat olivat olleet esillä aiemminkinVoidaankin kysyä onko poliisiylijohtaja Paatero ollenkaan tehtäviensä tasalla? 

Paatero kieltäytyy ottamasta vastuuta johtamassaan organisaatiossa tapahtuvista skandaaleista sillä perusteella, ettei hän tiedä mitä alemmilla tasoilla tapahtuu, eikä hänen omien sanojensa mukaan kuulukkaan tietää. Muualla maailmassa poliisin ylin johtaja eroaa tai erotetaan aina, kun julkisuuteen tulee skandaaleita organisaation sisällä tapahtuneesta rikollisesta toiminnasta. Olivat ne olleet kyseisen poliisijohtajan tiedossa tai eivät. Esimerkiksi Englannin korkein poliisiviranomainen Metropolitan Police Commissioner Sir Paul Stephenson joutui eroamaan virastaan tabloid-lehtien laittomiin puhelin-hakkerointeihin liittyen.

A-Studion Talkissa Paatero ilmaisi myöskin, että heidän tehtävänsä ei ole kommentoida Jari Aarnion syyllisyyttä. Anneli Auerin tapauksessa Mikko Paatero kuitenkin kommentoi Turun Sanomille jo kauan ennen Ulvilansurman esitutkinnan valmistumista syyllisen löytyneen. Paatero kehui helpottuneena uutta tutkinnanjohtoa, kun Anneli Auerilta oli saatu rutistettua “tunnustus” laittomin keinoin syksyllä 2009.

“– Ulvilan jutun ratkaisu oli suuri helpotus kaikille. Se oli yksi esimerkki vakavan rikostapauksen herättämästä huomiosta, joten ratkaisulla on merkitystä poliisista saatuun kuvaan, Paatero huomauttaa.

– Tutkinnan aikana sekin linja oli huomioitu yhtenä monista, että omainen olisi tehnyt surman, mutta sitä on vielä vaikea sanoa mikä oli se ratkaiseva tekijä, joka siirsi tutkinnan lopulta juuri sille tutkintalinjalle, Paatero kertoo.

Poliisiylijohtaja myöntää, että tapauksen tutkinta venyi, mutta ammattitaitoisten tutkijoiden yhteistyö tuotti onnistuneen lopputuloksen.

– Ainahan siinä on mukana myös ripaus hyvää onnea, hän tietää.” – Turun Sanomat 11.10.2009

Anneli Auer pidätettiin 27.9.2009 ja 30.09.2009 häneltä saatiin “tunnustus” rikosylikonstaapeli Tapio Santaojan toimesta11.10.2009 Paatero kommentoi mediassa syyllisen löytyneen ja 14.01.2010 kerrottiin esitutkinnan olevan valmis. Onko poliisiylijohtaja toiminut oikein ja asemansa mukaisesti? Mihin unohtui syytetyn oikeusturva ja syyttömyysolettama?

“Tunnustus”, jossa tunnustaja ei edes muista tehneensä tekoa riitti poliisiylijohtajalle. Ei mitään väliä onko leskiäidin johdateltu kertomus edes mahdollinen. Missä on se jokin esine, jolla Auer “tunnusti” ehkä rikkoneensa takkahuoneen ikkunan? Siellä kuuluisassa verestä puhtaassa pakastimessa, jonka hernepusseja ja jäätelöpakkauksia poliisin tutkija ei katsonut tarpeen avata? Ja miksi olisikaan?

Pakastimeen Anneli Auer on vuosien mittaan syyttäjiltä alkuunsa saaneissa urbaanilegendoissa tunkenut veriset pyyhkeet, laudoista tehdyn suojakilven, verisen C-kasetin, verisen suojavaatteen, kakkos puhelimen, nauhurin, verisen kirveen tai sorkkaraudan, verisen vasaran, veriset kengät, -ja nyt vielä sen esineen, jolla hän ikkunan muka rikkoi. Pakastin oli kooltaan aivan valtava ja niitä oli lopulta kaksi, sillä johonkinhan kaikki tavarat oli mahduttava niin, ettei asuntoon tuotu poliisikoira haistanut niiden piilopaikkaa. Kaikki lavastaminen ja peittely tapahtui muutamassa minuutissa ennen poliisin saapumista paikalle. Kotinsa siivottomuudesta moitittu neljän lapsen äiti onnistui tehtävässä täydellisesti, kuin supernainen konsanaan. 

