Anneli Auer, a victim of corruption in Finland
Show MenuHide Menu

Tag: Jorma Kalske

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

20/04/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Syyttäjälaitos vastaan Anneli Auer

Vain yksi mies on kuollut… ja siitä seurasi vuosisadan viranomaisvaino syytöntä yksinhuoltaja leskiäitiä vastaan Suomessa. Porin poliisilla ja syyttäjillä on ollut tässä tehtävässä käytössään rajattomat resurssit ja valtion pohjaton kassa. Miljoonia euroja on palanut veronmaksajien rahoja vuosien varrella. Kukaan ei tosin vaivaudu selvittämään paljonko tarkalleen rahaa on palanut tähän mennessä, ja mihin?

Syytetty, mutta syytön Anneli Auer sensijaan on menettänyt prosessin aikana aivan kaiken; – vapautensa, maineensa, lapsensa, kotinsa, yrityksensä ja koko omaisuutensa. Mitään ei ole jäljellä, kaikki on menetetty, eikä taistelu oikeudesta ole vielä läheskään päättynyt. Equality of Arms (tasavertaisuus oikeudenkäynnissä) periaate ei toteudu Suomessa.

Anneli Auer vapautettiin helmikuussa 2015 toistamiseen miehensä Jukka S. Lahden murhasta Vaasan hovioikeuden tuomareiden päätöksellä. Useissa maissa laki double jeopardy‘stä estää sen, ettei ihmistä voida tuomita kuin kerran samasta rikoksesta. Anneli Auerin tapauksessa noudatettiin osassa EU maita käytössä olevaa European Convention on Human Rights periaatetta, että tapaus voidaan avata uudelleen mikäli asiassa ilmaantuu uusia todisteita, joiden perusteella aiempi tuomio olisi voinut olla raskauttava. (Esim. USAssa ja Englannissa jutun uudelleen avaaminen ei olisi mahdollista uusilla todisteillakaan).

“The provisions of the preceding paragraph shall not prevent the reopening of the case in accordance with the law and penal procedure of the State concerned, if there is evidence of new or newly discovered facts, or if there has been a fundamental defect in the previous proceedings, which could affect the outcome of the case. – Wikipedia/Double jeopardy

Anneli Auer vapautui ensimmäisen kerran murhasyytteestä vuonna 2011, mutta hänen veljensä Ari Auerin ja tämän vaimon Minna Auerin avustuksella syyttäjät saivat kuin tilauksesta tarvitsemiaan “uusia todisteita”, joilla juttu saatiin palautettua käräjäoikeuteen ja Anneli Auer takaisin kaltereiden taakse. Isänsä murhasta ja äitinsä vangitsemisesta traumatisoituneiden lasten kauhukertomukset äidistä ja isosiskosta paisuivat myymälävarkauksista Saatananpalvontaan, eläinten kidutukseen, isän murhaan ja raakaan väkivaltaan kotona. Lopulta tarinoihin saatiin ympättyä vielä seksuaalinen väkivalta. Kertomukset olivat niin yliampuvan rajuja, että henki niistä olisi vähintäänkin lähtenyt, mikäli ne olisivat olleet tosia. Niistä olisi myös jäänyt sellaisia jälkiä, joiden havaitsemiseen ei olisi tamperelaisen lääkärin UV-valoja tarvittu.

Tarinoissa esiintyneet muut lapset ja aikuiset kielsivät ehdottomasti niiden paikkaansapitävyyden. Huippusalaisia tarinoita oli harjoiteltu yhdessä enon ja tämän vaimon kanssa, jotka videoivat muistilapuilta tapahtunutta kerrontaa. Osa hirmuteoista olisi tapahtunut kerrostaloalueen pihamaalla ja yhteisellä kuntosalilla, jonne kaikilla asukkailla oli avain. Mukana olisi ollut muita pihapiirin lapsia, joista jokainen kielsi mitään kerrotunlaista tapahtuneen. Tarinoissa oli mukana myös muita aikuisia, jotka kielsivät mitään väitetynlaista tapahtuneen.

Väitän, että viranomaiset tiesivät alusta asti, etteivät lasten kertomukset voi pitää paikkaansa. Kukaan ei voi olla niin tyhmä, että olisi voinut pitää niitä tosina. Syyttäjät kuitenkin tiesivät “pelin” säännöt ja millaisia pelureita tarvitaan prosessia hämmentämään ja “pajatsoa tyhjentämään”. Näin saatiin kasaan monimutkainen salaisuuksien soppa, jonka päätteeksi kaksi syytöntä ihmistä sai pitkät vankeusrangaistukset suljettujen ovien takana. Jukka S. Lahden murhaaja sensijaan on saanut nauttia vapaudesta ja toinen toistaan uskomattomampien käänteiden seuraamisesta lehtien otsikoista. Vuosien varrella syyttömästä ulvilalaisesta pullantuoksuisesta perhekeskeisestä neljän lapsen äidistä on muokattu mediassa ja netin keskustelupalstoilla koko maan kammottavin naispaholainen.

Vapauttakaa Anneli

Vapauttakaamme Anneli Auer kaikista mielipuolisista syytöksistä

Edesmennyt Britti-journalisti ja kirjailija Richard Webster kirjoitti, että ihmisillä on syvä psykologinen tarve kertomuksiin absoluuttisesta pahuudesta.

Ihmiset tarvitsevat vihahahmoa, usein heille itselle täysin vierasta ihmistä tai ihmisjoukkoa (vihollista), johon jokainen voi ulkoistaa omia tuntemuksiaan ja pelkojaan. Anneli Auerille ja Jens Kukalle on langennut tämä rooli Suomessa, vaikka kumpikaan heistä ei ole tehnyt väitettyjä karmivia tekoja.

Websterin mukaan journalistit mielellään tyydyttävät lukijoiden tarpeen kauhutarinoille. Journalisteilla on ikäänkuin ammatillinen velvollisuus toteuttaa ja ylläpitää kauhutarinoilla moraalista paniikkia ja massahysteriaa. Keskiaikaisten noitavainojen tapaan tämä moderni “pahuuden metsästys” uhkaa kuitenkin syyttömien ihmisten elämää.

The secret of bryn estyn

The Secret of Bryn Estyn tells the story of the gravest series of miscarriages of justice in recent British history – how innocent lives have been destroyed, the public deceived and millions of pounds wasted in a hunt for a dark conspiracy which existed only in the imagination of the investigators.

Kun syyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala hakivat yhdessä valituslupaa Ulvilan murhajuttuun korkeimmalta oikeudelta elokuussa 2011, perustui se lasten kauhukertomuksiin äidistään ja sisarestaan. Syyttäjät halusivat, että lapsilta saadut “uudet todisteet” käsiteltäisiin oikeudessa. Näin tehtiin, ja Vaasan hovioikeus päätyi toistamiseen vapauttavaan tuomioon helmikuussa 2015. Miksi tämä ei riitä syyttäjille, vaikka useat oikeusoppineet totesivat päätöksen olleen erittäin hyvin perusteltu? Miksi syyttäjät päättivät silti pohtia vielä 60 päivän ajan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kera voisiko tuomiosta vielä kuitenkin valittaa korkeimmalle oikeudelle, ja saada jollain vippaskonstilla syyttömälle perheenäidille aikaiseksi elinkautinen tuomio murhasta, jota hän ei ole tehnyt?

Tunnustamalla voi ratkaista, silloin peli loppuu, eihän silloin (ole) enää mitään tarvetta tätä jatkaa, mutta jos hän ei tunnusta ja hän onkin syytön, niin silloin se…se pyörii. – Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama Ulvilan murhamysteeri elokuvassa

Syyttäjien vainolla ulvilalaista perheenäitiä vastaan ei ole näyttänyt olevan rajaa, eikä Anneli Auerille ole luvassa oikeutta vuosikausiin, elleivät kansalaiset rupea äänekkäästi vaatimaan lisää läpinäkyvyyttä ja selvityksiä viranomaisten toiminnasta asian ympärillä.

Nykyisen systeemin mukaan viranomaiset tutkivat itse itseään, mikä ei johda mihinkään. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) vaati hiljattain Poliisihallitukselta selvitystä Ulvilan murhan esitutkinnan puutteista. Poliisihallitus julkaisi selvityksestä poliisiylijohtaja Mikko Paateron (kok) allekirjoittaman muistion, jossa Vaasan hovioikeuden esilleottamat esitutkinnan puutteellisuudet on kylläkin listattu, mutta niitä ei käsitellä ollenkaan itse muistiossa. Sen sijaan muistiossa keskitytään kehumaan suomalaisen poliisin toimintaa ja tuloksia. Englannissa tälläistä “selvitystä” kutsutaan valkopesuksi.

“To whitewash is a metaphor meaning to gloss over or cover up vices, crimes or scandals or to exonerate by means of a perfunctory investigation or through biased presentation of data. It is especially used in the context of corporations, governments or other organisations.”Wikipedia; Whitewash (censorship)

LINKIT:

Porin pienet piirit, kuka tuntee kenet?

Vaasan hovioikeuden ratkaisu Ulvilan surma, 19.2.2015. Diaarinumero: R 14/232

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari puhuu poliisista, Ylen Puhe (kesto 57 minuuttia)

Professori Jyrki Virolainen; Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

Oikeuspsykologian professori Pekka Santtila Tuomas Enbuske Showssa (kesto n. 9 minuuttia)

Poliisihallituksen muistio Ulvilan surman esitutkinnan puutteista

Miksi Ari Auer kääntyi siskoaan vastaan?

Webster: Bryn Estyn salaisuus

Journalism, Jersey and the Idea of Evil

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:
 

 

Syyttäjäkaartia vastaan Anneli Auer

20/04/2015

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Saario blown up

Jouko Saario

Muistaako kukaan enää kihlakunnansyyttäjä Jouko Saariota, jonka Länsi-Suomen syyttäjäviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä määräsi helmikuussa 2012 pois tehtävästään seri-asiassa. Saarion tilalle vaihdettiin nopeasti Bodom-syyttäjänä tunnetuksi tullut Heli Haapalehto.

Bodomin murhista vuosikymmenten jälkeen syytetyksi joutunut Nils Gustaffsson todettiin erittäin kalliin oikeusprosessin jälkeen lopulta syyttömäksi, sillä Haapalehdon valheelliset väitteet eivät pitäneet paikkaansa. Tekninen tutkinta osoitti syyttäjien teonkuvauksen mahdottomaksi. Nils Gustafssonin verta löytyi teltan pohjalta juuri siitä, missä hän jo vuonna 1960 oli kertonut nukkuneensa. Syyttäjien sepite, että Gustafsson oli suljettu ulos teltasta ja hyökkäsi ulkoapäin oli siten mahdoton – seikka jonka he tiesivät jo syytteen nostaessaan.

Herää siis kysymys miksi yhteiskunnalle kalliita mediasirkus-oikeudenkäyntejä käydään syyttömiä vastaan Suomessa tietyn syyttäjäporukan voimin? Se on tietenkin yksi tapa pitää mm. syyttäjälaitokset ja oikeusistuimet työllistettyinä aikana, jona rikollisuuden määrä on laskenut Suomessa (ja muualla länsimaissa). Mediatalot hyötyvät myöskin symbioosistaan poliisiin ja syyttäjiin, ja heiltä saaduista myyvistä otsikoista. 

Heli Haapalehto

Heli Haapalehto

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kirjoittaa blogissaan, että Heli Haapalehto on työskennellyt aiemmin valtakunnansyyttäjänvirastossa Helsingissä toimenaan poliisirikosten peittely ¹). Anneli Auerin ja Jens Kukan tapauksissa ollaankin useita poliisirikoksia urakalla peitelty. 

Syyttäjän tehtävät:

“Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta hänen käsiteltävänään olevassa asiassa tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Syyte on nostettava, kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Jos syytettä ei nosteta, syyttäjän on tehtävä päätös syyttämättä jättämisestä.

Syyttäjän on oltava objektiivinen. Hänen on otettava tasapuolisesti huomioon myös se selvitys, jota esitetään rikosepäilyjä vastaan. Lisäksi syyttäjän on tehtävä työnsä joutuisasti ja taloudellisesti.

Syyttäjä on ratkaisuissaan riippumaton ja itsenäinen. Hän ei yksittäisessä asiassa voi eikä saa ottaa vastaan ohjeita tai määräyksiä keneltäkään. Siten esimerkiksi poliisin kanta siitä, kuka on syyllistynyt rikokseen, ei sido syyttäjää.

Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä tietyissä tapauksissa määrätä, että esitutkintaa ei toimiteta tai jo aloitettu esitutkinta lopetetaan. Tätä kutsutaan esitutkinnan rajoittamiseksi.”

– Valtakunnansyyttäjänviraston nettisivuilta http://www.vksv.oikeus.fi

Paula Pajula

Paula Pajula

 

kalle kulmala

Kalle Kulmala

 

Jarmo Valkama

Jarmo Valkama

“Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama, olet lukenut aivan kaiken materiaalin liittyen tähän Ulvilan tapaukseen. Oletko 110% varma siitä, että Anneli Auer on surmannut aviomiehensä Jukka S. Lahden?

“En mä ota minkäänlaista kantaa siihenkää asiaan, että että tota en oo missään vaiheess ottanu, ett tuota, kun niinku sanottu niin käytän jälleen kulunutta sanontaa “ei ole savuavaa asetta löytyny kenenkään kädestä”, niin se asia on aina sillon enemmän tai vähemmän tulkinnanvaranen. Nyt taas, kun asioita tutkitaan ja pohditaan ja analysoidaan juriidisesti, että mikä on niinku, kun oikeus päättää, että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinkun omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina… se on inhimillistä toimintaa…ja siinä voi tota edelleenkin tulla semmonen, että näyttö ei riitä” 

-Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama Radio Rock 09.05.2012

Muita Auer-tapauksen työllistämiä syyttäjiä ovat ainakin Krista Soukola, Tapio Mäkinen ja Kari Frilander. Heistä lisää myöhemmin.

Edelläolevan syyttäjäkaartin esimiehiä ovat:

Matti Nissinen

Valtakunnansyyttäjä

“Syyttäjälaitosta johtaa ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänä toimii oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Matti Nissinen. Hänen sijaisenaan toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen. Hän päättää muun muassa syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä ja syyttäjien edustamisesta korkeimmassa oikeudessa. Valtakunnansyyttäjän tehtäviin kuuluu myös edistää syyttäjäntoiminnan oikeudellista laatua ja yhdenmukaisuutta. Hän nimittää kihlakunnansyyttäjät, osallistuu lainsäädännön kehittämiseen, antaa yleisiä ohjeita syyttäjille ja valvoo alaisiaan syyttäjiä. Hän voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian ja määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Valtakunnansyyttäjä ajaa syytettä valtakunnanoikeudessa.”

– Valtakunnansyyttäjänviraston nettisivuilta http://www.vksv.oikeus.fi

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on ollut valta puhaltaa syyttäjä Jarmo Valkaman ja kumppaneiden peli poikki aivan koska tahansa, mutta näin hän ei ole kuitenkaan tehnyt.

Syksyllä 2011 Nissinen kertoi Ylen A-Talk-ohjelmassa tietävänsä varmuudella, etteivät seksuaalirikostutkinnat ja murhajuttu liity mitenkään toisiinsa. Näin perusteltiin juttujen käsittely oikeudessa erillisinä tapauksina. Puoli vuotta myöhemmin syyttäjät kuitenkin myönsivät rikosasioiden keskinäisen yhteyden ilmoittamalla julkisuuteen, että Auer-juttu saa neljä syyttäjää.

Helmikuussa 2015 Nissinen esiintyi jälleen Ylen A-Talk-ohjelmassa keskustelemassa tällä kertaa Vaasan hovioikeuden ratkaisusta. Hän kertoi olleensa jossainmäärin yllättynyt vapauttavasta tuomiosta, mutta seuranneensa asiaa vain median ja toisten kertoman välityksellä. Olisi hyvä tietää ketkä kaikki ovat valtakunnansyyttäjää asiassa vuosien varrella briiffanneet, sillä tieto on osoittautunut harhaanjohtavaksi.

Yllätyskäänne Anneli Auer-jutussa: 4 syyttäjää tutkimaan

Länsi-Suomen syyttäjäviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä jäi eläkkeelle vuonna 2013

Länsi-Suomen syyttäjäviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä jäi eläkkeelle virastaan kesällä 2013

 Julkaistu: 19.3.2012 14:12

Anneli Aueriin kohdistuvan rikosepäilyn tutkinnassa on sattunut yllättävä käänne.

Länsi-Suomen syyttäjänviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä on tänään määrännyt neljän syyttäjän ryhmän vastaamaan kahdesta erillisestä rikosasiasta, joissa molemmissa on ainakin toisena epäiltynä Anneli Auer.

Rikosasioiden keskinäisen yhteyden vuoksi kumpaankin asiaan on määrätty syyttäjiksi Länsi-Suomen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama, Kalle Kulmala, Heli Haapalehto ja Paula Pajula.

Länsi-Suomen syyttäjänviraston mukaan syyttäjäryhmän vastuut on jaettu niin, että kihlakunnansyyttäjät Valkama ja Kulmala vastaavat ensisijaisesti Porissa vireillä olevasta asiasta, jossa avustavina syyttäjinä toimivat kihlakunnansyyttäjät Haapalehto ja Pajula. Tätä asiaa koskevasta tiedottamisesta vastaa kihlakunnansyyttäjä Valkama.

Vaasan hovioikeus on antanut jutussa tuomion 1.7.2011 ja syyttäjät ovat hakeneet korkeimmasta oikeudesta valituslupaa. Asiassa suoritetaan edelleen esitutkintaa.

Toisesta Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vireillä olevasta törkeää raiskausta ym. koskevasta rikosasiasta vastaavat ensisijaisesti kihlakunnansyyttäjät Haapalehto ja Pajula. Avustavina syyttäjinä asiassa toimivat kihlakunnansyyttäjät Valkama ja Kulmala. Tätä asiaa koskevasta tiedottamisesta vastaa kihlakunnansyyttäjä Haapalehto.

Syyttäjänviraston mukaan päätöksestä ei voida antaa lisätietoja, koska Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vireillä olevan asian käsittely on määrätty salaiseksi.

IS

***

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen oikeana kätenä toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Kalske on kunnostautunut Auer-jutussa seuraavalla tavalla:

Auerin Ulvila-kanteluista ei jatkotoimia

Satakunnan Kansa, Päivitetty 14.7.2014 12:39, julkaistu 14.7.2014 12:34

Auer oli tehnyt aikoinaan tutkintapyynnön yhdestä vyyhden tutkinnanjohtajasta Pauli Kuusirannasta sekä yhdestä jutun tutkijasta. (Tapio Santaojasta).

Anneli Auerin kantelu kahden poliisimiehen toimista Ulvilan henkirikoksen esitutkinnassa ei johda jatkotoimiin. Asiasta päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Auer oli tehnyt aikoinaan tutkintapyynnön yhdestä vyyhden tutkinnanjohtajasta Pauli Kuusirannasta sekä yhdestä jutun tutkijasta. Marraskuussa kihlakunnansyyttäjä katsoi, ettei heitä ole syytä epäillä virkarikoksista, eikä näin ollut perusteita aloittaa esitutkintaa. Asiaa arvioi syyttäjä, koska tutkintapyyntö koski poliiseja.

Auer kanteli seuraavaksi valtakunnansyyttäjänvirastoon keväällä ja pyysi esitutkinnan aloittamista. Maanantaina antamassaan ratkaisussa apulaisvaltakunnansyyttäjä arvioi kihlakunnansyyttäjän ratkaisun oikeaksi, eikä asiaa ole syytä arvioida uudelleen.

 

Jorma Kalske

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske

Apulaisvaltakunnansyyttäjä

“Apulaisvaltakunnansyyttäjän virkaa hoitaa varatuomari, laamanni Jorma Kalske. Hänen sijaisenaan toimii virkaiässä vanhin yksikön päälliköksi määrätty valtionsyyttäjä. Syyttäjälaitoksen ylimmän johdon tehtävät on jaettu valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän kesken. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Heidän välisestään työnjaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee muun muassa syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa koskevat sekä ylimmän syyttäjän toimenpiteitä edellyttävät asiat. Apulaisvaltakunnansyyttäjälle kuuluvat myös sananvapautta koskevat asiat.”

– Valtakunnansyyttäjänviraston nettisivuilta http://www.vksv.oikeus.fi

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen aiempi kannanotto Auer tapaukseen:

Valtakunnansyyttäjä: Ulvilan murhatapauksen käsittely kestänyt valitettavan pitkään

JULKAISTU 19.10.2012 10:38

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen pahoittelee, että Ulvilan murhatapauksen käsittely on kestänyt pitkään.
Nissinen toteaa tänään lähettämässään tiedotteessa, että korkeimman oikeuden päätös palauttaa asia Satakunnan käräjäoikeuden käsiteltäväksi on perusteltua.

– Asian vaiheet ovat olleet varsin poikkeuksellisia, mistä syystä myös todistusaineisto on rakentunut poikkeuksellisella tavalla, Nissinen toteaa.

Anneli Aueria syytetään miehensä murhasta. Nissinen huomauttaa, että syyte koskee äärimmäisen vakavaa rikosta. Sen takia kaikkien osapuolten oikeusturva puoltaa valtakunnansyyttäjän mielestä käsittelyn palauttamista käräjäoikeuteen.

Nissinen uskoo, että Ulvilan murhajutun käsittely voi sujua nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla.

– En kuitenkaan näe esteitä sille, etteikö tämä toinen kierros voisi edetä huomattavasti joutuisammin. Tiedän, että ainakin jutun syyttäjät pyrkivät siihen.

 (MTV3)

***

“Kun ei ole näyttöä, ei ole, vaikka oltaisiin mitä mieltä.” – Anneli Auerin asianajaja Juha Manner

***

MUUTA LUETTAVAA:

Jorma Kalske, korruption isä 

LINKIT:

http://www.oikeus.fi/syyttaja/fi/index/syyttajalaitos/syyttajantehtavat.html

¹)  Virkavaltaa & mielivaltaa

Katso Ulvilan murhamysteeri netissä

Tilaa Ulvilan murhamysteeri DVD

+++

Blogin kotisivulla voi rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Arkisto-sivulta löytyy myös kaikki aiemmat kirjoitukset.

Kirjoita kommenttisi alle:
 

 

Näkyviä ongelmia poliisin sisällä

24/04/2014

English speakers, please see the About page. This post is in Finnish. Posts in English can be found in their own category “in English”.

Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

… 

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari on kritisoinut kirjoituksissaan jo iät ajat poliisin ja valtakunnansyyttäjän viraston yhteisesti ylläpitämää läpimätää ja suorastaan rikollista toimintaa Suomessa. Alla on hänen kirjoituksensa vuodelta 2008,  jo kauan ennen Auer ja Aarnio tutkintojen julkisuuteen tuomia ongelmia. Kirjoituksesta näkee, että mitään ei ole tehty asioiden korjaamiseksi vuosien saatossa. Usein naamatkin ovat samoja näissä tarinoissa.

Tilanne on erittäin kurja kaikille niille hyville ja rehellisille poliiseille ja virkamiehille, joita minäkin tiedän Suomessa paljon olevan. On epäreilua, että hekin joutuvat kärsimään päällystönsä sikailusta ja systeemin vioista (miksi muuksikaan voi sanoa alempana kuvatunlaista toimintaa?).

Näyttää kuin vain röyhkeimmät yksilöt pääsisivät nykyisen systeemin vallitessa etenemään poliisiorganisaatiossa kyynärpää-taktiikalla. Myös perästävedettävät ja nöyristelijät palkitaan “palveluistaan”. Sain hämmästellä henkilökohtaisesti näitä itseään vapaaehtoisesti “jalkaan ampuvia” poliiseja Porin viimeisimmillä murhakäräjillä, jotka kertoivat hoitaneensa tehtävänsä hyvin huonosti ja pintapuolisesti. Ehkä he toivoivat, että oikeussalissa vastuu heidän huonosta työstään vieritettäisiin alkuperäisen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden niskaan, jonka olisi kaikesta päätellen pitänyt pidellä heitä kädestä Ulvilassa murha-asetta etsittäessä.

Poliisi saa väärentää esitutkintapöytäkirjan

« : Heinäkuu 21, 2008, 05:48:39 » Kirjoittaja Mikko Niskasaari

Valtakunnansyyttäjän viraston kesäkuisen päätöksen mukaan poliisilla on oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi. Tämä sinänsä ällistyttävä linjaus ei ole edes tuore, sillä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pääsi, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä jo kesäkuussa 2005 Suomen oikeushistoriaan valehtelemalla, ettei poliisin tekemä väärennös “ole väärennös, koska se on tehty virkavastuulla”. Tuolloin kyseessä oli Espoon poliisilaitoksen rikoskomisario Timo Seppälän ja rikosylikonstaapeli Jan Sinenkarin tekemä tutkintailmoituksen väärentäminen. Tällä kertaa kyseessä oli helsinkiläisen komisarion tekemä koko esitutkintapöytäkirjan väärentäminen, jonka siunasi valtiosyyttäjä Raija Toiviainen valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston esittelystä (25.6.2008, dnro 253/21/07).

Väärennös ja sen peittely tapahtuivat näin:

Komisario Petri Juvonen Helsingin poliisilaitokselta määrättiin syksyllä 2004 tutkinnanjohtajaksi juttuun, jossa rikoksesta oli epäiltynä – ja on edelleen – kaksi syyttäjää.

Juvonen väärensi keväällä 2005 esitutkintapöytäkirjan. Hän poisti esitutkinta–aineistosta koko rikosilmoituksen ja noin 9/10 poliisille toimitetusta, rikosilmoitusta tukevasta todisteaineistosta. Tämän jälkeen Juvonen valehteli kylmästi, ettei rikosepäilyn tueksi ole esitetty näyttöä, joten esitutkintaa ei suoriteta. 

Juvosesta jätettiin rikosilmoitus, väärennöksestä ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tutkinnanjohtajaksi määrättiin Vantaalta kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, joka päätti ettei Juvosen rikosta tutkita. Hänellä oli Haaviston mielestä oikeus ottaa esitutkintapöytäkirjaan mitä halusi ja jättää pois mitä huvitti. Juvosen pimittämiin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen, edes hävitettyyn rikosilmoitukseen, Haavisto ei ottanut mitään kantaa. Hän ei siis edes yrittänyt väittää niiden olleen epärelevantteja. Niinpä päätöstä ei voi tulkita muutoin, kuin että Haaviston mielestä tutkinnanjohtaja voi tehdä esitutkintapöytäkirjalle aivan mitä haluaa.

Haavistosta  ja uudelleen Juvosesta jätettiin rikosilmoitus sisäministeriön poliisiosastolle. Siellä päätettiin jättää tutkimatta molempien rikokset. Päätöksen esitteli poliisijohtaja Jouni Välkki, jonka mielestä Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mieleisekseen.  Poliisina Välkillä ei tosin ollut mitään valtuuksia esitellä tällaista poliisimiehen, siis Juvosen osalta. Tämä on aivan alkeisasia, josta poliisijohtaja Jouni Välkki ei tietenkään voi olla tietämätön.

Seuraava rikosilmoitus koski näin ollen Petri Juvosta, Jukka Haavistoa ja Jouni Välkkiä.

Kesäkuussa 2008 valtiosyyttäjä Raija Toiviainen ja valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston valehtelivat päätöksessään, että

komisario Petri Juvosella oli oikeus väärentää esitutkintapöytäkirja mielensä mukaiseksi, joten

syyttäjä Jukka Haavisto sai jättää Juvosen rikokset tutkimatta, joten

myöskään poliisijohtaja Jouni Välkki ei syyllistynyt rikokseen, päättäessään, vastoin lain kategorista kieltoa, jättää poliisirikos tutkimatta. Toiviainen ja Koivisto ovat muotoilleet tekstinsä niin, että he sivuuttavat kokonaan sen kiusallisen asian, ettei poliisijohtaja voi päättää, ettei poliisimiehen rikosta tutkita.

Raija Toiviainen ja Ari-Pekka Koivisto eivät ottaneet mitään kantaa alkuperäisen rikoksen kohteena olleisiin, esitutkintapöytäkirjasta poistettuihin asiakirjoihin ja niiden merkitykseen näyttönä. He eivät siis edes yrittäneet väittää, että Juvosen pimittämä aineisto, olisi, rikosilmoituksesta lähtien, asiassa epärelevanttia. Toiviainen ja Koivisto vain valehtelivat kylmästi: “Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan”. Huomatkaa: ei siis valtaa, vaan valta.

Toiviaisen ja Koiviston  päätöksestä on turha etsiä juridisia perusteita. Sen sijaan sieltä löytyy viittauksia mm. oikeuskansleri Jaakko Jonkan, sekä toisaalta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken esittelystä tekemiin päätöksiin, joiden mukaan poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston.

Näin on siis käyty läpi herra toisensa jälkeen ja tulos on, että poliisi saa väärentää esitutkinta-aineiston mielensä mukaiseksi. Tämä on poliisiylijohdon ja  valtakunnansyyttäjän viraston virallinen kanta.

Onko kanta lain mukainen? Ei ole, sanoo normaalikansalaisella jo järki, ja saman sanovat mm. poliisi- ja  esitutkintalaki.

On kaikki perusteet epäillä, että Juvonen on syyllistynyt väärennökseen ja törkeään virka-aseman väärinkäyttöön, ja vastaavasti on täydet perusteet epäillä, että rikosta suojelleet ja peitelleet Haavisto, Välkki, Kalske, Rautakoski, Toiviainen ja Koivisto ovat syyllistyneet täysin harkitusti törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen.

Näin he voivat tehdä huoletta maassa, jossa poliisi- ja syyttäjälaitos on lähes täysin kaiken laillisuusvalvonnan ulkopuolella. Paitsi siinä tapauksessa, että asia viedään tuomioistuimeen – ja juuri siksi koko apparaatti estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinnan heti alkuunsa. Poliisi- ja syyttäjälaitoksella ei ole varaa siihen, että epäillyt virkarikokset tutkittaisiin, ja asia päätyisikin jonkun riveistä lipsuneen syyttäjän toimesta tuomarien ratkaistavaksi.

Lähde: http://sanomat24.fi/keskustelu/index.php?topic=1234.0

+++

Blogistin kommentti:

Näin Suomessa piiri pieni pyörii ja kansalaisille jaetaan virkamiesporukoilla omankäden oikeutta modernin sivistysvaltion nimissä. Anneli Auer ja veljeni Jens Kukka ovat saaneet maistaa tuota “oikeutta”. Molemmat ovat istuneet syyttöminä vankilassa suomalaisten (Huom. ei nigerialaisten tai venäläisten) virkamiesten epärehellisen ja/tai kädettömän toiminnan vuoksi.

Haluan kaikkien epärehellisten roistojen ja heidän esimiestensä päät vadille veljeni Jens Kukan ja Anneli Auerin asiassa. Suomessa on mielestäni tultu siihen pisteeseen, että joko virkamieskoneisto putsataan totaalisesti epärehellisistä ja kelvottomista yksilöistä, tai jatketaan korruptoituneen hyväveli-virkamieskunnan jyllätessä, kuin siat pellossa. Tällaisen virkamiesmafian hallitessa yksittäiset kansalaiset poliitikkoja (ja kyseenomaisten virkamiesten kollegoja) myöten saavat pelätä joutuvansa koneiston hampaisiin, jolla on valta tuhota ihmisen elämä. Millä tapaa toiminta Suomessa eroaa jostain Nigeriasta? Saamme olla korkeintaan onnellisia, että virkamiehet Suomessa eivät sentään piekse ja raiskaa kansalaisia. Ainakaan toistaiseksi.

Erään nettikirjoittajan näkemys viranomaisista:

Minä en usko salaliittoihin. Uskon sen sijaan huonoon viranomaistyöhön. Huono viranomaistyö on tasan yhtä yleistä kuin hyväkin. Vai miksiköhän ”Karpolla on asiaa” oli koko olemassaolonsa ajan Suomen suosituin ohjelma?

Viranomainen ei tee virheitä. Jos viranomainen kuitenkin tekee virheen, viranomainen ei myönnä sitä, vaan puhuu vaikka mustan valkoiseksi, jotta kukaan ei huomaisi, että viranomainen on tehnyt virheen. Tähän kuuluu se, että koneen osaset suojelevat toisiaan. Viraston sisältä valitaan ”naamat”, jotka saavat edustaa virallista linjaa julkisuuteen. Palkkioksi lojaalisuudestaan he voivat odottaa muiden olevan heille lojaaleja silloin kun he mokaavat.

Vaikka itse koneisto on kasvoton, ei se pelkää mitään muuta kuin kasvojen menetystä. Siksi viranomaista ei saa nolata. Jos viranomaisen nolaa, viranomainen kostaa koko koneiston voimalla.

Kaikki alkoi siitä kun poliisi jossain ideariihessään sai päähänsä, että Ulvilan tapaus on suljetun tilan mysteeri. Teoriaa ei missään vaiheessa testattu kunnolla ja se vuodettiin liian aikaisin julkisuuteen, jonka jälkeen ”suuri pyörä” oli jo laitettu pyörimään ja leski uhrattu. Vaikka myöhemmin huomattiin, etteivät todisteet sovi syytteeseen eikä näyttöä itse asiassa ole, tuli viranomaisen ainoaksi missioksi nyt todeta, ”ettei siellä ketään ulkopuolista ollut”.

Yhden keskiluokkaisen lesken elinkautinen ei merkitse mitään sen rinnalla, että kansan syvien rivien luottamus poliisiin ja Suomen oikeuslaitokseen säilyy. Anneli Auer nolasi viranomaisen kun meni medialle selostamaan, miten karmeaa oli istua syyttömänä linnassa. Hänet oli pakko saada takaisin kiven sisään ASAP, ja tässäpä viranomaisten ”yhteistyö” toimi taas kuin junan vessa. Tähän mestarisuunnitelmaan tuli kuitenkin ikävä särö, kun joku meni vastoin sanattomia herrasmiessopimuksia vuotamaan medialle salaiseksi luokitellut asiakirjat, joista paljastui, miten heiveröiselle pohjalle uudet tuomiot perustuvat. Muutenhan homma olisi toiminut yhtä sujuvasti kuin Pohjois-Koreassa ikään.

Nimim. Vespa Velutina

Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Blogin kotisivulla voit rullata sivua alas ensimmäiseen kirjoitukseen asti. Kaikki kirjoitukset löytyvät myös Arkisto-sivulta.

Noudattaako poliisi itse lakia?

Mikko Niskasaaren blogi

Kirjoita kommenttisi alle: