Tag: gorilla testi
Gorilla efekti – A selective attention test
Tee itsellesi gorillatesti. Pystytko laskemaan kuinka monta koppia valkopaitaiset pelaajat tekevät? Ei ole helppo tehtävä.
Testi onnnistuu vain nopeilla laajakaistayhteyksillä
Gorillaefekti hämmensi Auer-käräjillä
Pori. Murhasta epäillyn Anneli Auerin oikeudenkäynnissä kuultiin keskiviikkona psykologian tohtori Katariina Finnilää, joka on erikoistunut lasten oikeuspsykologiaan. Finnilä oli käräjillä puolustuksen todistajana.
Päivän kuluessa käräjäsalissa tuli useita kertoja esiin niin sanottu gorillaefekti. Sillä viitataan ihmisen huomiokyvyn rajallisuuteen.
Ulvilan surmajutun yhteydessä sillä viitataan ongelmaan, joka liittyy vanhimman tyttären havaintoihin pakenevasta miehestä ja eritoten siihen, että tyttö näki hahmon vasta viimeisellä kerralla kolmesta, jolloin hän kävi olohuoneessa.
Tyttö kertoi nähneensä hahmon vasta kolmannella kerralla, vaikka syyttäjien mukaan hänen olisi pitänyt nähdä tekijä jo ensimmäisillä kerroilla.
Finnilä kertoi tutkimuksesta, jossa ihmisiä pyydettiin laskemaan, miten monta koppia pelaajat tv-ruudulta tekivät. Testattavat keskittyivät laskemaan koppeja, mutta eivät huomanneet, että samaan aikaan ruudussa käväisi myös gorilla vilkuttamassa. Testillä todennettiin, että ihmisen huomiokyky on rajallinen.
Finnilän mukaan testi kertoi, että ihminen ei välttämättä havaitse täysin silmien edessä olevaa, kun huomio kiinnittyy johonkin muuhun.
Finnilä arvioi, että tyttö ei ole pystynyt näkemäänkään tekijää talossa, koska hän on ollut niin järkyttyneessä tilassa ja muun muassa nähnyt verisen isänsä lattialla.
”Voi olla, että hän ei yksinkertaisesti ole havainnut tätä, koska hän havainnoi vai isänsä.”
Auerin oikeudenkäynnissä keskiviikko varattiin pelkästään Finnilälle. Osa hänen kuulemisestaan käytiin avoimin, osa suljetuin ovin.
Hän kritisoi oikeudessa vanhimman lapsen eli mahdollisen silminnäkijän kuulemisia vuosina 2006 ja uudelleen 2009, kun Aueria jo epäiltiin murhasta. Lapsen kertomus on jatkuvasti ollut se, että hän näki tumman hahmon poistuvan ikkunasta 2006.
“Se paras tieto on ensimmäisestä haastattelusta, joka tapahtui välittömästi tapahtuman jälkeen”, Finnilä sanoi ja muistutti, että varsinkin lapsilla ajan kuluminen haalistaa muistia.
“Hän kertoo, että on nähnyt henkilön poistuvan sieltä. Alkumetreillä ei ole annettu tilaa muistaa ja kertoa, miten hän on sen nähnyt. Siihen on tuotu kysymyksillä erilaisia aineksia.”
Hänen mielestään kysymykset lapselle olivat johdattelevia, osin jopa painostavia ja valehtelua eikä hänen aina annettu kertoa riittävän vapaasti.
Hän muistutti, että lapsen kertomus ei ole muuttunut matkan varrella, vaikka johdattelevuus on lisääntynyt.
“Se ei ole mahdottomuus, mitä hän kuvaa”, Finnilä sanoi.
“Omituisempaa olisi, jos hänellä olisi ollut erittäin selkeä, jäsennelty kertomus.”
Finnilän mukaan lapsi ei mennyt kovin paljon johdatteluun mukaan toisin kuin moni muu lapsi saattaisi tehdä. Mutta jokaisella haastattelukerralla kärsii kertomuksen luotettavuus ajan kulumisen vuoksi, siksi hänen mielestään ensimmäinen haastattelu on ratkaisevin.