Timo Vuola ja Mikko Paatero

Vanhat kaverit Timo Vuola ja Mikko Paatero

Mitä Paatero tiesi tarkalleen Jukka Lahden murhasta? Miksi Paatero luotti uuteen tutkinnanjohtaja Pauli Kuusirantaan, muttei alkuperäiseen Juha Joutsenlahteen? Miksi Paatero puuttui henkilökohtaisesti murhan selvittelyyn? Miksi hän esti Joutsenlahden aloitteen tutkinnan siirrosta KRP:lle vuonna 2007?

“- Uusia silmiä ei tarvita Ulvilan murhajuttuun, sanoo Turun lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kysymykseen, miksi tutkinnanjohtajavaihdos tapahtuu Porin poliisin sisällä, eikä tutkintaa siirretä esimerkiksi keskusrikospoliisille.”IS 11.06.2008

Miksi poliisiylijohtaja ei ota todesta vihjeitä, joita hän on murhan tunnustaneesta henkilöstä saanut? Eräs kansalainen on useaan otteeseen kertonut Porin poliiseille, ja sittemmin muille viranomaisille (Paatero mukaanlukien) tiedossaan olevista asioista. Tämä henkilö on saanut kokea aivan saman, kuin kaikki muutkin viranomaistahoille Anneli Auerin ja Jens Kukan syyttömyyttä esilletuovat ihmiset. Seinä nousee vastaan usealta suunnalta. Kyseisen henkilön tunnustus sisältää todella tarkkaa tietoa tapahtumista, jollaista ei ihan jokaisella kylähullulla voi olla. Jutun päätutkija, joka suoritti epäillyn kuulustelut, on kertonut, että hän pelkää epäiltyä (tuntevat toisensa). Olettaisi, että tämä antaisi aihetta suorittaa kuulustelut eri poliisipiirin tai vaikka KRP:n toimesta? Miksi ei poliisiylijohtaja valvo, että asiassa toimitaan lain vaatimalla tavalla?

Eräs ahkera nettikirjoittaja on laatinut blogiinsa Ulvilan aikakirjat, joissa hän käy läpi tarkkaan poliisiylijohtajan ja silloisen sisäministeri Anne Holmlundin mahdollisia motiiveja saada Ulvilansurma ratkaistua keinoja kaihtamatta. (Linkki alempana).

Paateron 11.06.2008 lausumasta, ettei ulkopuolisia silmiä tarvita Ulvilan murhajuttuun, saa sen kuvan, että Anneli Auerista oli pienessä piirissä päätetty tehdä syyllinen. Asiaan ei haluttu sotkeutuvan ulkopuolisia. Rikosylikomisario Pauli Kuusirannasta tuli 01.08.2008 Ulvilansurman uusi tutkinnanjohtaja rikoskomisario Juha Joutsenlahden tilalle. Kuusiranta aloitti aivan eri tutkintalinjan kuin Joutsenlahti, joka ei ole tähän päivään mennessä löytänyt näyttöä Aueria vastaan. Joutsenlahti on joutunut joidenkin alaistensa syytösten ja spekulointien kohteeksi, vaikka hän on vakuuttanut Paateron tavoin, että Auer oli koko ajan yksi epäillyistä.

Mikko Paatero ja poliisihallinto eivät suostu selvittämään ketkä kaikki poliisit tai muut virkamiehet mahdollisesti penkoivat luvattomasti “Helsinkiläisen taksikuskin” tietoja ennen tämän pidätystä ja välittömästi sen jälkeen? Asian selvittäminen olisi tärkeätä, jotta selviäisi ketkä kaikki ovat olleet mahdollisesti osallistumassa syyttömän ihmisen saattamiseen vankilaan kamalista teoista, joita tämä ei ole tehnyt. Jens Kukan entisen vaimon veli sattuu olemaan poliisi, ja entinen vaimo on väittänyt heti pidätyksen jälkeen poliisikuulusteluissa todella räikeitä väitteitä avioliitostaan Jensin kanssa, joista mm. STT aikoinaan uutisoi. Entinen vaimo kävi yli kymmenen vuoden aikana useita oikeustaistoja yhteisten lasten huoltajuudesta, eikä kertaakaan oikeudessa tullut esille näitä räikeitä puheita. Hän ei myöskään koskaan katsonut tarpeelliseksi kääntyä poliisi-veljensä puoleen avio-ongelmissaan.

Miten voi olla mahdollista, että poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei tiedä yleensä ikinä mistään mitään? Olisiko hänen aika erota virastaan, jotta poliisihallituksessa saadaan tilanne hallintaan ja valvonta toimimaan niin, ettei rehellisiä, hyväuskoisia, luottavaisia, peloteltuja, tai kiusattuja kollegoita huijata tai painosteta poliisiorganisaation sisällä mennen tullen? Nykyisen mallin mukaan jokainen virkamies on yksin vastuussa omasta toiminnastaan, eikä vastuu siirry valvonnan puuttuessa ylemmille tasoille. Riittääkö, että poliisipomot nauttivat korkeista palkoista ilman minkäänlaista vastuunkantoa? Miten heikoilla onkaan kansalaisten oikeusturva, kun yksittäisillä virkamiehillä on valta käyttää poliisille suotuja laajoja pakkokeinoja hyväkseen ilman toimivaa valvontaa? Anneli Auerin tapauksessa tästä on nähty valitettava ja traaginen esimerkki.

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

1) Leena Palotien kirjoitus kokonaisuudessaan:  Erkki Aho blogi – palautteet                  

2) Kts. kommenttiosiosta nimim. Incognito. Niina Berg; Sorkkimatta paras.

Paatero ja luvaton tietojenkaivelu – kantelu 

IS: “Uusia silmiä ei tarvita” Ulvilan murhajuttuun

Blogisti Zem: ULVILAN AIKAKIRJAT – Miksi tutkinnan suunta vaihtui?

YLE: Huumepoliisin toimet tutkittavina/ Matts Dumell; Lain varjolla

Satakunnan Kansa: Lahden surma oli julma kosto

Blogisti Alpo Ylitalo: Kolmen poliisijohtajan kuolema neljän kuukauden sisällä ihmetyttää kansaa

YLEN arkisto: Jari Aarnio ja Matti Tolvanen napit vastakkain uhkakuvista liivijengiläisillä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta Suomessa.

POLIISI TYRII – TAAS!

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:
[contact-form]

 

 

Näkyviä ongelmia poliisin sisällä

24/04/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari on kritisoinut kirjoituksissaan jo iät ajat poliisin ja valtakunnansyyttäjän viraston yhteisesti ylläpitämää läpimätää ja suorastaan rikollista toimintaa Suomessa. Alla on hänen kirjoituksensa vuodelta 2008,  jo kauan ennen Auer ja Aarnio tutkintojen julkisuuteen tuomia ongelmia. Kirjoituksesta näkee, että mitään ei ole tehty asioiden korjaamiseksi vuosien saatossa. Usein naamatkin ovat samoja näissä tarinoissa.

Tilanne on erittäin kurja kaikille niille hyville ja rehellisille poliiseille ja virkamiehille, joita minäkin tiedän Suomessa paljon olevan. On epäreilua, että hekin joutuvat kärsimään päällystönsä sikailusta ja systeemin vioista (miksi muuksikaan voi sanoa alempana kuvatunlaista toimintaa?).

Näyttää kuin vain röyhkeimmät yksilöt pääsisivät nykyisen systeemin vallitessa etenemään poliisiorganisaatiossa kyynärpää-taktiikalla. Myös perästävedettävät ja nöyristelijät palkitaan “palveluistaan”. Sain hämmästellä henkilökohtaisesti näitä itseään vapaaehtoisesti “jalkaan ampuvia” poliiseja Porin viimeisimmillä murhakäräjillä, jotka kertoivat hoitaneensa tehtävänsä hyvin huonosti ja pintapuolisesti. Ehkä he toivoivat, että oikeussalissa vastuu heidän huonosta työstään vieritettäisiin alkuperäisen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden niskaan, jonka olisi kaikesta päätellen pitänyt pidellä heitä kädestä Ulvilassa murha-asetta etsittäessä.

Poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjan

« : Heinäkuu 21, 2008, 05:48:39 » Kirjoittaja Mikko Niskasaari

Valtakunnansyyttäjän viraston kesäkuisen päätöksen mukaan poliisilla on oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi. Tämä sinänsä ällistyttävä linjaus ei ole edes tuore, sillä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pääsi, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä jo kesäkuussa 2005 Suomen oikeushistoriaan valehtelemalla, ettei poliisin tekemä väärennös “ole väärennös, koska se on tehty virkavastuulla”. Tuolloin kyseessä oli Espoon poliisilaitoksen rikoskomisario Timo Seppälän ja rikosylikonstaapeli Jan Sinenkarin tekemä tutkintailmoituksen väärentäminen. Tällä kertaa kyseessä oli helsinkiläisen komisarion tekemä koko esitutkintapöytäkirjan väärentäminen, jonka siunasi valtiosyyttäjä Raija Toiviainen valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston esittelystä (25.6.2008, dnro 253/21/07).

Väärennös ja sen peittely tapahtuivat näin:

Komisario Petri Juvonen Helsingin poliisilaitokselta määrättiin syksyllä 2004 tutkinnanjohtajaksi juttuun, jossa rikoksesta oli epäiltynä – ja on edelleen – kaksi syyttäjää.

Juvonen väärensi keväällä 2005 esitutkintapöytäkirjan. Hän poisti esitutkinta–aineistosta koko rikosilmoituksen ja noin 9/10 poliisille toimitetusta, rikosilmoitusta tukevasta todisteaineistosta. Tämän jälkeen Juvonen valehteli kylmästi, ettei rikosepäilyn tueksi ole esitetty näyttöä, joten esitutkintaa ei suoriteta. 

Juvosesta jätettiin rikosilmoitus, väärennöksestä ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tutkinnanjohtajaksi määrättiin Vantaalta kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, joka päätti ettei Juvosen rikosta tutkita. Hänellä oli Haaviston mielestä oikeus ottaa esitutkintapöytäkirjaan mitä halusi ja jättää pois mitä huvitti. Juvosen pimittämiin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen, edes hävitettyyn rikosilmoitukseen, Haavisto ei ottanut mitään kantaa. Hän ei siis edes yrittänyt väittää niiden olleen epärelevantteja. Niinpä päätöstä ei voi tulkita muutoin, kuin että Haaviston mielestä tutkinnanjohtaja voi tehdä esitutkintapöytäkirjalle aivan mitä haluaa.

Haavistosta  ja uudelleen Juvosesta jätettiin rikosilmoitus sisäministeriön poliisiosastolle. Siellä päätettiin jättää tutkimatta molempien rikokset. Päätöksen esitteli poliisijohtaja Jouni Välkki, jonka mielestä Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mieleisekseen.  Poliisina Välkillä ei tosin ollut mitään valtuuksia esitellä tällaista poliisimiehen, siis Juvosen osalta. Tämä on aivan alkeisasia, josta poliisijohtaja Jouni Välkki ei tietenkään voi olla tietämätön.

Seuraava rikosilmoitus koski näin ollen Petri Juvosta, Jukka Haavistoa ja Jouni Välkkiä.

Kesäkuussa 2008 valtiosyyttäjä Raija Toiviainen ja valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston valehtelivat päätöksessään, että

komisario Petri Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi, joten

syyttäjä Jukka Haavisto sai jättää Juvosen rikokset tutkimatta, joten

myöskään poliisijohtaja Jouni Välkki ei syyllistynyt rikokseen, päättäessään, vastoin lain kategorista kieltoa, jättää poliisirikos tutkimatta. Toiviainen ja Koivisto ovat muotoilleet tekstinsä niin, että he sivuuttavat kokonaan sen kiusallisen asian, ettei poliisijohtaja voi päättää, ettei poliisimiehen rikosta tutkita.

Raija Toiviainen ja Ari-Pekka Koivisto eivät ottaneet mitään kantaa alkuperäisen rikoksen kohteena olleisiin, esitutkintapöytäkirjasta poistettuihin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen näyttönä. He eivät siis edes yrittäneet väittää, että Juvosen pimittämä aineisto, olisi, rikosilmoituksesta lähtien, asiassa epärelevanttia. Toiviainen ja Koivisto vain valehtelivat kylmästi: “Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan”. Huomatkaa: ei siis valtaa, vaan valta.

Toiviaisen ja Koiviston  päätöksestä on turha etsiä juridisia perusteita. Sen sijaan sieltä löytyy viittauksia mm. oikeuskansleri Jaakko Jonkan, sekä toisaalta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä tekemiin päätöksiin, joiden mukaan poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston.

Näin on siis käyty läpi herra toisensa jälkeen ja tulos on, että poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston mielensä mukaiseksi. Tämä on poliisiylijohdon ja  valtakunnansyyttäjän viraston virallinen kanta.

Onko kanta lain mukainen? Ei ole, sanoo normaalikansalaisella jo järki, ja saman sanovat mm. poliisi- ja  esitutkintalaki.

On kaikki perusteet epäillä, että Juvonen on syyllistynyt väärennökseen ja törkeään virka-aseman väärinkäyttöön, ja vastaavasti on täydet perusteet epäillä, että rikosta suojelleet ja peitelleet Haavisto, Välkki, Kalske, Rautakoski, Toiviainen ja Koivisto ovat syyllistyneet täysin harkitusti törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen.

Näin he voivat tehdä huoletta maassa, jossa poliisi- ja syyttäjälaitos on lähes täysin kaiken laillisuusvalvonnan ulkopuolella. Paitsi siinä tapauksessa, että asia viedään tuomioistuimeen – ja juuri siksi koko apparaatti estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinnan heti alkuunsa. Poliisi- ja syyttäjälaitoksella ei ole varaa siihen, että epäillyt virkarikokset tutkittaisiin, ja asia päätyisikin jonkun riveistä lipsuneen syyttäjän toimesta tuomarien ratkaistavaksi.

Lähde: http://sanomat24.fi/keskustelu/index.php?topic=1234.0

+++

Blogistin kommentti:

Näin Suomessa piiri pieni pyörii ja kansalaisille jaetaan virkamiesporukoilla omankäden oikeutta modernin sivistysvaltion nimissä. Anneli Auer ja veljeni Jens Kukka ovat saaneet maistaa tuota “oikeutta”. Molemmat ovat istuneet syyttöminä vankilassa suomalaisten (Huom. ei nigerialaisten tai venäläisten) virkamiesten epärehellisen ja/tai kädettömän toiminnan vuoksi.

Haluan kaikkien epärehellisten roistojen ja heidän esimiestensä päät vadille veljeni Jens Kukan ja Anneli Auerin asiassa. Suomessa on mielestäni tultu siihen pisteeseen, että joko virkamieskoneisto putsataan totaalisesti epärehellisistä ja kelvottomista yksilöistä, tai jatketaan korruptoituneen hyväveli-virkamieskunnan jyllätessä, kuin siat pellossa. Tällaisen virkamiesmafian hallitessa yksittäiset kansalaiset poliitikkoja (ja kyseenomaisten virkamiesten kollegoja) myöten saavat pelätä joutuvansa koneiston hampaisiin, jolla on valta tuhota ihmisen elämä. Millä tapaa toiminta Suomessa eroaa jostain Nigeriasta? Saamme olla korkeintaan onnellisia, että virkamiehet Suomessa eivät sentään piekse ja raiskaa kansalaisia. Ainakaan toistaiseksi.

Erään nettikirjoittajan näkemys viranomaisista:

Minä en usko salaliittoihin. Uskon sen sijaan huonoon viranomaistyöhön. Huono viranomaistyö on tasan yhtä yleistä kuin hyväkin. Vai miksiköhän ”Karpolla on asiaa” oli koko olemassaolonsa ajan Suomen suosituin ohjelma?

Viranomainen ei tee virheitä. Jos viranomainen kuitenkin tekee virheen, viranomainen ei myönnä sitä, vaan puhuu vaikka mustan valkoiseksi, jotta kukaan ei huomaisi, että viranomainen on tehnyt virheen. Tähän kuuluu se, että koneen osaset suojelevat toisiaan. Viraston sisältä valitaan ”naamat”, jotka saavat edustaa virallista linjaa julkisuuteen. Palkkioksi lojaalisuudestaan he voivat odottaa muiden olevan heille lojaaleja silloin kun he mokaavat.

Vaikka itse koneisto on kasvoton, ei se pelkää mitään muuta kuin kasvojen menetystä. Siksi viranomaista ei saa nolata. Jos viranomaisen nolaa, viranomainen kostaa koko koneiston voimalla.

Kaikki alkoi siitä kun poliisi jossain ideariihessään sai päähänsä, että Ulvilan tapaus on suljetun tilan mysteeri. Teoriaa ei missään vaiheessa testattu kunnolla ja se vuodettiin liian aikaisin julkisuuteen, jonka jälkeen ”suuri pyörä” oli jo laitettu pyörimään ja leski uhrattu. Vaikka myöhemmin huomattiin, etteivät todisteet sovi syytteeseen eikä näyttöä itse asiassa ole, tuli viranomaisen ainoaksi missioksi nyt todeta, ”ettei siellä ketään ulkopuolista ollut”.

Yhden keskiluokkaisen lesken elinkautinen ei merkitse mitään sen rinnalla, että kansan syvien rivien luottamus poliisiin ja Suomen oikeuslaitokseen säilyy. Anneli Auer nolasi viranomaisen kun meni medialle selostamaan, miten karmeaa oli istua syyttömänä linnassa. Hänet oli pakko saada takaisin kiven sisään ASAP, ja tässäpä viranomaisten ”yhteistyö” toimi taas kuin junan vessa. Tähän mestarisuunnitelmaan tuli kuitenkin ikävä särö, kun joku meni vastoin sanattomia herrasmiessopimuksia vuotamaan medialle salaiseksi luokitellut asiakirjat, joista paljastui, miten heiveröiselle pohjalle uudet tuomiot perustuvat. Muutenhan homma olisi toiminut yhtä sujuvasti kuin Pohjois-Koreassa ikään.

Nimim. Vespa Velutina

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Noudattaako poliisi itse lakia?

Mikko Niskasaaren blogi

Kirjoita kommenttisi alle:

[contact-form]

Luvaton tietojen kaivelu – ote kantelusta

07/06/2013

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

+++

Luvaton tietojen kaivelu

Ote eräästä kantelusta, joka tehtiin loppuvuodesta 2012:

“Maaliskuussa 2012 kävi ilmi, että yli 130 poliisia on syyllistynyt luvattomaan tietojen urkintaan Mika Myllylän tapauksessa. Pyysin huhtikuussa 2012 valtakunnansyyttäjänvirastoa tutkimaan moniko virkamies on syyllistynyt luvattomaan tietojen urkintaan “kauhujentalon emännän” ja helsinkiläisen taksikuskin tapauksessa? Minulle vastattiin, että asiassa pitää epäillä tapahtuneen rikoksen!?

Tutkimuksia asiasta ei haluttu aloittaa pyynnöstäni, vaikka halusin erityisesti selvittää oliko xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx milläänlailla osallistunut veljeni pidätykseen johtaviin tapahtumiin? Mielestäni ei ole mitenkään sattumaa, että xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx. Olisi syytä selvittää perin pohjin miten syytön ihminen on joutunut vankilaan, ja ketkä kaikki ovat osallistuneet asioiden saattamiseksi siihen malliin?

Mikko Paatero

Toukokuussa 2012 poliisiylijohtaja Mikko Paatero vakuutti IltaSanomissa, että Mika Myllylän tietojen luvaton urkinta oli ainutkertainen tapaus. Nelosen uutiset paljasti kuitenkin toukokuun lopussa, että muidenkin julkkisten tietoja on luvatta kaiveltu, mukaanlukien Anneli Auerin.

Miten voi olla mahdollista, että poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei tästä tiennyt? Miten poliisiylijohtaja Mikko Paatero voi edes jatkaa virassaan antamansa lausunnon jälkeen? Joko hän valehteli törkeästi tai sitten hän ei ole tehtäviensä tasalla.

Urkintaa on tapahtunut muuallakin kuin poliisissa. Niin Kelan virkailijoita kuin sairaanhoitajia on jäänyt kiinni viime vuosina. Toukokuussa 2012 poliisi ilmoitti epäilevänsä erästä Riihimäen vankilan vartijaa laajasta tietourkinnasta “Kyse on noin kymmenestätuhannesta kyselystä, jotka ovat koskeneet noin 4 000:ta vankia”.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen puolestaan ehätti heti samana päivänä tiedottaa medialle, että “Eduskunnan oikeusasiamies ei toistaiseksi aio puuttua tuoreimpaan viranomaisten tietourkintaan.”. Miksi asioihin ei puutuuta, vaan niitä peitellään?

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron on täytynyt olla myös tästä vankilanvartijan urkintatapauksesta tietoinen. Hänen on täytynyt olla tietoinen, että luvaton tietojen kaivelu on ollut Suomessa erittäin yleistä.

Osmo Soininvaara totesi julkisuudessa jo lokakuussa 2009, että poliisi vuotaa rahaa vastaan kuin seula. Kirjailija Jari Tervo totesi puolestaan Nelosen uutisille (kesäkuu 2012) omien tietojensa luvattomasta kaivelusta osuvasti:

“Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on tietenkin tottunut siihen, että ihminen voi luottaa siihen, että viranomaiset käsittelevät kansalaisten tietoja heille suotujen valtuuksien perusteella. Siksi yksikin tapaus on erittäin huono uutinen”. Hän totesi myös, että “kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että viranomaiset tekevät sitä mitä heidät on palkattu tekemään. Se on demokratian kulmakivi.”

Jollei luvatonta tietojen urkintaa valvota, eikä siitä tule seuraamuksia, niin kuinka valvotaan sitä mihin tiedot päätyvät? Jukka S. Lahden murhan jälkeen kävi selville, että Porvoon poliisissa oli erään naishenkilön tunnuksilla kaiveltu pariin otteeseen Jukka S. Lahden tietoja. Koskaan ei selvinnyt mihin tietoja oli käytetty? Koskaan ei myöskään selvinnyt minkä takia Jukka S. Lahti oli ollut yhteydessä saman poliisilaitoksen kahteen poliisiin, joista toinen xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ?

Jotakin on pielessä, koska laajasti tiedossa ollutta virkamiesten urkintaongelmaa ei ole saatu korjatuksi vuosien varrella. Jotakin on pielessä, kun virkarikoksista ei tule Suomessa seuraamuksia. Olemassaolevat valvontaan asetetut tahot eivät nähtävästi toimi niille kuuluvalla tavalla.”

 

PAATERON PÄHKINÄT

Yli vuosi on vierähtänyt ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero vähättelee poliisin luvatonta tietojen urkintaa edelleen. Eikö hän ymmärrä, että kyse on kansalaisten oikeusturvasta? Eikö hän ymmärrä sitä, kun polisille myönnetään jatkuvasti lisävaltuuksia, niin valvonnan pitää toimia, ettei suotuja valtuuksia käytetä väärin?

Paatero: “Myllylä ja Auer ovat peanutskysymyksiä tähän verrattuna”

IltaSanomat, Julkaistu: 12.4.2013 13:29, päivitetty: 12.4.2013 13:57

Putin-soppa

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on käynyt eduskunnan hallintovaliokunnan kuultavana Putin-jutun vuoksi.

Valiokunnan puheenjohtajan Pirkko Mattilan (ps) mukaan Paatero ja sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg päätettiin kutsua kuultavaksi eilen illalla.

Paatero sanoi poistuttuaan valiokunnasta, että vielä on vaikea arvioida tapahtuman vaikutuksia esimerkiksi poliisin kansainvälisille yhteyksille.

– Pystyykö sitä ikinä arvioimaan, koska tilanne on se, että jos jotkut tahot katsovat, että on riski antaa luottamuksellisia tietoja, niin ei niitä sitten anneta, emmekä me tiedä, mitä tietoja ei ole annettu. Meillä on kyllä töitä tämän asian paikkaamisessa, Paatero sanoi.

Paateron mielestä tietovuoto ei ole verrattavissa mihinkään aikaisempaan, kuten hiihtäjä Mika Myllylän tai Annelin Auerin tietojen kaiveluun.

– Ne on peanuts-kysymyksiä tähän verrattuna, Paatero sanoi.

Hallintovaliokunta käsittelee eduskunnassa poliisia koskevat asiat.

+++

Oheisesta linkistä voi lukea tositarinoita viranomaisten toiminnasta Suomessa, – maassa, jota kansalaiset pitävät puhtoisena lintukotona, – maassa, jota kansainvälisesti pidetään korruptoitumattomana:

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari