Anneli Auer, a victim of corruption in Finland
Show MenuHide Menu

Tag: poliisikorruptio

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

20/04/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

Vain yksi mies on kuollut… ja siitä seurasi vuosisadan viranomaisvaino syytöntä yksinhuoltaja leskiäitiä vastaan Suomessa. Porin poliisilla ja syyttäjillä on ollut tässä tehtävässä käytössään rajattomat resurssit ja valtion pohjaton kassa. Miljoonia euroja on palanut veronmaksajien rahoja vuosien varrella. Kukaan ei tosin vaivaudu selvittämään paljonko tarkalleen rahaa on palanut tähän mennessä, ja mihin?

Syytetty, mutta syytön Anneli Auer sensijaan on menettänyt prosessin aikana aivan kaiken; – vapautensa, maineensa, lapsensa, kotinsa, yrityksensä ja koko omaisuutensa. Mitään ei ole jäljellä, kaikki on menetetty, eikä taistelu oikeudesta ole vielä läheskään päättynyt. Equality of Arms (tasavertaisuus oikeudenkäynnissä) periaate ei toteudu Suomessa.

Anneli Auer vapautettiin helmikuussa 2015 toistamiseen miehensä Jukka S. Lahden murhasta Vaasan hovioikeuden tuomareiden päätöksellä. Useissa maissa laki double jeopardy‘stä estää sen, ettei ihmistä voida tuomita kuin kerran samasta rikoksesta. Anneli Auerin tapauksessa noudatettiin osassa EU maita käytössä olevaa European Convention on Human Rights periaatetta, että tapaus voidaan avata uudelleen mikäli asiassa ilmaantuu uusia todisteita, joiden perusteella aiempi tuomio olisi voinut olla raskauttava. (Esim. USAssa ja Englannissa jutun uudelleen avaaminen ei olisi mahdollista uusilla todisteillakaan).

“The provisions of the preceding paragraph shall not prevent the reopening of the case in accordance with the law and penal procedure of the State concerned, if there is evidence of new or newly discovered facts, or if there has been a fundamental defect in the previous proceedings, which could affect the outcome of the case. – Wikipedia/Double jeopardy

Anneli Auer vapautui ensimmäisen kerran murhasyytteestä vuonna 2011, mutta hänen veljensä Ari Auerin ja tämän vaimon Minna Auerin avustuksella syyttäjät saivat kuin tilauksesta tarvitsemiaan “uusia todisteita”, joilla juttu saatiin palautettua käräjäoikeuteen ja Anneli Auer takaisin kaltereiden taakse. Isänsä murhasta ja äitinsä vangitsemisesta traumatisoituneiden lasten kauhukertomukset äidistä ja isosiskosta paisuivat myymälävarkauksista Saatananpalvontaan, eläinten kidutukseen, isän murhaan ja raakaan väkivaltaan kotona. Lopulta tarinoihin saatiin ympättyä vielä seksuaalinen väkivalta. Kertomukset olivat niin yliampuvan rajuja, että henki niistä olisi vähintäänkin lähtenyt, mikäli ne olisivat olleet tosia. Niistä olisi myös jäänyt sellaisia jälkiä, joiden havaitsemiseen ei olisi tamperelaisen lääkärin UV-valoja tarvittu.

Tarinoissa esiintyneet muut lapset ja aikuiset kielsivät ehdottomasti niiden paikkaansapitävyyden. Huippusalaisia tarinoita oli harjoiteltu yhdessä enon ja tämän vaimon kanssa, jotka videoivat muistilapuilta tapahtunutta kerrontaa. Osa hirmuteoista olisi tapahtunut kerrostaloalueen pihamaalla ja yhteisellä kuntosalilla, jonne kaikilla asukkailla oli avain. Mukana olisi ollut muita pihapiirin lapsia, joista jokainen kielsi mitään kerrotunlaista tapahtuneen. Tarinoissa oli mukana myös muita aikuisia, jotka kielsivät mitään väitetynlaista tapahtuneen.

Väitän, että viranomaiset tiesivät alusta asti, etteivät lasten kertomukset voi pitää paikkaansa. Kukaan ei voi olla niin tyhmä, että olisi voinut pitää niitä tosina. Syyttäjät kuitenkin tiesivät “pelin” säännöt ja millaisia pelureita tarvitaan prosessia hämmentämään ja “pajatsoa tyhjentämään”. Näin saatiin kasaan monimutkainen salaisuuksien soppa, jonka päätteeksi kaksi syytöntä ihmistä sai pitkät vankeusrangaistukset suljettujen ovien takana. Jukka S. Lahden murhaaja sensijaan on saanut nauttia vapaudesta ja toinen toistaan uskomattomampien käänteiden seuraamisesta lehtien otsikoista. Vuosien varrella syyttömästä ulvilalaisesta pullantuoksuisesta perhekeskeisestä neljän lapsen äidistä on muokattu mediassa ja netin keskustelupalstoilla koko maan kammottavin naispaholainen.

Vapauttakaa Anneli

Vapauttakaamme Anneli Auer kaikista mielipuolisista syytöksistä

Edesmennyt Britti-journalisti ja kirjailija Richard Webster kirjoitti, että ihmisillä on syvä psykologinen tarve kertomuksiin absoluuttisesta pahuudesta.

Ihmiset tarvitsevat vihahahmoa, usein heille itselle täysin vierasta ihmistä tai ihmisjoukkoa (vihollista), johon jokainen voi ulkoistaa omia tuntemuksiaan ja pelkojaan. Anneli Auerille ja Jens Kukalle on langennut tämä rooli Suomessa, vaikka kumpikaan heistä ei ole tehnyt väitettyjä karmivia tekoja.

Websterin mukaan journalistit mielellään tyydyttävät lukijoiden tarpeen kauhutarinoille. Journalisteilla on ikäänkuin ammatillinen velvollisuus toteuttaa ja ylläpitää kauhutarinoilla moraalista paniikkia ja massahysteriaa. Keskiaikaisten noitavainojen tapaan tämä moderni “pahuuden metsästys” uhkaa kuitenkin syyttömien ihmisten elämää.

The secret of bryn estyn

The Secret of Bryn Estyn tells the story of the gravest series of miscarriages of justice in recent British history – how innocent lives have been destroyed, the public deceived and millions of pounds wasted in a hunt for a dark conspiracy which existed only in the imagination of the investigators.

Kun syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala hakivat yhdessä valituslupaa Ulvilan murhajuttuun korkeimmalta oikeudelta elokuussa 2011, perustui se lasten kauhukertomuksiin äidistään ja sisarestaan. Syyttäjät halusivat, että lapsilta saadut “uudet todisteet” käsiteltäisiin oikeudessa. Näin tehtiin, ja Vaasan hovioikeus päätyi toistamiseen vapauttavaan tuomioon helmikuussa 2015. Miksi tämä ei riitä syyttäjille, vaikka useat oikeusoppineet totesivat päätöksen olleen erittäin hyvin perusteltu? Miksi syyttäjät päättivät silti pohtia vielä 60 päivän ajan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kera voisiko tuomiosta vielä kuitenkin valittaa korkeimmalle oikeudelle, ja saada jollain vippaskonstilla syyttömälle perheenäidille aikaiseksi elinkautinen tuomio murhasta, jota hän ei ole tehnyt?

Tunnustamalla voi ratkaista, silloin peli loppuu, eihän silloin (ole) enää mitään tarvetta tätä jatkaa, mutta jos hän ei tunnusta ja hän onkin syytön, niin silloin se…se pyörii. – Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama Ulvilan murhamysteeri elokuvassa

Syyttäjien vainolla ulvilalaista perheenäitiä vastaan ei ole näyttänyt olevan rajaa, eikä Anneli Auerille ole luvassa oikeutta vuosikausiin, elleivät kansalaiset rupea äänekkäästi vaatimaan lisää läpinäkyvyyttä ja selvityksiä viranomaisten toiminnasta asian ympärillä.

Nykyisen systeemin mukaan viranomaiset tutkivat itse itseään, mikä ei johda mihinkään. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) vaati hiljattain Poliisihallitukselta selvitystä Ulvilan murhan esitutkinnan puutteista. Poliisihallitus julkaisi selvityksestä poliisiylijohtaja Mikko Paateron (kok) allekirjoittaman muistion, jossa Vaasan hovioikeuden esilleottamat esitutkinnan puutteellisuudet on kylläkin listattu, mutta niitä ei käsitellä ollenkaan itse muistiossa. Sen sijaan muistiossa keskitytään kehumaan suomalaisen poliisin toimintaa ja tuloksia. Englannissa tälläistä “selvitystä” kutsutaan valkopesuksi.

“To whitewash is a metaphor meaning to gloss over or cover up vices, crimes or scandals or to exonerate by means of a perfunctory investigation or through biased presentation of data. It is especially used in the context of corporations, governments or other organisations.”Wikipedia; Whitewash (censorship)

LINKIT:

Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

Vaasan hovioikeuden ratkaisu Ulvilan surma, 19.2.2015. Diaarinumero: R 14/232

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari puhuu poliisista, Ylen Puhe (kesto 57 minuuttia)

Professori Jyrki Virolainen; Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

Oikeuspsykologian professori Pekka Santtila Tuomas Enbuske Showssa (kesto n. 9 minuuttia)

Poliisihallituksen muistio Ulvilan surman esitutkinnan puutteista

Miksi Ari Auer kääntyi siskoaan vastaan?

Webster: Bryn Estyn salaisuus

Journalism, Jersey and the Idea of Evil

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:
 

 

Anneli Auer: – kirje Suskulle

12/06/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Lähetin hiljattain Annelille kolme viimeisintä blogikirjoitusta luettavaksi vankilaan. Hän kirjoitti minulle takaisin seuraavan kirjeen, joka on päivätty 01.06.2014. Olkoon tämä esimakua Anneli Auerin tulevalle paljastuskirjalle, josta itse en ole kuullut mitään. Onkohan Annelikaan?

Moi taas!                                                                                                                        1.6.2014

Aika masentava se blogikirjoitus siitä, että poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjaa miten tahansa tai jättää pois mitä haluaa. Maalaisjärjellä ajatellen sen pitäisi olla selvä rikos, että Santaoja vaihtaa tai vaihdattaa teknisen tutkijan laatimaan kuvaliitteeseen kuvan salatakseen sen, että hänen oma rekonstruktionsa kylpyhuoneen ovenraosta koskettamisesta on väärin tehty, ja että ovenraosta mahtuu hyvin naisen ylävartalo oven koskettamatta Jukan (verisiä) hiuksia, vaikka Santaojan rekonstruktiossa ei mahdu edes pää oven välistä – ja tämä on vielä yksi niistä asioista, joista minulle on kuulusteluissa valehdeltu, ja valehtelu tunnustuksen saamiseksi on Suomen laissa kielletty. Muitakin valheita on todennettavissa pöytäkirjoista. Aika kammottavaa, jos kukaan ei ala tutkia, vaikka on selvät todisteetkin olemassa.

pesutilan ovi reko

Lainaus Niina Bergin blogista

Lähetin aikanaan Niinalle (Berg) kopiot väärennetystä sivusta ja alkuperäisestä sivusta nettiin laitettaviksi.  Ei vaan ketään näytä kiinnostavan poliisin ilmiselvät rikokset, paitsi Joutsenlahden tapauksessa, josta ei käytännössä edes seurannut (Tannerille) mitään vakavampaa haittaa, koska Joutsenlahti itse vaati Tannerin vapauttamista muutaman päivän vangittuna olemisen jälkeen. Tanner on tästä viikon putkareissusta sitten repinyt irti kaiken julkisuuden mitä on saanut. Yksi vankitoverini edelliseltä osastolta lähetti minulle kopion Anna-lehden nelisivuisesta artikkelista, joka päättyy surullisesti näin: “Mutta elämä jatkuu. Ulvilan murhana tunnettu oikeusjuttu ja Anneli Auerin syyllisyys tai syyttömyys ovat Kaille (Tanner) yhtä sekava ja jo epäkiinnostavaksi muuttunut vyyhti kuin monille muillekin tapausta seuranneille.”

Kai Tanner

Porilainen näyttelijä Kai Tanner vapautettiin dna profiilin sopimattomuuden takia. Myöhemmin selvisi, että dna kuului poliisille.

Aika raakaa, mutta totuus taitaa olla se, ettei ketään enää kauheasti kiinnosta se, että joku mahdollisesti joutuu kärsimään elinkautisen ja menettää koko elämänsä, omaisuutensa ja yrityksensä syyttömänä tuomittuna, koska juttua on jo niin kauan vatvottu. Ja Jensin kohtalo taitaa kiinnostaa vielä vähemmän. Se, että Tannerilla on mennyt vuosia toipua viikon putkareissusta ja että hän ei putkareissun takia päässyt Paul Ankan keikalle, on sen sijaan ollut jonkun mielestä neljän sivun kuvallisen artikkelin arvoinen uutinen!

Kerroin aikanaan Santaojalle kuulustelussa Porvoon poliisin puheluihin liittyen, että olen nähnyt Jukan v. 2006 käymän kurssin osallistujalistalta, että samalla kurssilla oli myös muutamia poliisin palveluksessa olleita henkilöitä ja ehdotin, että puhelut saattavat liittyä tähän. Tätä tietoa Santaoja ei kirjannut kuulustelupöytäkirjaan, joka muuten tehtiin samoihin aikoihin, kun tutkinnanjohtaja vaihdettiin ja poliisi alkoi tehdä minusta syyllistä. En tosiaan yhtään hämmästyisi, jos syynä pakottavalle tarpeelle saada äkkiä joku syylliseksi lavastettua oli se, että piti saada tutkinta käännettyä pois Porvoon poliisista ja mahdollisesti laajemmastakin poliisirikosvyyhdestä, joka olisi saattanut paljastua, jos tutkintaa olisi jatkettu.

Kuulin, että KKOn esittelijä oli jäänyt eläkkeelle huhtikuussa. Miksiköhän? Olen jo nyt ihan rikki tästä jatkuvasta odottelusta ja pitäisi jaksaa keskittyä tulevaan murhajuttuunkin. On tämä ihan ihmeellistä touhua. Palaillaan! T: Annu

+++

BLOGISTIN KOMMENTTI:

Anneli Auer oli viime vuonna vastaajana kahdessa isossa oikeusjutussa heti peräjälkeen. Jo yhteen isoon juttuun valmistautuminen on vaativaa ja henkisesti raskasta. Vangittuna vastaaminen on entistäkin raskaampaa.

Annelia säilytettiin Porin poliisiaseman juoppoputkassa koko murhaoikeudenkäynnin ajan, jossa oltavat eivät ole hääppöiset. Putkassa virikkeitä ei ole laisinkaan.

Murhaoikeudenkäynti kesti kolmisen kuukautta, jona aikana Anneli ei juurikaan päässyt edes päivänvalosta nauttimaan. Sali oli valaistu keinovaloilla, sillä ikkunarivi oli aivan katon rajassa.

Näin Annelin oikeussalissa ja ihailin miten arvokkaasti hän jaksaa itsensä kantaa päivä toisensa jälkeen kameroiden eteen. Itselleni olisi varmasti tuottanut vaikeuksia saapua paikalle putkasta huonosti nukutun yön jälkeen migreenissä, menkkavaivoissa ja naama turvoksissa.

Onkohan kukaan tosiaan sotien jälkeisessä Suomessa menettänyt yhtä paljon kuin Anneli Auer? Ensin tapettiin raa’asti mies omassa kodissa, sitten vietiin lapset ja vapaus. Maine meni siinä sivussa, ja lopulta koti sekä irtaimisto. Tuottava kasvuyritys kaatui kaiken keskellä. Anneli ei vankilassa ollessaan ole edes oman terveytensä herra. Kaiken tämän menetyksen ja nöyryytyksen Anneli on syyttömänä kärsinyt ja kärsii edelleen. Suomessa.

Juttua on lehdissä tosiaankin vatvottu vuosikaupalla. Suurimmaksi osaksi tämä vatvominen on tapahtunut syyttäjien ja tutkinnanjohtajien ehdoilla ja pakkokeinoja väärin käyttämällä. Anneli “freak show’n” seuraaminen on ollut suurta hupia osasta kansalle. Kuvat pelästyneestä ja masennuslääkkeistä turvoksissa olevasta naamasta tukka harallaan koristivat lehtien kansia. Kauhujentalon emäntä kiljuivat otsikot.

Koita jaksaa Annu. Me taistelemme oikeuksiesi puolesta loppuun asti. Me emme unohda sinua. Tässä ei ole kyse pelkästään sinun oikeuksistasi, vaan kaikkien kansalaisten oikeuksista, kun tuomioita jaellaan salaisuuden verhotessa ja vastoin näyttöä.

LINKIT (avautuvat uuteen ikkunaan)

Syyttä vangittu Kai Tanner tyytyi 11 000 euroon

Jukka S. Lahti soitti poliisille ennen Ulvilan surmaa

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti suomalaisittain

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

 

Kirjoita kommenttisi alle:

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja Ulvilan murha

01/05/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta..

… 

 

 

Nissinen ja Paatero. Kaikki hyvin valtakunnassa?

Nissinen ja Paatero. Kaikki hyvin valtakunnassa?

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero esiintyi A-Studion Talkissa 28.02.2014 yhdessä valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kanssa liittyen Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion korruptio/rikos-epäilyihin.

Kysyttäessä onko Aarnio voinut toimia kenenkään tietämättä Paatero vastasi: “Minä en tietenkään ole tiennyt yhtään mitään”. Ohjelman aikana kahteen eri otteeseen Paatero yritti painottaa, että hierarkian mukaisesti ylin päällystö ei ole tiennyt mitään. Ensin on henkilön oma virkamiesvastuu ja seuraavana tulee lähiesimies ja tämän vastuu, mutta missään tapauksessa huipulla ei tiedetä mistään rikoksista yhtään mitään. Tämä oli siis Paateron selitys sille miten valvonta poliisin sisällä toimii.

Pelkällä hyvällä uskolla poliisihallinnossa luotetaan jokaisen alamaisen hyvään virkamiestapaan ja oikeellisuuteen. On täysin virkamiehen omalla vastuulla miten hän virkaansa hoitaa. Ylempi hallinto “vain” antaa täyden tukensa kullekkin virkamiehelle ja jättää useimmiten kansalaisten valitukset tutkimatta. Paateron mukaan poliisihallinnolla ja sen korkeata palkkaa nauttivalla päällystöllä ei ole mitään vastuuta kansalaisille tilanteessa, jossa korruptoituneet rikolliset virkamiehet pystyvät käyttämään virka-asemaansa väärin pettämällä heille suodun kaikenkattavan  luottamuksen ja laajat valtuudet. Virallisesti korruptiota ei Suomessa edes esiinny, ainoastaan luotettavia hyväveli-kerhoja. Tälläisessa kritiikittömässä ja valvomattomassa ilmapiirissä on epärehellisen hyvä operoida

Jari Aarniolta on määrätty hukkaamiskieltoon lähes kaksi miljoonaa euroa, jotka hän olisi syytteiden mukaan saanut rikoshyötynä väitetyistä rikoksistaan. Kun puhutaan näin isoista summista, niin olettaisi kakkua olevan jakamassa useamman. Yksin ei tämän luokan rikoksia pysty kukaan tekemään poliisiorganisaation sisällä. Rikoksella ansaittuihin suurempiin summiin liittyy aina myös rahanpesua.

Netistä poimittua:

“Lappeenrannan poliisin selvitysyksikkö tutkii Suomen oloissa ennen-näkemättömän suurta rahanpesua, jossa pääepäiltynä on viisi virkaatekevää poliisijohtajaa. Kyseiset rahasummat joita on pesty todistettavasti kotimaisen ja ulkomaalaisen pankkijärjestelmän kautta jo vuoden 2000 alusta alkaen käsittävät useita kymmeniä miljoonia euroja. Kyseisistä rahasummista merkittävä osa on siirretty poliisijohtajien ulkomaille avatuille pankkitileille. Kyseiseen rahanpesuun liittyy muitakin tahoja. Kyseisten summien suuruus perustuu pitkään ajanjaksoon, jolloin rahanpesu on tapahtunut. Lappeenrannan poliisiyksikkö käynnisti salaisen tutkinnan poliisijohtajia vastaan Elokuussa 2006.” -Kirjoittanut nimetön 11.03.2008

Rahaa oli kuulemma siirretty poliisijohtajien ulkomaalaisille tileille vuosien 1999-2007 välisenä aikana.

Leena Palotie kirjoitti samasta aiheesta 09.02.2009

Tapaus Jukarainen vei poliisijohtaja Jouni Välkin hengen. Palataan aikaan ennen poliisijohtaja Jouni Välkin salattua itsemurhaa 02.10.2008. Koko Suomen poliisien laillisuuden valvonnasta vastannutta Jouni Välkkiä oli painostettu ankarasti tapaus “Jukaraisen selvittämiseksi.” Ajanjaksolla 01.03.2008- 04.09.2008 Välkkiin oli otettu yhteyttä useamman kerran selvittämättömän tapauksen vuoksi, joka koski Mikkelin apulaispoliisipäälikön Ilkka Jukaraisen käynnistämää asiakokonaisuutta.

Viimeisessä yhteydenotossa Välkin viesti oli hänen omin sanoin: “Näin suurta korruptiota ei voi selvittää julkisesti, etenkin kun asiaan on sotkeutunut korkea-arvoisia poliisiviranomaisia.”. “Asia on pyrittävä selvittämään poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan kautta, vaikka tilanne olisi kuinka vakava.” “Salaiseksi luokiteltavat asiakirjat, jotka koskivat jättimäistä rahanpesua ajanjaksolla 1999-2007 olisi nyt toimitettava sisäministeriöön.” Sisäministeriö päättäisi asiasta koskevasta lehdistötilaisuudesta. Myös Mikkelin kriisikokouksessa viime syksynä vieraillut poliisiylijohtaja Mikko Paatero oli asiasta samoilla linjoilla.”

Pekka Puputti kadonnut

Absolutistina tunnettu Puputti valitti huonoa oloa ja katosi

Jukka Lahti murhattiin kotonaan Joulukuussa 2006. Hänen henkeään oli uhkailtu ja hän oli ollut yhteydessä Porvoon poliisiin ennen kuolemaansa, jossa Lahden tietoja oli luvattomasti urkittu. Poliisi ei ole halunnut julkisuudessa selvittää miksi Lahti oli ollut yhteydessä Porvoon poliisilaitokselle, tai mihin tarkoituksiin hänen tietojaan oli luvatta urkittu? Toinen Lahden kanssa yhteydessä olleista poliisimiehistä ampui vaimonsa ja itsensä lokakuussa 2008

Lahden opiskeluaikojen kurssikaveri Pekka Puputti katosi ja kuoli hämärissä oloissa Helsingissä heti seuraavana päivänä Lahden kuoleman jälkeen. Huhujen mukaan homoseksuaalinen Puputti oli juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta porilaisen poliitikon kanssa, joka puolestaan esiintyy julkisuudessa heterona. Katoamisensa aikaan Puputilla oli  samojen huhujen mukaan Alppikadulla kämppiksenään eräs kansanedustaja. Poliisi epäili, että Jukka Lahti olisi tavannut Puputin Helsingissä vain pari päivää ennen kuolemaansa. On aivan käsittämätöntä, että tälläistä taustaa vasten ainoastaan vaimosta tehtiin epäilty uuden tutkinnanjohdon toimesta.

Leena Palotie jatkaa:

“Muutkin asiakokonaisuudet ovat varmasti vaikuttaneet Jouni Välkin kohtaloon. Hän oli varsin paljon esillä reilu vuosi sitten eri uutislähetysten videoilla, jossa pohdiskeltiin Helsingin huumerikostutkijoiden osallisuuttaa huumerikollisuuteen/virkarikoksiin. Mm. Espoon kihlakunnan syyttäjä Marianna Semi turvautui julkisuuteen, koska se oli hänen ainut tapa pysyä turvassa, jos asiakokonaisuus olisi voitu viedä loppuun saakka. Tänä päivänäkin asia on pahasti kesken ja erittäin sekavainen, johtuen juuri kansainvälisten kartellien mukanaolo kaikissa kokonaisuuksissa. Henki se on kallis syyttäjällekkin.” Linkki 1)

Mikäli tämä tarina pitää miltään osin paikkansa, niin eipä hyvältä näytä. Jos syytteet Aarniota vastaan nostetaan, on oikeudenkäynnistä tulossa erittäin mielenkiintoinen. Toivoa sopii, ettei oikeudenkäyntiä käydä suljettujen ovien takana ja määrätä salaiseksi. Huhujen mukaan edellämainittu rahanpesu liittyy italialaiseen mafiaan (huumekaupat) ja Espanjan Malagaan (rahat pesty siellä). Eräs nettikirjoittaja avaa asiaa Niina Bergin blogissa nimimerkillä Incognito. Linkki 2)

Suomi ei ole säästynyt kansainvälisiltä vaikutteilta pelkän geografisen sijaintinsa perusteella. Puhtoinen lintukoto on menneen talven lumia, samoin kuin, että olisi edelleen lottovoitto syntyä Suomessa. Suomi on muuttunut luokkayhteiskunnaksi viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Suomi ei ole enään se sama tasa-arvoinen maa, jossa itse sain kasvaa. Toivon, että Suomi saataisiin pelastettua takaisin sille samalle skandinaaviselle hyvinvointiyhteiskunta-linjalle, jossa kaikilla kansalaisilla olisi hyvä olla ja oikeus toteutuisi kaikille.

Niin kauan kuin poliisi ei selvitä Jukka Lahden oikeata murhaajaa, niin yksityiset kansalaiset penkovat löytääkseen totuuden. Tämä siitäkin huolimatta, tai juuri siitä johtuen, että viranomaiset ovat yrittäneet salata tietoa. Penkoessa tulee useimmiten esiin muutakin kuin suoraan aiheeseen liittyvää. Itselleni tämä iso rahanpesu-epäily on täysin uusi asia. En tiedä liittyykö se Jukka Lahden murhaan, vai onko murhaaja entinen Luvatalainen, joka tappoi Jukan kostoksi? Tiedän ainoastaan varmuudella sen, että Anneli Auer on syytön murhaan, eikä hän myöskään ole pahoinpidellyt tai raiskannut lapsiaan veljeni Jens Kukan kanssa. Tiedän myös sen, että poliisi on valehdellut  ja vääristellyt asiassa, sekä pimittänyt tietoa. Omistan vaikka koko elämäni totuuden kaivamiseen, enkä ole onneksi ainoa. Kansalaiset ovat ottaneet yhteyttä meihin Anneli Auerin puolustajiin tiedoillaan, sillä poliisi ei tee asiassa mitään. Suuri kiitos kaikille totuudesta ja oikeuden toteutumisesta kiinnostuneille rehellisille ja aidoille suomalaisille.

KRP ja Paatero

Puhuttaessa KRP:n ja Helsingin huumepoliisin pitkään jatkuneista huonoista väleistä, Paatero totesi A-Talkissa yksikantaisesti, että huonoja välejä ei enää ole. Hän kertoi keskustelevansa KRP:n uuden päällikön kanssa viikottain. Sen jälkeen, kun KRP:n päällikkö vaihtui niin välit ovat olleet kunnossa, Paatero tiesi kertoa.

KRP:n uudeksi johtajaksi valittiin äskettäin Paateron oikeana kätenä tunnettu poliisihallituksen rikostorjuntayksikön päällikkö Robin Lardot. KRP:n johdon  (luottamukselliset) välit Paateroon ovatkin siis varmasti nyt kunnossa, mutta ovatko KRP:n ja Helsingin huumepoliisin vuosikymmeniä kestäneet huonot välit todellakin nyt yllättäen kunnossa? Ohjelman alussa toimittaja kertoi, että useat poliisit eivät uskalla puhua suutaan puhtaaksi Aarnio-jutussa, tai he eivät yleensä ottaen uskalla kritisoida poliisin toimintaa julkisuudessa, sillä he pelkäävät seuraamuksia, joita voi syntyä omalle uralle esim. profiloitumisesta Aarnion leiriin.

Kirjoitin kantelun aikoinani oikeuskansleri Jaakko Jonkalle liittyen mm. Satakunnan poliisin toimiin, joissa Anneli Auerista ja veljestäni Jens Kukasta on pyritty lavastamaan syyllisiä rikoksiin, joita kumpikaan eivät ole tehneet. Sanoin jo silloin kantelussani, että poliisin sisäiset ongelmat ovat heijastuneet Auerin tapaukseen. (Julkaisen otteita kantelustani lähiaikoina).

Kantelua kirjoittaessani en edes tiennyt miten laajoja ja syviä ongelmia poliisin sisällä on. Jari Aarnion tutkinta on tuonut ongelmia julkisuuden valoon entisestään. Auerin ja Aarnion tapauksia seuratessa on käynyt ilmi poliisin sisäinen valtataistelu ja pelon ilmapiiri. Virallisesta linjasta/totuudesta poikkeavia rangaistaan, kuten kävi Ulvilansurman entiselle tutkinnanjohtajalle Juha Joutsenlahdelle. Aarnio taasen poikkesi julkisuudessa KRP:n virallisesta linjasta, – eli kansalaisten pelottelulla liivijengiläisillä ja järjestäytyneellä rikollisuudella. Aarnio sanoi televisiolähetyksessä vastoin KRP:n apulaispäällikön Tero Kurenmaan ja poliisikansanedustaja Kari Tolvasen lausuntoja, että tilanne jengien suhteen on rauhallinen, eikä kansalaisilla ei ole mitään syytä pelätä.

Nissinen tyytyi komppaamaan Paateroa A-Studiossa

Nissinen tyytyi komppaamaan Paateroa A-Studiossa. “Poliisi on syyttäjän paras yhteistyökumppani” sanoi Nissinen lähetyksessä.

Valtakunnansyyttäjä Nissinen vakuutti A-Studion ohjelmassa yhdessä Paateron kanssa, että esteellisyyskysymykset on otettu huomioon Aarnio-tutkinnassa. Nissinen antoi täyden luottamuksensa asiassa tutkinnanjohtajalle, jonka tehtävänä on ollut varmistua, ettei tutkinnassa ole mukana kilpailevia ja kaunaisia kollegoita KRP:stä. Nissisen omassa agendassa ei ole kuitenkaan ollut ottaa asiasta millään tavalla selvää. Sitä, että toisena tutkinnanjohtajana toimii kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, joka toimi syyttäjänä silloin, kun Aarnio oli edellisen kerran epäiltynä virkarikoksista, ei Nissinen pitänyt minään ongelmana.

Nyt haluan palata Paateron väittämään, että poliisiorganisaation huipulla ei muka tiedetä mitä kentällä tapahtuu. Se on vähän sama kuin väittäisi, että Utsjoen kyläpoliisi tietää kaiken paremmin kuin poliisihallitus Helsingissä. Paatero on vuosien varrella ihmetellyt norsunluutornistaan milloin mitäkin väitettä poliisin virkarikoksista. Hän ei tiennyt poliisipiireissä yleisesti tapahtuneesta laittomasta tietojen urkinnastakaan yhtään mitään, vaikka urkinta-asiat olivat olleet esillä aiemminkinVoidaankin kysyä onko poliisiylijohtaja Paatero ollenkaan tehtäviensä tasalla? 

Paatero kieltäytyy ottamasta vastuuta johtamassaan organisaatiossa tapahtuvista skandaaleista sillä perusteella, ettei hän tiedä mitä alemmilla tasoilla tapahtuu, eikä hänen omien sanojensa mukaan kuulukkaan tietää. Muualla maailmassa poliisin ylin johtaja eroaa tai erotetaan aina, kun julkisuuteen tulee skandaaleita organisaation sisällä tapahtuneesta rikollisesta toiminnasta. Olivat ne olleet kyseisen poliisijohtajan tiedossa tai eivät. Esimerkiksi Englannin korkein poliisiviranomainen Metropolitan Police Commissioner Sir Paul Stephenson joutui eroamaan virastaan tabloid-lehtien laittomiin puhelin-hakkerointeihin liittyen.

A-Studion Talkissa Paatero ilmaisi myöskin, että heidän tehtävänsä ei ole kommentoida Jari Aarnion syyllisyyttä. Anneli Auerin tapauksessa Mikko Paatero kuitenkin kommentoi Turun Sanomille jo kauan ennen Ulvilansurman esitutkinnan valmistumista syyllisen löytyneen. Paatero kehui helpottuneena uutta tutkinnanjohtoa, kun Anneli Auerilta oli saatu rutistettua “tunnustus” laittomin keinoin syksyllä 2009.

“– Ulvilan jutun ratkaisu oli suuri helpotus kaikille. Se oli yksi esimerkki vakavan rikostapauksen herättämästä huomiosta, joten ratkaisulla on merkitystä poliisista saatuun kuvaan, Paatero huomauttaa.

– Tutkinnan aikana sekin linja oli huomioitu yhtenä monista, että omainen olisi tehnyt surman, mutta sitä on vielä vaikea sanoa mikä oli se ratkaiseva tekijä, joka siirsi tutkinnan lopulta juuri sille tutkintalinjalle, Paatero kertoo.

Poliisiylijohtaja myöntää, että tapauksen tutkinta venyi, mutta ammattitaitoisten tutkijoiden yhteistyö tuotti onnistuneen lopputuloksen.

– Ainahan siinä on mukana myös ripaus hyvää onnea, hän tietää.” – Turun Sanomat 11.10.2009

Anneli Auer pidätettiin 27.9.2009 ja 30.09.2009 häneltä saatiin “tunnustus” rikosylikonstaapeli Tapio Santaojan toimesta11.10.2009 Paatero kommentoi mediassa syyllisen löytyneen ja 14.01.2010 kerrottiin esitutkinnan olevan valmis. Onko poliisiylijohtaja toiminut oikein ja asemansa mukaisesti? Mihin unohtui syytetyn oikeusturva ja syyttömyysolettama?

“Tunnustus”, jossa tunnustaja ei edes muista tehneensä tekoa riitti poliisiylijohtajalle. Ei mitään väliä onko leskiäidin johdateltu kertomus edes mahdollinen. Missä on se jokin esine, jolla Auer “tunnusti” ehkä rikkoneensa takkahuoneen ikkunan? Siellä kuuluisassa verestä puhtaassa pakastimessa, jonka hernepusseja ja jäätelöpakkauksia poliisin tutkija ei katsonut tarpeen avata? Ja miksi olisikaan?

Pakastimeen Anneli Auer on vuosien mittaan syyttäjiltä alkuunsa saaneissa urbaanilegendoissa tunkenut veriset pyyhkeet, laudoista tehdyn suojakilven, verisen C-kasetin, verisen suojavaatteen, kakkos puhelimen, nauhurin, verisen kirveen tai sorkkaraudan, verisen vasaran, veriset kengät, -ja nyt vielä sen esineen, jolla hän ikkunan muka rikkoi. Pakastin oli kooltaan aivan valtava ja niitä oli lopulta kaksi, sillä johonkinhan kaikki tavarat oli mahduttava niin, ettei asuntoon tuotu poliisikoira haistanut niiden piilopaikkaa. Kaikki lavastaminen ja peittely tapahtui muutamassa minuutissa ennen poliisin saapumista paikalle. Kotinsa siivottomuudesta moitittu neljän lapsen äiti onnistui tehtävässä täydellisesti, kuin supernainen konsanaan. 

Timo Vuola ja Mikko Paatero

Vanhat kaverit Timo Vuola ja Mikko Paatero

Mitä Paatero tiesi tarkalleen Jukka Lahden murhasta? Miksi Paatero luotti uuteen tutkinnanjohtaja Pauli Kuusirantaan, muttei alkuperäiseen Juha Joutsenlahteen? Miksi Paatero puuttui henkilökohtaisesti murhan selvittelyyn? Miksi hän esti Joutsenlahden aloitteen tutkinnan siirrosta KRP:lle vuonna 2007?

“- Uusia silmiä ei tarvita Ulvilan murhajuttuun, sanoo Turun lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kysymykseen, miksi tutkinnanjohtajavaihdos tapahtuu Porin poliisin sisällä, eikä tutkintaa siirretä esimerkiksi keskusrikospoliisille.”IS 11.06.2008

Miksi poliisiylijohtaja ei ota todesta vihjeitä, joita hän on murhan tunnustaneesta henkilöstä saanut? Eräs kansalainen on useaan otteeseen kertonut Porin poliiseille, ja sittemmin muille viranomaisille (Paatero mukaanlukien) tiedossaan olevista asioista. Tämä henkilö on saanut kokea aivan saman, kuin kaikki muutkin viranomaistahoille Anneli Auerin ja Jens Kukan syyttömyyttä esilletuovat ihmiset. Seinä nousee vastaan usealta suunnalta. Kyseisen henkilön tunnustus sisältää todella tarkkaa tietoa tapahtumista, jollaista ei ihan jokaisella kylähullulla voi olla. Jutun päätutkija, joka suoritti epäillyn kuulustelut, on kertonut, että hän pelkää epäiltyä (tuntevat toisensa). Olettaisi, että tämä antaisi aihetta suorittaa kuulustelut eri poliisipiirin tai vaikka KRP:n toimesta? Miksi ei poliisiylijohtaja valvo, että asiassa toimitaan lain vaatimalla tavalla?

Eräs ahkera nettikirjoittaja on laatinut blogiinsa Ulvilan aikakirjat, joissa hän käy läpi tarkkaan poliisiylijohtajan ja silloisen sisäministeri Anne Holmlundin mahdollisia motiiveja saada Ulvilansurma ratkaistua keinoja kaihtamatta. (Linkki alempana).

Paateron 11.06.2008 lausumasta, ettei ulkopuolisia silmiä tarvita Ulvilan murhajuttuun, saa sen kuvan, että Anneli Auerista oli pienessä piirissä päätetty tehdä syyllinen. Asiaan ei haluttu sotkeutuvan ulkopuolisia. Rikosylikomisario Pauli Kuusirannasta tuli 01.08.2008 Ulvilansurman uusi tutkinnanjohtaja rikoskomisario Juha Joutsenlahden tilalle. Kuusiranta aloitti aivan eri tutkintalinjan kuin Joutsenlahti, joka ei ole tähän päivään mennessä löytänyt näyttöä Aueria vastaan. Joutsenlahti on joutunut joidenkin alaistensa syytösten ja spekulointien kohteeksi, vaikka hän on vakuuttanut Paateron tavoin, että Auer oli koko ajan yksi epäillyistä.

Mikko Paatero ja poliisihallinto eivät suostu selvittämään ketkä kaikki poliisit tai muut virkamiehet mahdollisesti penkoivat luvattomasti “Helsinkiläisen taksikuskin” tietoja ennen tämän pidätystä ja välittömästi sen jälkeen? Asian selvittäminen olisi tärkeätä, jotta selviäisi ketkä kaikki ovat olleet mahdollisesti osallistumassa syyttömän ihmisen saattamiseen vankilaan kamalista teoista, joita tämä ei ole tehnyt. Jens Kukan entisen vaimon veli sattuu olemaan poliisi, ja entinen vaimo on väittänyt heti pidätyksen jälkeen poliisikuulusteluissa todella räikeitä väitteitä avioliitostaan Jensin kanssa, joista mm. STT aikoinaan uutisoi. Entinen vaimo kävi yli kymmenen vuoden aikana useita oikeustaistoja yhteisten lasten huoltajuudesta, eikä kertaakaan oikeudessa tullut esille näitä räikeitä puheita. Hän ei myöskään koskaan katsonut tarpeelliseksi kääntyä poliisi-veljensä puoleen avio-ongelmissaan.

Miten voi olla mahdollista, että poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei tiedä yleensä ikinä mistään mitään? Olisiko hänen aika erota virastaan, jotta poliisihallituksessa saadaan tilanne hallintaan ja valvonta toimimaan niin, ettei rehellisiä, hyväuskoisia, luottavaisia, peloteltuja, tai kiusattuja kollegoita huijata tai painosteta poliisiorganisaation sisällä mennen tullen? Nykyisen mallin mukaan jokainen virkamies on yksin vastuussa omasta toiminnastaan, eikä vastuu siirry valvonnan puuttuessa ylemmille tasoille. Riittääkö, että poliisipomot nauttivat korkeista palkoista ilman minkäänlaista vastuunkantoa? Miten heikoilla onkaan kansalaisten oikeusturva, kun yksittäisillä virkamiehillä on valta käyttää poliisille suotuja laajoja pakkokeinoja hyväkseen ilman toimivaa valvontaa? Anneli Auerin tapauksessa tästä on nähty valitettava ja traaginen esimerkki.

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

1) Leena Palotien kirjoitus kokonaisuudessaan:  Erkki Aho blogi – palautteet                  

2) Kts. kommenttiosiosta nimim. Incognito. Niina Berg; Sorkkimatta paras.

Paatero ja luvaton tietojenkaivelu – kantelu 

IS: “Uusia silmiä ei tarvita” Ulvilan murhajuttuun

Blogisti Zem: ULVILAN AIKAKIRJAT – Miksi tutkinnan suunta vaihtui?

YLE: Huumepoliisin toimet tutkittavina/ Matts Dumell; Lain varjolla

Satakunnan Kansa: Lahden surma oli julma kosto

Blogisti Alpo Ylitalo: Kolmen poliisijohtajan kuolema neljän kuukauden sisällä ihmetyttää kansaa

YLEN arkisto: Jari Aarnio ja Matti Tolvanen napit vastakkain uhkakuvista liivijengiläisillä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta Suomessa.

POLIISI TYRII – TAAS!

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Kirjoita kommenttisi alle:

 

 

Näkyviä ongelmia poliisin sisällä

24/04/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari on kritisoinut kirjoituksissaan jo iät ajat poliisin ja valtakunnansyyttäjän viraston yhteisesti ylläpitämää läpimätää ja suorastaan rikollista toimintaa Suomessa. Alla on hänen kirjoituksensa vuodelta 2008,  jo kauan ennen Auer ja Aarnio tutkintojen julkisuuteen tuomia ongelmia. Kirjoituksesta näkee, että mitään ei ole tehty asioiden korjaamiseksi vuosien saatossa. Usein naamatkin ovat samoja näissä tarinoissa.

Tilanne on erittäin kurja kaikille niille hyville ja rehellisille poliiseille ja virkamiehille, joita minäkin tiedän Suomessa paljon olevan. On epäreilua, että hekin joutuvat kärsimään päällystönsä sikailusta ja systeemin vioista (miksi muuksikaan voi sanoa alempana kuvatunlaista toimintaa?).

Näyttää kuin vain röyhkeimmät yksilöt pääsisivät nykyisen systeemin vallitessa etenemään poliisiorganisaatiossa kyynärpää-taktiikalla. Myös perästävedettävät ja nöyristelijät palkitaan “palveluistaan”. Sain hämmästellä henkilökohtaisesti näitä itseään vapaaehtoisesti “jalkaan ampuvia” poliiseja Porin viimeisimmillä murhakäräjillä, jotka kertoivat hoitaneensa tehtävänsä hyvin huonosti ja pintapuolisesti. Ehkä he toivoivat, että oikeussalissa vastuu heidän huonosta työstään vieritettäisiin alkuperäisen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden niskaan, jonka olisi kaikesta päätellen pitänyt pidellä heitä kädestä Ulvilassa murha-asetta etsittäessä.

Poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjan

« : Heinäkuu 21, 2008, 05:48:39 » Kirjoittaja Mikko Niskasaari

Valtakunnansyyttäjän viraston kesäkuisen päätöksen mukaan poliisilla on oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi. Tämä sinänsä ällistyttävä linjaus ei ole edes tuore, sillä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pääsi, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä jo kesäkuussa 2005 Suomen oikeushistoriaan valehtelemalla, ettei poliisin tekemä väärennös “ole väärennös, koska se on tehty virkavastuulla”. Tuolloin kyseessä oli Espoon poliisilaitoksen rikoskomisario Timo Seppälän ja rikosylikonstaapeli Jan Sinenkarin tekemä tutkintailmoituksen väärentäminen. Tällä kertaa kyseessä oli helsinkiläisen komisarion tekemä koko esitutkintapöytäkirjan väärentäminen, jonka siunasi valtiosyyttäjä Raija Toiviainen valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston esittelystä (25.6.2008, dnro 253/21/07).

Väärennös ja sen peittely tapahtuivat näin:

Komisario Petri Juvonen Helsingin poliisilaitokselta määrättiin syksyllä 2004 tutkinnanjohtajaksi juttuun, jossa rikoksesta oli epäiltynä – ja on edelleen – kaksi syyttäjää.

Juvonen väärensi keväällä 2005 esitutkintapöytäkirjan. Hän poisti esitutkinta–aineistosta koko rikosilmoituksen ja noin 9/10 poliisille toimitetusta, rikosilmoitusta tukevasta todisteaineistosta. Tämän jälkeen Juvonen valehteli kylmästi, ettei rikosepäilyn tueksi ole esitetty näyttöä, joten esitutkintaa ei suoriteta. 

Juvosesta jätettiin rikosilmoitus, väärennöksestä ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tutkinnanjohtajaksi määrättiin Vantaalta kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, joka päätti ettei Juvosen rikosta tutkita. Hänellä oli Haaviston mielestä oikeus ottaa esitutkintapöytäkirjaan mitä halusi ja jättää pois mitä huvitti. Juvosen pimittämiin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen, edes hävitettyyn rikosilmoitukseen, Haavisto ei ottanut mitään kantaa. Hän ei siis edes yrittänyt väittää niiden olleen epärelevantteja. Niinpä päätöstä ei voi tulkita muutoin, kuin että Haaviston mielestä tutkinnanjohtaja voi tehdä esitutkintapöytäkirjalle aivan mitä haluaa.

Haavistosta  ja uudelleen Juvosesta jätettiin rikosilmoitus sisäministeriön poliisiosastolle. Siellä päätettiin jättää tutkimatta molempien rikokset. Päätöksen esitteli poliisijohtaja Jouni Välkki, jonka mielestä Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mieleisekseen.  Poliisina Välkillä ei tosin ollut mitään valtuuksia esitellä tällaista poliisimiehen, siis Juvosen osalta. Tämä on aivan alkeisasia, josta poliisijohtaja Jouni Välkki ei tietenkään voi olla tietämätön.

Seuraava rikosilmoitus koski näin ollen Petri Juvosta, Jukka Haavistoa ja Jouni Välkkiä.

Kesäkuussa 2008 valtiosyyttäjä Raija Toiviainen ja valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston valehtelivat päätöksessään, että

komisario Petri Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi, joten

syyttäjä Jukka Haavisto sai jättää Juvosen rikokset tutkimatta, joten

myöskään poliisijohtaja Jouni Välkki ei syyllistynyt rikokseen, päättäessään, vastoin lain kategorista kieltoa, jättää poliisirikos tutkimatta. Toiviainen ja Koivisto ovat muotoilleet tekstinsä niin, että he sivuuttavat kokonaan sen kiusallisen asian, ettei poliisijohtaja voi päättää, ettei poliisimiehen rikosta tutkita.

Raija Toiviainen ja Ari-Pekka Koivisto eivät ottaneet mitään kantaa alkuperäisen rikoksen kohteena olleisiin, esitutkintapöytäkirjasta poistettuihin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen näyttönä. He eivät siis edes yrittäneet väittää, että Juvosen pimittämä aineisto, olisi, rikosilmoituksesta lähtien, asiassa epärelevanttia. Toiviainen ja Koivisto vain valehtelivat kylmästi: “Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan”. Huomatkaa: ei siis valtaa, vaan valta.

Toiviaisen ja Koiviston  päätöksestä on turha etsiä juridisia perusteita. Sen sijaan sieltä löytyy viittauksia mm. oikeuskansleri Jaakko Jonkan, sekä toisaalta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä tekemiin päätöksiin, joiden mukaan poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston.

Näin on siis käyty läpi herra toisensa jälkeen ja tulos on, että poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston mielensä mukaiseksi. Tämä on poliisiylijohdon ja  valtakunnansyyttäjän viraston virallinen kanta.

Onko kanta lain mukainen? Ei ole, sanoo normaalikansalaisella jo järki, ja saman sanovat mm. poliisi- ja  esitutkintalaki.

On kaikki perusteet epäillä, että Juvonen on syyllistynyt väärennökseen ja törkeään virka-aseman väärinkäyttöön, ja vastaavasti on täydet perusteet epäillä, että rikosta suojelleet ja peitelleet Haavisto, Välkki, Kalske, Rautakoski, Toiviainen ja Koivisto ovat syyllistyneet täysin harkitusti törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen.

Näin he voivat tehdä huoletta maassa, jossa poliisi- ja syyttäjälaitos on lähes täysin kaiken laillisuusvalvonnan ulkopuolella. Paitsi siinä tapauksessa, että asia viedään tuomioistuimeen – ja juuri siksi koko apparaatti estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinnan heti alkuunsa. Poliisi- ja syyttäjälaitoksella ei ole varaa siihen, että epäillyt virkarikokset tutkittaisiin, ja asia päätyisikin jonkun riveistä lipsuneen syyttäjän toimesta tuomarien ratkaistavaksi.

Lähde: http://sanomat24.fi/keskustelu/index.php?topic=1234.0

+++

Blogistin kommentti:

Näin Suomessa piiri pieni pyörii ja kansalaisille jaetaan virkamiesporukoilla omankäden oikeutta modernin sivistysvaltion nimissä. Anneli Auer ja veljeni Jens Kukka ovat saaneet maistaa tuota “oikeutta”. Molemmat ovat istuneet syyttöminä vankilassa suomalaisten (Huom. ei nigerialaisten tai venäläisten) virkamiesten epärehellisen ja/tai kädettömän toiminnan vuoksi.

Haluan kaikkien epärehellisten roistojen ja heidän esimiestensä päät vadille veljeni Jens Kukan ja Anneli Auerin asiassa. Suomessa on mielestäni tultu siihen pisteeseen, että joko virkamieskoneisto putsataan totaalisesti epärehellisistä ja kelvottomista yksilöistä, tai jatketaan korruptoituneen hyväveli-virkamieskunnan jyllätessä, kuin siat pellossa. Tällaisen virkamiesmafian hallitessa yksittäiset kansalaiset poliitikkoja (ja kyseenomaisten virkamiesten kollegoja) myöten saavat pelätä joutuvansa koneiston hampaisiin, jolla on valta tuhota ihmisen elämä. Millä tapaa toiminta Suomessa eroaa jostain Nigeriasta? Saamme olla korkeintaan onnellisia, että virkamiehet Suomessa eivät sentään piekse ja raiskaa kansalaisia. Ainakaan toistaiseksi.

Erään nettikirjoittajan näkemys viranomaisista:

Minä en usko salaliittoihin. Uskon sen sijaan huonoon viranomaistyöhön. Huono viranomaistyö on tasan yhtä yleistä kuin hyväkin. Vai miksiköhän ”Karpolla on asiaa” oli koko olemassaolonsa ajan Suomen suosituin ohjelma?

Viranomainen ei tee virheitä. Jos viranomainen kuitenkin tekee virheen, viranomainen ei myönnä sitä, vaan puhuu vaikka mustan valkoiseksi, jotta kukaan ei huomaisi, että viranomainen on tehnyt virheen. Tähän kuuluu se, että koneen osaset suojelevat toisiaan. Viraston sisältä valitaan ”naamat”, jotka saavat edustaa virallista linjaa julkisuuteen. Palkkioksi lojaalisuudestaan he voivat odottaa muiden olevan heille lojaaleja silloin kun he mokaavat.

Vaikka itse koneisto on kasvoton, ei se pelkää mitään muuta kuin kasvojen menetystä. Siksi viranomaista ei saa nolata. Jos viranomaisen nolaa, viranomainen kostaa koko koneiston voimalla.

Kaikki alkoi siitä kun poliisi jossain ideariihessään sai päähänsä, että Ulvilan tapaus on suljetun tilan mysteeri. Teoriaa ei missään vaiheessa testattu kunnolla ja se vuodettiin liian aikaisin julkisuuteen, jonka jälkeen ”suuri pyörä” oli jo laitettu pyörimään ja leski uhrattu. Vaikka myöhemmin huomattiin, etteivät todisteet sovi syytteeseen eikä näyttöä itse asiassa ole, tuli viranomaisen ainoaksi missioksi nyt todeta, ”ettei siellä ketään ulkopuolista ollut”.

Yhden keskiluokkaisen lesken elinkautinen ei merkitse mitään sen rinnalla, että kansan syvien rivien luottamus poliisiin ja Suomen oikeuslaitokseen säilyy. Anneli Auer nolasi viranomaisen kun meni medialle selostamaan, miten karmeaa oli istua syyttömänä linnassa. Hänet oli pakko saada takaisin kiven sisään ASAP, ja tässäpä viranomaisten ”yhteistyö” toimi taas kuin junan vessa. Tähän mestarisuunnitelmaan tuli kuitenkin ikävä särö, kun joku meni vastoin sanattomia herrasmiessopimuksia vuotamaan medialle salaiseksi luokitellut asiakirjat, joista paljastui, miten heiveröiselle pohjalle uudet tuomiot perustuvat. Muutenhan homma olisi toiminut yhtä sujuvasti kuin Pohjois-Koreassa ikään.

Nimim. Vespa Velutina

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Noudattaako poliisi itse lakia?

Mikko Niskasaaren blogi

Kirjoita kommenttisi alle: